Ladataan...

Mitä vanhemmaksi ihoni tulee, sitä tärkeämmäksi on tullut hyvän irtopuuterin rooli meikissä. Hyvä irtopuuteri kiinnittää meikin, tekee hyvän tasaisen pohjan luomivärille ja muille puuterisille tuotteille, sekä imee rasvaisuutta iholta. Kuivaihoinen ei välttämättä tarvitse puuteria lainkaan, mutta varsinkin rasvaiselle iholle kannattaa laittaa irtopuuteria meikin pysyvyyden maksimoimiseksi.

 

 

Koska ihoni on pintakuiva laitan kasvoilleni kerroksittain monia kosteuttavia tuotteita kuten hoitonesteitä, essenceä, hyaluronihapposeerumeita, jolloin lopputuloksena on mahdollisimman kosteutunut iho. Meikkivoide saa olla mieluummin kosteuttavampaan päin, sillä mattaisuus korostaa pintakuivaa ihoa ja juonteita. En halua pilata ihanaa kasteenraikasta tunnetta huonolla irtopuuterilla, sillä pahimmillaan lopputulos on kuiva, kiristävä ja pakkeloidun näköinen.

 

 

Hyvä irtopuuteri on ns. translucent sävyltään ja mukautuu ihon sävyyn näkymättömäksi. Jotkut valkoiset irtopuuterit ovat näitä translucent-sävyjä, mutta valitettavaksi joistain niistä jää vähän kalvakka lopputulos kasvoille. Paras sävy on lähempänä omaa ihonsävyä ja mahdollimman kevyt ja hienojakoinen koostumukseltaan.

 

 

Yksi suosikkituotteeni on Sensain irtopuuteri, joka on ohut ja hienojakoinen puuteri. Hyvä irtopuuteri poistaa kiillon ja kiinnittää meikin kevyesti, mutta se ei tunnu eikä näy iholla mitenkään. Sensain irtopuuteri kustantaa noin 45 euroa ja hinta kirpaisee joka kerta, mutta toisaalta se on riittoisaa ja irtopuutereiden valioluokkaa.

 

 

Toinen irtopuuteri jonka aion seuraavaksi hankkia kokeiluun eleveniltä on By Terryn Hyaluronic Hydra-Powder- irtopuuteri, joka on hurmannut monet ympäri maailmaa. Sitä on kuvailtu mm. kosteutta sitovaksi hunnuksi, kuulostaa siis täydelliseltä puuterilta pintakuivalle iholle. Katsotaan jos se vie ykköspaikan Sensailta.

Millä muilla merkeillä on huippuhyviä irtopuutereita? Onko joku kokeillut By Terryn irtopuuteria.

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Blogimaailmassa on pyörinyt hauska haaste viime päivinä nimeltä "kymmenen vuoden takaiset profiilikuvat", joita on ollut hauska seurata. Blogissani ei hirveästi tule ilmi millainen henkilö blogia kirjoittelee, joten ajattelin osallistua tähän hauskaan haasteeseen ja paljastaa samalla kaikki ihanat ja kamalat hiuskokeilut mitä vuosien varrella olen kokeillut. En löytänyt profiilikuvia enää noilta ajoilta, sillä olen siivonnut kuva-albumeita, mutta löysin muita kuvia ajalta 2007 - 2017. 

Vuosina 2007 - 2009 kokeilin punaista, tummaa ruskeanpunaista ja otsatukkaa. Vasemman yläkulman hiusväri oli jonkin vaalennuksen tulos ja en sietänyt sitä yhtään. Vietin pari viikkoa Lontoossa tuo väri päässäni ja odotin vain milloin pääsen Suomeen värjäämään sen pois. Jostain syystä olin tuona kesänä poikkeuksellisen ruskea ja iho näytti lämpöisen sävyiseltä ja jälkikäteen katsottuna sävyhän sopi oikein hyvin ihoon. Muistan kun menin Suomeen palattuani random-kampaajalle ja liikkeen muut kampaajat ihastelivat sävyäni, mutta halusin punaisuuden pois. Lähdin kuitenkin itku kurkussa kampaajalta pois, sillä hiusvärini oli vihertävän mattainen ja imasi aivan liian tummaksi. Pesin muistaakseni viikon väriä pois päivittäin. 

Otsatukka sopii korkealle otsalle, mutta omasta mielestäni se piilotti silmäni ja korosti nenääni isommaksi. Tanssin nuorena useita vuosia, ja lempikuvani vasemmalla alhaalla on joltain keikalta, folioilla tehty superkihara ja monta kerrosta itseruskettavaa. Myös hymy oli aina valokuvissa tuo sama, leuka alas ja tajuton hammashymy esille. Oikean alakulman hiusväri oli suosikkini, hiukset kiilsivät ja raidat olivat kivan väriset. 

 

 

2009 vuodesta eteenpäin viihdyin pitkään ruskeissa ja pitkissä hiuksissa, välillä niitä kovasti raidoittaen ja välillä tummentaen niitä todella tummiksi. Kohta taitaa tulla 10-vuotta kuluneeksi siitä, kun aloin käymään nykyisellä kampaajallani, joka on huippuvärjääjä. Yritin kovasti saada väriä pysymään kylmänä, mutta kaksi viikkoa värjäyksen jälkeen lämpöisyys puski aina vain esiin, enkä koskaan oikein tullut sen kanssa sinuiksi. 

 

 

 

Tällä tukalla viihdyin viime vuodet, tumma tyvi ja raitoja kunnes tuskaistuin ainaiseen vaaleaan tyvikasvuun ja siihen, että näytin kaljuuntuvan kolme viikkoa värjäyskerran jälkeen. Koska kampaajalla käynti on kallista, yritin epätoivoisesti värjäillä kaupan väreillä tyveä, mutta joko väri jäi haalean kupariseksi, vihertäväksi tai se imaisi tyven aivan liian tummaksi. Onneksi kuivashampoiden aikakausi alkoi ja kahdeksan viikon kampaamokäyntien välin pärjäsi suihkimalla tummanruskeaa kuivashampoota tyveen. 

 

 

Keväällä 2016 en ollut värjännyt hetkeen hiuksiani ja uskoin ettei minulle sovi vaaleat hiukset ja ne putoisivat päästäni ennenkuin niistä ikinä saisi puhtaan vaaleat. Mitään oranssihtavia välivaiheita en voinut sietää, sillä ne saivat ihoni näyttämään jotenkin harmahtavan pinkiltä. Kiitos Olaplexin, vaalennus kuitenkin onnistui rauhassa vaiheittain ja puolen vuoden jälkeen sain vihdoin, 20 vuoden tummaksi värjäämisen jälkeen vaaleat hiukset! Minun piti oikeastaan pysyä maantienvärisessä "omassa sävyssä", mutta se tuntui liian pliisulta ja jatkoin vielä vaaleampaan sävyyn. 

 

 

 

En ole katunut muutosta päivääkään ja kadun ainoastaan sitä, etten värjännyt hiuksia aiemmin vaaleaksi. Uusi vaalea hiusväri on muuttanut myös tyyliäni. Ennen valkoinen väri ei käynyt yhtään kalpeaan jopa vähän punakkaan ihonväriini, mutta nyt vaatekaappini on ilmestynyt yhä enemmän vaaleita, valkoisia ja jopa vaaleanpunaisia sävyjä. Ja mikä ihaninta, musta vaate näyttää paljon paremmalta vaalean hiuksen kaverina kuin tumman ja lämpöisen hiuksen kanssa.

Sitä olen monesti miettinyt, kun haluisin hiuksista vielä vaaleammat, että sokeutuuko vaaleudelle? Missä menee raja ja kuinka vaaleaksi voi vajaa nelikymppinen värjätä hiuksensa, sillä en halua että sävy esimerkiksi vanhentaa kasvojani. Näitä sääntöjähän on, vanhemmiten pitäisi kuulemma valita lämpöisempi vaalean sävy, mutta itse olen huomannut, että mitä kylmempi vaalea hiusväri minulla on sitä paremman sävyinen ihostani tulee. Se on muuttunut silmissä keltaisemmaksi, kirkkaammaksi ja heleämmäksi. 

 

 

Viimeisenä viimeinen profiilikuvani, vaaleat hiukset ovat myös innoittaneet kihartamaan hiusta, tummaa hiusta pidin aina piikkisuorana. 

Onko näitä postauksia ollut hauska seurata? Miltä kymmenen vuoden historia näyttää? 

 

 

Share

Ladataan...

Lumenen kaksi uusinta aikuisemman ihonhoitolinjaa kantaa nimiä Kuulas ja Hehku. Ennen tuotteisiin perehtymistä on pakko mainita, kuinka jokin aika sitten ihastelin Lumenen tuotteiden nimiä kaverini kanssa ja sanoin, että kuinka kadehdinkaan sen ihmisen työtä, joka saa miettiä tuotteille näitä ihania nimiä!

 

 

Kuulas ja Hehku- tuotesarjat ovat molemmat tarkoitettu ikääntyvälle iholle, Kuulas on enemmän anti-ageing-linja ja Hehku taas aikuisemmalle iholle tarkoitettu. Kirjoitin aiemmin heleyttävistä pikakaunistajista (täällä), sillä ne kiinnostivat eniten kaikista tuotteista. Myös silmänympäryksille on olemassa oma pikakaunistava tuote, joka kiinteyttää ja kohottaa väsynyttä ilmettä. 

 

 

Kuulas- sarjan pääraaka-aine on puolukka ja tuotelinjan tunnistaa pääosin punaisista pakkausteksteistä ja voide on haalean vaaleanpunaisen väristä. Kuulas tuo iholle nimensä mukaisesti kuulautta, kun ikääntyessään iho alkaa menettää sitä muuttuen sameaksi. 

Olen testaillut enemmän tämän sarjan tuotteita, sillä ne ovat minun ikäiselleni sopivampia. Tuotteet kosteuttavat pintakuivaa ihoani riittävästi, tykkään tuotteiden tuntumasta ja tuoksusta. En tiedä onko se tuotteissa oleva lähdevesi, mutta jokin saa voiteet tuntumaan ihanan raikkaalta iholla. Yövoide ei ole liian täyteläinen, vaan raikkaan tuntuinen sekin ja tuntuu kosteuttavan ihoani hyvin. 

Päivävoiteita saa sekä suojakertoimella SPF15 ja ilman, mikä on mielestäni kiva. Itse käytän nykyään suojakertoimellisia päivävoiteita, sillä haluan suojata herkästi palavaa ihoa auringonsäteiltä ihan kaupungilla kulkiessani. 

 

 

Kuulas sarjan V-shaping on ehkä suosikkini kaikista testaamistani tuotteista, koska se antaa kivaa hehkua iholle aamuisin ja olen käyttänyt sitä yhdessä hoitonesteen ja kosteuttavan hyaluroniseerumien kanssa. Sen paksumpi koostumus on sopinut talvikäyttöön mutta luulen, että kesällä tartun mieluummin kevyempään seerumimaiseen Elixir- tuotteeseen.

 

 

Hehku on kiinteyttävä linja aikuisemmalle iholle ja sen pääraaka-aineena on Lumenen aikaisemmistakin tuotteista tuttu tyrni. Tuotteet tunnistaa kullanvärisistä korkeistaan ja voide on haalean kellertävää sävyltään. Hehku-sarja tuntuu koostumukseltaan täyteläisemmältä kuin Kuulas, mutta suurta eroa en niissä käytössä huomaa. Yövoide on selkeästi rasvaisempi kuin Kuulas-sarjan yövoide.

 

 

Se mikä tuotesarjoissa yllätti, on niiden hinnat. En tiedä oliko minulla väärä muistikuva Lumenen aikuisemman ihon tuotelinjoista mutta muistelin, että niiden hinta olisi korkeampi ja lähestulkoon selektiivisten tuotteiden hintatasoa. Näiden tuotteiden hintahaitari on välillä 29,90 - 39,90 euroa, ei ollenkaan pahan hintaisia siis. 

Olen jonkin verran kuullut harmittelua uudistuksen myötä tapahtuneesta hintojen noususta esimerkiksi meikkituotteissa, joten oletin että hinnannousu koskisi kaikkia tuotelinjoja. Tuli itselle vain mieleen, että onkohan näissä tuotesarjoissa karsittu ylimääräiset hienoudet pois ja niihin on valittu kaikessa yksinkertaisuudessa selkeät ja toimivat raaka-aineet?  Saatan olla ihan väärillä jäljillä, mutta joka tapauksessa tuotteiden hintataso oli positiivinen yllätys!

 

 

Miltä tuotteet kuulostavat? Joko olet testannut jotain tuotetta?

 

*tuotteet saatu testiin

 

 

 

Share

Pages