10 käskyä: Älä tee aviorikosta

Ladataan...
Oisko tulta?

Aviorikos on rikosoikeudellisesta näkökulmasta Suomessa vanhentunut käsite. Aviorikos poistui rikoslaista vuonna 1948. Aiemmin siitä olisi periaatteessa saanut sakkoja ja vankeutta. Aviorikoksen sijaan tänä päivänä voisi myös puhua  “aviosopimusrikkomuksesta”. Avioliittosopimuksesta kumpikin osapuoli on vastuussa vain puolisolleen ja itselleen.

Pettämiseen, syrjähyppyihin ja flirttiin liittyvät viihdeuutiset taitavat olla aika klikattuja aiheita. Kuka ei olisi törmännyt joskus kyselyyn “Missä menee viattoman flirtin ja pettämisen raja?” Tulella leikkiminen kiehtoo ja kiinnostaa. Miksi niin paljon? Ehkäpä siksi, että rajalla kulkeminen on oikeasti vaarallista. Sydän voi särkyä, perhe voi mennä rikki, ja voimakkaat tunteet vellovat sisällä. Elämä voi muuttua kertaheitolla. Ehkä ihmiset haluavat nähdä, kuinka toiset ovat ristiriitaiset kaipauksensa ratkaisseet. Siis sen, että voi kun olisi oma ehjä perhe, ja toisaalta, voi kun ei tarvitsisi kieltää itseltään mitään… ainakaan kaikkea. Ihmetellään, kuinka joillain voi olla avoin suhde, tai puoliso pystyi antamaan pettämisen anteeksi. Ja vielä pettämissivustot. Pysyikö tuo horjumatta avioliittolupauksessaan vai antautuiko vetovoiman edessä? Kuinkakohan moni siellä pettämissivustolla käy? Ja ne selviytymistarinat. Voiko pettämisestä ja jätetyksi tulemisesta selvitä?

En omassa avioliitossani halua niinkään keskittyä kieltoon “älä tee aviorikosta”. Haluan vaalia niitä asioita, joihin tahdon sanoa kyllä. Uskollisuus tulee sivutuotteena.

Kun ajattelen aviopuolisoani, haluan sanoa "tahdon" näille asioille:

Tahdon tuntea kanssasi turvaa ja luottamusta.
Tahdon, että tulet yhä luokseni luottaen minuun ja ja että sylisi on minulle auki.
Tahdon, ettei katseesi ole särkynyt minun edessäni.
Tahdon yhä haaveilla tulevaisuudesta kanssasi.
Tahdon omistaa yhdessä kanssasi menneet muistot ja luoda uusia.
Tahdon, että voitamme yhdessä tulevat haasteet, ja kasvamme niiden myötä ihmisinä, kuten tähänkin asti.
Meidän avioliittomme on minulle taistelemisen arvoinen asia. Kaikkia taistelujasi en tiedä, mutta kiitos että olet tähän asti voittanut ne. Minäkin haluan pysyä vahvana.

Vihkipuheessa  tuntuu hyvältä sanoa, että joskus yhdessä kohdatusta heikkoudesta voi löytyä suuri voima. Niin kuin Raamatussa sanotaan: “Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa”. (2. Kor. 12:9).

Kirkon parisuhdetyöstä voi ja kannattaa ottaa kaikki irti ennakoivasti ja tarpeen vaatiessa. Tai viimeisenä hätäkeinona. Lisätietoa löytyy esimerkiksi näiden linkkien takaa:

Kirkon perheneuvonta
Kataja Ry

-Katja-Maaria

Share

Kommentit

syntinen nainen (Ei varmistettu)

eletään rinnatusten, mutta molemmat omissa maailmoissaan. Kuinka kestää se tulematta katkeraksi ja yksinäiseksi?

Onhan sitä perheneuvontaa ja parisuhdeterapiaa, mutta entä jos toinen ei näe ongelmaa? Kuinka pitkään pitää kieltää se naiseus, koska toinen ei vain halua? Suurin ongelma ehkä on se, että kotona haluaisin olla muutakin kuin äiti ja ahkera työläinen. Haluaisin tulla kohdelluksi naisena ja nimenomaan haluttavana naisena. Haluaisin herätä seksuaalisesti tyydytettynä aamuun ja nauttia hellyydestä. Mutta sitä en saa kotona. En puheen avulla tai ilman. Se pitää vain unohtaa. En minä voinut. Sain kokea olevani taas nainen. Sain nähdä, kuinka joku katsoi minua ihastellen ja himoiten. Eikä se suhde ollut mikään seksisuhde. Siitä sain sen jakamisen, mihin kotona ei ole tilaa tai mahdollisuutta. Tietenkin, sen suhteen loppuminen, se sattuu. Se on särkenyt mun sydämen ja jättänyt ikuisen jäljen minuun. Mutta edes hetken tunsin taas eläväni. Olin taas hetken jotain muuta kuin äiti. Olin oma itseni ja nainen. En suosittele kenellekään suhdetta, enkä ole ylpeä teostani, mitään en kuitenkaan kadu. Tämä kipu laantuu aikanaan, mutta se kokemus palautti mun uskon elämään ja jossain määrin myös armolliseen Jumalaan.

syntinen nainen (Ei varmistettu)

Näköjään äskeisen kommentin alku tippui jonnekin. Kerroin siinä, kuinka olen tehnyt aviorikoksen. Enkä vain yhden, vaan minulla on ollut suhde. Joka nyt on päättynyt. Ja kyllä se koskee. Paljon.

Kirjoitat kauniisti siitä, mihin avioliitossa lupautuu ja mille sanoo tahdon, mutta jos elämä on rinnakkaiseloa, kuin ystävysten kesken, kuinka sen kestää. Tahtoa olisi ollut, mutta vastapuoli ei näe ongelmaa. Vaikka olen yrittänyt. Lopulta luovuttaen.

Lopun vuodatuksen voi sitten lukea yltä...

katja-maaria
Oisko tulta?

Tervehdys!Luettuasi viestisi jäin miettimään, että onko niin, että miehesi ei välitä sinusta ja parisuhteestanne - vai eikö hän vain osaa toimia niin kuin sinä kaipaisit?  

On tyypillistä, että ruuhkavuosien aikana uppoutuu helposti siihen ruuhkaan ja toinen kulkee siinä sivussa itsestäänselvyytenä. Romantiikan ylläpitäminen vaatiikin ponnistelua.  Se on todellinen haaste parisuhteelle.

Kaiken ytimessä on kommunikaatio. Siinä teille voisi todella olla avuksi puolueeton ulkopuolinen taho. Aluksi vaikka vain sinulle.

Ei avioelämän pitäisi olla pelkkää ankeaa kestämistä ja taistelua katkeruutta vastaan. Perheneuvontaa ja parisuhdeterapiaa on, ja ehkä kannattaa kokeilla, tulisitte molemmat kohdatuiksi. 
Se, että petit puolisoasi opetti sinulle jotenkin kitkerällä tavalla mitä todella kaipaat. Nyt se on elettyä elämää ja aika iso solmu sinun ja miehesi välillä. Olette nyt siinä rajapinnalla, että johtaako kaikki tapahtunut ja suhteenne kehitys irtisanoutumiseen koko parisuhteesta, henkisesti olet sitä jo jonkin aikaa tehnyt.  Yksin ei hyvää parisuhdetta kukaan voi rakentaa. Valitettavasti meillä kaikilla ei ole kovin hyviä eikä kellään täydellisiä eväitä parisuhteen hyvää ylläpitämiseen. Mutta jos on motivaatiota, niitä voi löytää ja opetella. Kriisi ravistelee, joskus siitä voi löytyä uuden alku. Se riippuu nyt teistä. Muistan sinua!  

Kommentoi

Ladataan...