12. luukku: Kirkko ja muslimit

Oisko tulta?


 

Pari sannaa halusi tietää millaista uskontodialogia tai käytännön yhteistyötä on evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen islamilaisten yhteisöjen välillä.

Uskontodialogia käydään ainakin Uskontodialogikahviloiden merkeissä Helsingissä. Edellinen tapaaminen oli eilen. Näiden tapaamisen ja oikeastaan kaiken uskontodialogin taustalla on ajatus paremmasta toisen ymmärtämisestä ja sen myötä paremmin toimivasta rinnakkainelosta. Kukaan ei käännytä ketään eikä tapaamisten tarkoituksena ole sulauttaa uskontoja yhdeksi. Kirkko ja kaupunki -lehden jutussa dialogitapaamisista kerrotaan näin: 

"Tarvitsemme toimintaa, joka opettaa kunnioittamaan ihmisiä yksilöinä ja näkemään erilaisuuden rikkautena. Aloimme kokoontua säännöllisesti tukeaksemme yhdessä toinen toisiamme." (...) Tapaamisiin on tähän mennessä osallistunut muslimeja, buddhalaisia, kristittyjä ja agnostikkoja. Ensi vuonna mukaan on tulossa myös hinduja. Dialogitoimintaa järjestävät yhteistyössä Suomen islamilainen neuvosto, Suomen rauhanliitto, Uskot ilman rajoja ja Helsingin seurakuntayhtymä.

 

Facebookissa toimii aktiivinen keskusteluryhmä Muslimien ja kristittyjen välinen vapaa vuoropuhelu. Ryhmässä on useampia pappeja, kuten esimerkiksi meidän blogin Minna J., mutta se ei ole kirkon alaista toimintaa. Ryhmästä voisi olla ammatillista hyötyä myös sinulle, rakas joulukalenteriluukun kysymyksen esittäjä. :) Keskustelu ryhmässä käydään suomeksi, mikä rajoittaa varmasti monien maahanmuuttajamuslimien osallistumista. Vieraalla kielellä kirjoittaminen kun on ainakin minulle paljon vaikeampaa kuin sillä puhuminen. 

 

Muutama vuosi sitten piispa Irja Askola kysyttäessä totesi, että muslimit voisivat käyttää seurakuntien tiloja, koska kristinuskoon kuuluu vieraanvaraisuus ja sydämen aukaiseminen muukalaiselle. Hän lisäsi, että tietyt pyhät toimitukset pitäisi tietysti miettiä erikseen. Ajatus ei saanut kannatusta seurakunnissa eikä myöskään muslimit itse ole kysyneet kirkon tiloja käyttöönsä. Ehkä tulevaisuudessa sekin päivä tulee, että tyhjenevissä seurakuntien tiloissa nähdään muslimien rukoushuoneita. Minua se ei haittaisi. Rakastan minareeteista kuuluvaa rukouskutsua yhtä paljon kuin kirkon kellojen moukunaa. 

 

Pari sannaa teki myös jatkokysymyksen, että miten keskustelua ja yhteistyötä pitäisi tai voisi kehittää. Itse näkisin mielelläni uskontodialogikahvilatyyppisen toiminnan leviävän myös muualle Suomeen ja laajenevan esimerkiksi yhteisiksi elokuvailloiksi, joissa katsottaisiin joku aiheeseen liittyvä elokuva, josta sitten keskusteltaisiin. Minua kiinnostaisi kovasti myös tutustua Suomessa asuviin feministimuslimeihin. Parhaita uskontodialogisia kohtaamisia elämässäni on ollut turkkilaisten feministimuslimiystävieni kanssa mielenosoitukseen osallistuminen. Osoitimme mieltä paitsi naisten, myös seksuaalivähemmistöjen ja kurdien oikeuksien puolesta Turkissa. Kaikki kaikkea yhdessä sulassa sovussa kymmenien mellakkapoliisien ympäröimänä.

 

Minua mietityttää kotona olevat maahanmuuttajanaiset ja näistä erityisesti somalit, sillä heihin olen jonkin verran tutustunut. Heidän yhteiskuntaan integroitumisensa on yleensä hitaampaa ja hankalampaa kuin kodin ulkopuolella aktiivisemmin liikkuvien miesten tai lasten. Seurakuntien perhekerhot olisivat toimiva konsepti somaliäitien tavata suomalaisia edes jossain määrin samankaltaisen elämäntilanteen jakavia ihmisiä. Muslimit myös olisivat tervetulleita seurakuntien kerhoihin, mutta he kokevat itse mahdottomaksi osallistua toisen uskontokunnan järjestämiin tilaisuuksiin. Ymmärrettävää sekin, vaikka perhekerhojen kristillisyys ei itsestä tunnu mitenkään päällekäyvältä.  

 

Kaipaisin vielä uskontodialogia enemmän tilanteita, joissa eri uskoiset ihmiset kohtaisivat muun kuin uskonnon tai uskontokeskustelun merkeissä. Ihan vain kohtaisivat. Mikä tahansa todellinen dialogi on paremman maailman rakentamista: minulle mitä suurimmassa määrin hengellistä harjoitusta. 

 

- Mirka Maaria

(Kuvapari ei liity sinällään aiheeseen eli Suomessa käytävään uskontodialogiin, mutta siinä näkyy toisen ihmisen uskonnon arvostaminen kirkkaammin kuin missään.)
 

Share

Kommentit

Pari sannaa

Kiitos perusteellisesta vastauksesta, Mirka! Toi kuvapari on hirveän liikuttava. 

Mua kiinnostaa tämä asia, koska joka kerta, kun me puhutaan kurssilla jostain ev.lut.-kirkkoon tai kristinuskoon liittyvästä, joku ryhmän muslimeista selittää innoissaan, miten islam näkee Jeesuksen profeettana ja miten Jumala on oikeastaan molemmissa uskonnoissa sama. Käytiin syksyllä kansallismuseossa ja siellä oli yks sellainen huone, jossa on paljon Ruotsin vallan aikaista kirkkotaidetta. En meinannut päästä sieltä pois lainkaan, kun irakilainen opiskelija oli niin hirveän kiinnostunut Mariasta ja Annasta. Yksilötasolla maahanmuuttajanuorten kanssa siis näen kiinnostusta, jossa haetaan uskontojen välisiä yhtäläisyyksiä pikemminkin kuin eroja. Mua kiinnostaa, miten nää instituutiot vois tarttua siihen kiinnostukseen. 

Täytyy tutustua tohon FB-ryhmään, kiitos vinkistä! 

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Mua aina nieleksyttää nuo kuvat! Siinä näkyy kauniina ihmisen usko.

Sama juutalainen taustahan kristinuskossa ja islamilaisuudessa on. Molemmilla sitten siihen pohjaan oma päällysteensä. Kristityillä Jeesuksen jumaluus ja Pyhä Henki, muslimeilla koraani ja profeetta Muhammed ja suuntauksesta riippuen muutakin. 

Mä luulen, että sä ja muut S2-opettajat olette aitiopaikalla tässä vuoropuhelun edistämisessä. Kehota sun opiskelijoita hakeutumaan vaikka noihin uskontodialogitapahtumiin. Mulla on pienempien muslimioppilaiden kanssa tullut sellanen tilanne eteen, että ne on menneet tosi hämilleen ja vähän suuttuneet ikoneista ja vanhasta kirkkotaiteesta, jota olen heille museossa esitellyt. Yksi poika juoksi ympäri salia ja osoitti jokaista taulua ja huusi, "tuossa ei ole Jumala, tuossa ei ole Jumala, Jumala ei saa ottaa kuvaa."

Taiteen ja uskonnon yhteys on mun lemppariteemoja. Ois kyllä tosi mielenkiintoista tehdä jonkinlaista kuvakulttuuritiedon vaihtoa eri kulttuuripiireistä tulevien muslimien ja eri kirkkokunnista tulevien kristittyjen kanssa.  

Epätietoinen (Ei varmistettu) http://lily.fi/oiskotulta/uskontojendialogi

Ymmärrän hyvin eri uskontoja edustavien ihmisten välisen vuoropuhelun tarpeellisuuden, mutta kuinka se suhtautuu lähetystyöhön, Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn? Toteutetaanko sitä nykyisin lähinnä kehitys- ja katastrofiapuna?

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Esitit hyvän kysymyksen. Mulle lähetystyö tarkoittaa rakastamista ja auttamista ja mun on tosi vaikea ymmärtää lähetystyötä, johon liittyy minkäänlaista käännytystyötä. Sen sijaan esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun avustustyöhön osallistun mielellään, koska tiedän, että se auttaa heikoimmassa asemassa olevia riippumatta autettavien taustasta.

Mutta joo, ymmärrän epätietoisuuden lähetyskäskyn kohdalla eikä mulla ole tähän tämän parempaa vastausta. Mulle tuntuu oikealta vain auttaa ilman erityistä Jeesuksesta puhumista, mutta toisille tällainen ajattelu voi tuntua kauhistukselta. Muslimeillahan on ajatus, että me kaikki olemme alkujaan muslimeita, joten islamiin ei käännytä, vaan palataan. Vähän saman tapaan mä ajattelen, että me kaikki ollaan Jumalan lapsia ja Jumalalla on meidän kaikkien kohdalle joku suunnitelma, josta mä en tiedä mitään ja johon mulla ei ole mitään osaa.  

Hemuli
Oisko tulta?

Mä olen samaa mieltä Mirkan kanssa. Mua kiinnostaa ihminen ja hänen ajatuksensa. Jos joku näkee Jumalan toisin, niin se on vain mielenkiintoista ja yhtäläisyyksien etsimistä. On paljon mielenkiintoisempaa, minkälaiset asiat yhdistävät eri uskontokuntiin kuuluvia kuin ne, mitkä erottavat. Vaikeiden kysymysten osalta on aina huomattavaa, että samat kuumat perunat mietityttävät ja puhuttavat kaikissa maailmanuskonnoissa, vaikka kaikkialla niistä ei ole julkista keskustelua. Syvälle ihmisyyteen meneviä kysymyksiä, hyviä ja typeriä - näkökulmasta riippuen - jotka on käytävä läpi enemmmin tai myöhemmin. Ja rakkaus voittaa aina. :)

Kommentoi