13. luukku: Laittaako kohtelias ateisti kätensä ristiin?

Ladataan...
Oisko tulta?

 

Heta Margareta/Viinillä antoi minulle aiheen luukun numero 13 tekstiin. Hän pohtii miten ateistin tulisi käyttäytyä uskonnollisissa seremonioissa, kun ei tunnu luontevalta ristiä käsiä ja ryhtyä muiden mukana lausumaan Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan.

Minä olen monesti miettinyt samaa ollessani vieraana toisten uskontojen seremonioissa tai ihan vaan turistina heidän pyhissä paikoissaan. Toissa viikolla osallistuin hindulaisuudesta polveutuneen Brahma Kumaris liikkeen meditaatiohetkeen. Minut oli kutsuttu vieraaksi heidän uusiin tiloihinsa Helsingissä. Hiljentymishetkeä johti Intiasta tullut hengellinen opettaja. Aluksi mietin mielessäni, että voi ei, onko tapana olla silmät kiinni vai silmät auki, entä jos minulla pääsee aivastus ja pilaan kaiken pyhyyden ja onko epäkunnioittavaa heitä kohtaan, jos laitan kädet ristiin, koska se on minulle luontevaa, mutta heidän perinteeseensä se ei kuulu.

Arvelen, että se miksi moni ateisti vastoin vakaumustaan ristii kätensä kesähäissä Suomessa johtuu siitä, että kristillinen perinne on edes jonkun sukulaisen tai ystävän kautta tuttu. Mutta moni ateisti Suomessa ei heittäytyisi muiden mukana polvilleen Mekkaan päin. Ja jos heittäytyisi, sitä saatettaisiin pitää kornina. Uskontunnustukseen liittymistä ei, koska jos sen osaa kerran ulkoa on oletettavaa, että on joku menneisyyden tuntuma kristilliseen perinteeseen. 

Joitakin vuosia sitten olin Istanbulissa mieheni kanssa. Menimme tutustumaan Siniseen moskeijaan, joka suuri moskeija kaupungissa ja siksi merkittävä turistinähtävyys. Moskeijan pihalla olevissa ohjeissa ilmoitettiin, että sisälle ei saa mennä kengät jalassa ja naisilla tulee olla hiukset peitettynä huivilla. Kun pääsimme sisälle moskeijaan, edessämme eräs turistinainen riisui huivinsa ja hulmuutteli hiuksiaan villisti hänen miehensä ottaessa videolle tapahtuman. Moskeijan henkilökunta ei puuttunut tilanteeseen, mutta he katsoivat pitkään huoahtaen tuota näytelmää. Itse tunsin suurta myötähäpeää siitä, että jonkun on tieten tahtoen häpäistävä se, mikä toisille on pyhää.

Aitoa dialogia toisten uskontojen, vakaumusten ja näkemysten kanssa ei synny, jos emme rohkeasti edusta omaamme ja ole kiinnostuneita siitä, mitä toiset edustavat. Ei kannata tehdä kaverin kirkkohäistä itselleen pakkopullaa lausumalla uskontunnusta, jos ei siltä tunnu. Mutta en pidä kohteliaana myöskään sitä, että alleviivaten korostamme omaa vakaumustamme toisen perinteen juhlissa vain ilmoittaaksemme, että minähän en muuten usko siihen mihin te. Minun mielestäni olisi esimerkiksi ollut moukkamaista huudella isoon ääneen aamen ateistiystäväni häiden lopuksi maistraatissa. Tärkeintä on kunnioittaa sitä mikä toisille on pyhää, vaikka vain olemalla hiljaa toisten pyhän äärellä.

Share

Kommentit

Rukoilijasirkka (Ei varmistettu)

Kerran rukoilin vanhuksen kanssa. Olen puhtaasti agnostikko, enkä omasta tahdostani rukoile. Tämän vanhan ihmisen kanssa rukoillessani kuitenkin vilpittömästi toivoin, että hänen jumalansa kuulee hänen rukouksensa.

Siskoni mies on muslimi. Hän rukoilee useasti ja pelkää koiraani. Hän on lämminsydäminen ihminen, ja toivon että myös hänen jumalansa kuulee hänen rukouksensa.

Ystäväni uskoo luonnonhenkiin. Hän uhraa hengille ruokaa säännöllisesti. Toivon, että hänenkin jumalansa kuulevat hänen rukouksensa.

Appaloosa (Ei varmistettu)

Aivan! Minusta on hyvän tavan mukaista olla tekemättä itsestään numeroa. Enkä usko, että kaikki kyttäis juuri sinua, että laittaako se ne kätensä ristiin ja liikkuuko huulet. Kun itselläni oli epäuskoinen vaihe, enkä halunnut lausua uskontunnustusta, niin laitoin kädet löyhästi yhteen ja katselin sen ajan lattiaan. Veikkaan että tapaluterilaisten keskuudessa on mennyt hyvin kun ei ole kukaan mitään asiasta sanonut.

Muun uskontokunnan tilaisuudesta olisin kai vain hiljaa tai sivusta seuraajana jossain takavasemmalla. Olisi kai se esim. muslimistakin outoa jos kristitty kumartelisi mekkaan päin. Tai kai siitä voi kysyä etukäteen toisen mielipidettä?

Vau mikä vauva!

Mulle ei oo tullut mieleenkään, että "kohteliaisuudesta" ristisin käteni tai teeskentelisin rukoilevani. Ei kai uskonnollisissa tilaisuuksissa muiden vuoksi tekeminen oo se oleellinen asia? Kirkkohäissä istun kädet sylissä ja katselen edessä olevaa penkkiä, olenhan paikalla keskipisteiden kutsusta enkä feikkaamassa omia juttujani. Tietenkään en mekasta tai häiritse vain, koska ite en halua rukoilla.

Vähän sama jos oon tylsällä tai mielestäni turhalla luennolla: en tee muistiinpanoja, mutta istun silti hiljaa paikallani :)

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Vaikka en olekaan täysin ateisti (agnostikko kuvaa mua vähän paremmin), niin silti valokuvaajana hääkeikoilla ristin rukouksien aikana käteni. Ehkä ajattelen sen niin, että kun muut rukoilevat hääparin puolesta, kannan oman korteni kekoon heidän onnensa edistämisessä tekemällä tämän eleen.

Myös historia seurakuntaleirien vetäjänä (vaikken silloinkaan uskonut Jumalaan) on jättänyt jälkensä käyttäytymiseen kirkossa.

Logic (Ei varmistettu)

Terve järki ja normaalin tapakulttuurin säännöt riittänevät tässäkin asiassa. Jos sattuu joutumaan vaikka jonkin poliittisesti vieraan puolueen tilaisuuteen, niin useimmat tyytynevät siinäkin vain seuraamaan vaiti; sen sijaan että osoittaisivat vastakkaista mieltään tai yhtyisivät taputuksiin.
Aito dialogi vakaumusten välillä onkin sitten kokonaan eri asia. Läheskään kaikki eivät sitä edes halua, vaan kokevat eriuskoisten taholta tulevan kaikenlaisen lähestymisen tuputuksena tai henkilökohtaisiin asioihinsa puuttumisena. Itse yritän noudattaa sitä periaatetta, että jos itse puhut, niin myös kuuntelet muita. Maailmassa on liian paljon kuuroja saarnaajia.

Kommentoi

Ladataan...