23. luukku: Sattumaa vai minäkö päätän?

Ladataan...
Oisko tulta?

 

Mintulle mies 2014 – blogin saimah esittää blogimme joulukalenterin viimeisen kysymyksen. Ja esittää hyvän kysymyksen: Olemmeko itse oman elämämme herroja ja elämä sattumanvaraisten hetkien muovaamaa jatkumoa vai pääteekö psalmin ajatus “ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni luodut”? Hän itse pohti kysymystä blogissaan rakkauden näkökulmasta ja toteaa että se (että kaikki on arpapeliä) "ällöttää", on "kauhistuttavaa ja ihmeellistä".

Hyvä, tärkeä ja käsittämättömän vaikea kysymys.

Väittäisin, että suurin osa tuntemistani ihmisistä yrittää vaikuttaa elämäänsä. Aika moni yrittää täyttää arkeaan helpommin tai vaikeammin saavutettavilla asioilla, joiden kautta kokee saavansa mielihyvää, edistävänsä ehkä oikeaksi kokemiaan asioita. Niitä voivat olla vaikka maailmanlaajuinen oikeudenmukaisuus, perheen hyvinvointi tai oman levon määrän maksimointi.

Huomaan että aihe on minulle helposti aika poliittiinen. Onko ihminen itse vastuussa, pitääkö hänen vastata valintojensa kaikista seurauksista? Millä perusteilla yhteiskunta tarjoaa vastikkeetonta sosiaaliturvaa? Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että on hyvä että niin on. Asioita kun on minun mielestäni katsottava asioita ja valintoja sen ihmisen näkökulmasta, joka on käynyt elämässään kaikkein kovinta koulua. Että sillä ihmisellä olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään edes joinain päivinä.

Sananlaskujen 16:9 sanoo että “Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.” Tarkottaisiko tämä siis sitä, että ihminen voi päättää isosta kuvasta, mutta Jumala päättää yksityiskohdista? Yleensä ottaen Raamattu puhuu aika paljon Jumalan pelastussuunnitelmasta, mutta kuinka paljon sillä on sitten tekemistä tämän maallisen elämän kanssa?

Suunnitteleminen on minusta mukavaa. Olen tosin myös todennut, että suunnitteleminen on mukavaa, koska siitä huomaa, miten usein elämää yllättää.

On mukavaa olla ylpeä toteutuneista ja hyvin menestyneistä suunnitelmista. On helpottavaa todeta, että en voinut vaikuttaa tuon suunnitelman kaatumiseen. Todennäköisesti en jaksaisi pitkään nähdä elämässäni mahdollisuuksia, jos kokisin että niiden onnistuminen riippuu pelkästään minusta. Siis keskenään ristiriitaisia ja todennäköisesti vuodesta toiseen muuttuvia ajatuksia

Oli asia miten tahansa, minusta on mahtavaa, että meillä on toisinaan kokemus vapaan tahdon olemassaolosta ja mahdollisuudesta. Minulle on saimahin tavoin myös erittäin tarpeellista se, että en ole yksin, minun ei tarvitse kantaa kaikkia mailman murheita. Maailman murheiden kantamisessa huomaan usein ajattelevani kategorista imperatiivia – minun mielestäni olisi hyvä, jos jokainen kantaisi mahdollisuuksiensa verran läheisten lähimmäistensä ja jonkin verran myös kaukaisten lähimmäistemme huolia.

Joulun suunnitteleminen voi olla aikamoinen kokonaisuus. Toisinaan se ajautuu myös omalla painollaan perinteisille urille ja totuttuihin tapoihin. Sekin voi helpottaa, että joskus voi tehdä asiat, niinkuin on tottunut, eikä tarvitse aina perustella. Mutta olisi hyvä että perustelisi arkisia valintojaan itselleen edes kerran elämässään. Että ei menisi sillä, että kun tuo toinen ihminen on tämän joskus perustellut, niin minun ei tarvitse.

Oli joulunaikasi työtä tai lomaa, perinteitä tai niistä ahdistumista, tavaraähkyä tai pakotettua niukkuutta, toivon sinulle mahdollisuuksia suunnitelmiin, aavistuksia siitä, että jotain voisi joskus tapahtua. Joulun sanoma on minulle toivon sanoma, heikoimmasta voi tulla kuningas, syrjityimmästä toisten pelastaja.

-Juudit, joka on näillä suunnitelmilla viikon päästä linnuntietä 5923,031 kilometriä nykysijainnistaan ja on nelinkertaistanut päivittäisen aurinkoannoksensa

Share

Kommentoi

Ladataan...