9. luukku: Kristinuskon säännöt

Ladataan...
Oisko tulta?

 

Nimimerkki Minävain kysyi ajatuksiamme kristinuskon ja sääntöjen/lain yhteydestä.

Aloitetaanpa käsitteistä. Vanhoillislestadiolaisen korvassa sanalla sääntö on aikamoinen painolasti. Sääntölistan koko olemassaoloa vastustin ja argumentoin ensimmäiset 20 vuotta ja sitten totesin että kyllä, mielestäni se on sääntölista ja turha sellainen ja halusin päästä siitä irti. Lain taas miellän niin vahvasti maalliseen lakiin, että puhun mieluiten käskyistä.

Henkilökohtaisen historiani myötä minulla on tällä hetkellä kaksi tärkeää käskyä:

Rakasta ja Etsi 

tässä järjestyksessä.

Rakkaus nousee minulle aika vahvasti Raamatusta. Kahteen otteeseen uudessa testamentissa ( Matt 22:34-40  ja Mark: 12:28-34  ) todetaan että Jumalan, lähimmäisen ja itsen rakastamisen käskyt ovat yhtä tärkeitä ja yhdessä tärkeimpiä.

Rakkaus ei tietääkseni koskaan ole tasavertaisen vastavuoroista,  mutta molempiin suuntiin sen täytyy kulkea, jotta se toimisi. Sitä täytyy minuun jostain tulla ja minä yritän sitä lähettää. Jostain sen on täytynyt ensimmäisenä lähteä liikkeelle, ja itse pidän sen todennäköisimpänä alkulähteenä Jumalaa.

Etsiminen taas tarkoittaa minulle sitä, että toivon, että en koskaan väittäisi tietäväni varmasti. Että olisin useimmiten valmis kuuntelemaan ja oppimaan ja ymmärtämään lisää. Hyväksyminen onkin jo toinen juttu. Sitä katselen tuon ensimmäisen – rakkauden – läpi.

Etsiminen on ollut kipuilua ja se on ollut seikkailua. Se on ollut hiljaisuutta ja huutamista. Turhautumista ja innostumista. Arkea ja spesiaalipäiviä.

Aiemmin luulin, että on lista varmoja ja tosia asioita, ja niiden päällä seisten pärjään aina ja kaikkialla.

Tällä hetkellä minä luulen, että elämä on sitä, että pyrkii rauhaan tietämättömyytensä ja epävarmuutensa kanssa. Että saa seisoa siinä, missä minäkin päivänä löytää itsensä. Voi katsella itseään ja olla niin tyytyväinen kuin jaksaa olla.

23-vuotinen hengellinen, empiirinen ja etnografinen pitkäaikaistutkimus, jonka otanta on yksi ja perusjoukkona minä, jatkunee vielä jonkin aikaa. Tämä väliraportti päättyy tähän. :)

Parasta on minusta kristinuskossa se viesti, jonka olen antanut itselleni kertoa, että kelpaamiseni ei riipu onnistumisestani.

-Juudit

Share

Kommentit

Minä vain (Ei varmistettu)

Kiitos pohdinnoista, kuinka lohduttavia!

Itse olen myös käynyt läpi sen sääntövaiheen, jossa mietin, että tarkkaileekohan joku koko ajan ja arvioi, että toiminko joka tilanteessa oikein vai väärin. Ahdistavaa. Sitten kuulin sellaisen tulkinnan esim. juuri Mooseksen laista (jota nyt en siis ole koskaan yrittänytkään sentään noudattaa :D ), että se on ikään kuin esimerkki siitä, kuinka ihmiskunnalle voi käydä; luodaan ihan liikaa turhia sääntöjä kaikesta. Samalta henkilöltä kuulin, että usein hengelliseen kasvuun kuuluu se "fundamentalistivaihe" tms., jolloin asiat nähdään hyvin selkeinä ja mustavalkoisina (varsinkin nuorilla, jotka muutenkin näkevät elämän sellaisena).

Rakkaudenhan Jeesus sanoo tärkeimmäksi käskyksi. Ja mielestäsi tuo pohtimasi "etsi" on lähes yhtä tärkeä. Itse olen etsinyt viimeisimmät vuodet aika tavalla (terve vaan, toinen 23-vuotias täällä :) ), ja yrittänyt löytää esimerkiksi jotakuta, joka osaisi minulle tyhjentävästi selittää kaiken. Olen tajunnut, etten sellaista ihmistä voi löytää. Ja tämän tajuaminen oli löytö etsintöihini. Etsiminen ja pohtiminen jatkuvat, mutteivät enää ainakaan ahdista samalla tavoin :)

Hyvää joulunaikaa!

Minä vain (Ei varmistettu)

niin siis *Ja mielestäni tuo pohtimasi^^

Juudit
Ihmisen kokoinen

Kuulostaa aivan (mielestäni) viisaalta henkilöltä, jonka olet tavannut :)

Se on kyllä niin hienoa, jos ja kun ahdistus helpottaa. Ihana, että sain lohduttaa!

Kiitos samoin, kiitos mielenkiintoisista pohdinnoistasi, hyvää joulunaikaa sinulle!

rakuuna (Ei varmistettu)

"Kahteen otteeseen uudessa testamentissa ( Matt 22:34-40 ja Mark: 12:28-34 ) todetaan että Jumalan, lähimmäisen ja itsen rakastamisen käskyt ovat yhtä tärkeitä ja yhdessä tärkeimpiä."

Ei ihan noinkaan. Kyseisissä kohdissa todetaan, että Jumalan rakastaminen on yhtä tärkeätä kuin se, että itseä ja lähimmäistä rakastaa yhtä paljon. Siellä ei todeta että itseä tai lähimmäistä tulisi rakastaa yhtä paljon kuin Jumalaa.

Juudit
Ihmisen kokoinen

Hmm, nyt meni vähän ohi. Mielestäni tuossa kohdassa nimenomaan sanon että käskyt ovat yhtä tärkeitä. 

minä vain (Ei varmistettu)

mä oon ymmärtänyt että lain/käskyjen täydellinen noudattaminen on vaihtoehtoinen mahdollisuus pelastua evankeliumin uskomisen lisäksi. ja kun tämä käskyjen noudattaminen on mahdotonta, niinkuin lutherkin on sen todennut, niin ainoa tie pelastukseen kulkee evankeliumin uskomisen kautta.

Kommentoi

Ladataan...