Äiti meidän

Ladataan...
Oisko tulta?

Tänään olisi pitänyt postittaa äitienpäiväkortit, jotta ehtivät perille. En muistanut ajoissa. Postitan huomenna. Ostin kortit äidille ja äidin äidille, joka on 92-vuotias. Minä en ole äiti. Ystävieni äitiyttä voin silti tarkastella. Huomaan äidin roolin ja äidin suhteen lapsiinsa muuttuneen monin tavoin siitä, mitä 1920-luvulla syntynyt mummini edustaa ja mitä näen ystävieni äitiyden olevan.

Mummini muisteloissa kiltit lapset olivat niitä, jotka eivät häirinneet, eivät keskeyttäneet aikuisten puhetta, mutta joskus tokaisivat jotain hauskaa kuitenkin. Hänen havainnoissaan äitiyden mittari on aina ollut huolitellut siistit lapset, siisti koti, kammatut hiukset, kohteliaat, pirteät äidit. Itkeä ei sopinut ja piti pysyä sivummalla, jos oli vieraita. Mummi oli toivonut poikalasta. Hän sai yhden lapsen, äitini. Mummini sanoi kerran, että lasten on pakko rakastaa vanhempiaan. Ja lapsia sai lyödä vitsalla.

Minä sain olla sylissä paljon. Minua suukoteltiin, muistan sen. Sain itkeä, jos itketti. Sain leikkiä ojassa. Ei tarvinnut olla aina siisti. Mutta silti 80-luvulla oli kotonamme veljelle hieman eri säännöt kuin minulle. Pojat on poikia. Oli aihepiirejä joista ei sopinut puhua ja näille puheille oppi rajat jo hyvin pienenä. Tukkapöllyä saattoi saada. Vitsasta ei.

Ystäväni 2,5 vuotias tytär toisteli pitkän tovin lausetta ”Nanna pissaa”, kun olin heillä kylässä ja kävin vessassa. Ei tullut korville, ei sanottu hyi.

Matti Hyrck kirjoitti aikoinaan siitä, kuinka oma isäsuhteemme vaikuttaa mielikuvaamme Jumalasta. Onko Taivaan isä vaativa, etäinen, poissaoleva, rakastava, ankara? Millainen oli oma isä? Olen puhunut naisten kanssa, joiden on vaikea sanoa Jumalaa isäksi, koska miehet heidän elämässään ovat olleet niin pahoja. Jos Jumala on hyvä, Häneen ei voi liittää maskuliinista termiä isä tai poika.

Jumala ei ole mies eikä nainen. Isäksi Häntä kutsutaan, koska viitataan sanalla isä ominaisuuksiin joita liitämme Jumalaan. Hän on isä lapsilleen olematta mies. Me saamme lapsina periä hänen maansa. Mutta miksi ei sitten äitikin? Äiti meidän, joka olet taivaassa. Luterilaiset eivät rukoile Neitsyt Mariaa, mutta roomalaiskatolilaisille on tällainen mahdollisuus annettu. Voi lukea Ave Marian, jos ei tahdo jutella miehelle.

Jos lapsille opetetaan Suomessa iltarukous, sen opettaa yleensä äiti, sitten isoäiti ja vasta sitten kuulemma isä. Mutta yhä harvemmin nykyäiditkään sitä enää opettavat.

Nanna H.

Kuva: Martta Wendelinin postikortti, jonka lähetän äidille.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuinka kehtaat puhua tällaista? Muuttaa Isä Meidän äiti meidän?

Kommentoi

Ladataan...