Ajatuksia uskosta

Oisko tulta?



Blogissa on ollut menneellä viikolla teemana kirjoittaa omaa hengellistä elämänkertaa. Hyppään tässä kesken sijaistamaan ja ajattelin kirjoittaa aiheesta itsekin. Minulla on laukussani pieniä post-it lappuja ajatuksistani, mutta kaiken muutti tämänpäiväinen blogistien tapaaminen. Tapaamisessamme oli erilaisia kirjoitusharjoituksia. Yksi niistä oli sellainen, jossa kaikki kirjoittivat kolme riviä paperille. Viimeinen riveistä jätettiin paperiin näkyviin ja seuraava jatkoi samaa tarinaa kolmella rivillä.

Minusta nämä tällaiset alitajunnan tuotteet ovat jänniä. Kolmeen riviin tulee ajatuksia, joita ei ole niin tarkkaan punninnut, käynyt läpi ja harkinnut. Silti ne muodostavat jotain uutta, ehkä jotain tuttuakin. Tällä kertaa, oikeastaan tietämättäni, minun kolmesta rivistä alkanut osaksi salattu jatkotarina jollain tavalla kertoo minun hengellisestä tiestäni.

"Minkälainen päivä tänään oli? Sellainen, että tapaa vanhoja tuttuja kasvoja, mutta päähän tuleekin aivan uusia ajatuksia. Uudet ajatukset tuntuvat lahjalta. Minäkö? Minustako nämä ovat peräisin? Onko sisälläni tällainenkin maailma?

Joskus pohdin, että minkälaiset ajatukset ovat sallittuja? Onko paha ihminen, jos ajattelee pahoja asioita purkaakseen itseään? Ajatusten virta on kuin akun purkua.

Moni pelkää ajatuksiaan ja uimme niitä pakoon jatkuvassa viriketulvassa. Mutta mitä jos ajatukset ovat kuin unia, minusta lähtöisin? Niin onko silloin mitään järkeä yrittää muodostaa käsitystä todellisuudesta? Käsitykseni totuudesta on vain heijastuma siitä mitä itse olen. Kuinka tyhjää kaikki voikaan olla. Millään ei ole mitään merkitystä. Kukaan eikä mikään liikauta minussa mitään. Ei ole rakkautta, mutta toivoa, onko sitä?"

Tässähän sitä ollaan. Kaikista mahdollisista ajatuksista huolimatta. I tell you, toivoa, on sitä!

Ulla O. & Oisko tulta -blogistit + kirjoitusope

P.s. Siitä toivosta, mihin olen päätynyt ja miksi hengellisissä pohdinnoissani, voit myös kuunnella lisää Ylen Areenasta.

 

Share

Kommentoi