Älä liikaa murehdi

Oisko tulta?
Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Anteeksiantaminen on kristinuskon suurin synti.

Uskoisin, että maailma olisi hyvin toisen näköinen jollei kristinuskossa anteeksiantaminen olisi "automaatti", jonka varjolla ihminen voi tehdä elinaikanaan mitä huvittaa. Marin toimittama kirja Maija tarina käsittelee pienemmässä mittakaavassa samaa aihetta. Miksei kaikista ihmisen tekemistä pahoista sekä hyvistä teoista pidettäisi "taivaallista listaa" ja vasta taivaan portilla katsottaisiin kumpi lista on pidempi - sen perusteella ratkeaisi missä iäisyyden viettää, taivaassa vai kadotuksessa?

Matteus
Oisko tulta?

Itse ajattelen, että syyllisyys voi myös lamauttaa ihmisen. Tällöin tarvitaan pyyteetöntä anteeksiantamista, jotta voisi vapautua taas toimimaan ja tekemään edellistä parempia ratkaisuja. Yksittäinen ihminen ei aina voi ymmärtää maailmanlaajuisia katastrofeja ja niiden syitä ja seurauksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yksittäinen ihminen voisi elämässään pyrkiä hyvään.

Jeesuksen sanotaan sanoneen, että jokaiselle päivälle riittävät niiden omat murheet. Ilmaston lämpeneminen ja eliökantojen romahtaminen lienevät tämän päivän murheita?

Matteus
Oisko tulta?

Ja nousipa sellainenkin ajatus, että ihmiselle, joka käyttäisi tällaista armoautomaattia surutta tehdäkseen eläessään mitä huvittaa, ei sitä kyllä enää mihinkään oikeastaan tarvitsisikaan.

Kuulostaa meinaan niin itsekylläiseltä ja ylpeältä touhulta, ettei siihen ajatusmaailmaan välttämättä syyllisyyden ja anteeksisaamisen malleja mahdu ollenkaan.

Hemuli
Oisko tulta?

Anteeksisaaminen kristinuskossa ei oo mun ymmärrykseni mukaan automaatti, koska ihminen, joka ei tunne syyllisyyttä, ei mitään anteeksiantoa kaipaakaan. Anteeksisaamista ei voi mun mielestäni myöskään nähdä laskelmoituna, että esim. tekee jotain, jonka ymmärtää vääräksi, koska tietää saavansa anteeksi. Mutta se voi olla armeliasta ihmiselle, joka taukoamatta pyrkii johonkin ideaaliin eikä sitä saavuta, vaikka kuinka yrittää. Anteeksisaaminen on mun käsitykseni mukaan aika yksilöllinen asia - mistä kukin sydämessään anteeksiantoa janoaa. Ja nyt puhun sitten anteeksiantamisesta ja -saamisesta jumalasuhteessa, en siitä, mikä on oikeudenmukaista ja reilua suhteessa muihin ihmisiin, tai mitä muiden ihmisten pitäs antaa anteeksi. On asioita, joista tekis mieli sanoa, että Jumalakaan ei anna tuota anteeksi, mut sillon käyttäisin hengellistä väkivaltaa. Oivoi, vaikea sanoittaa näin suurta aihetta, toivottavasti tästä tulee mun tarkoitus selväksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Miksei kaikista ihmisen tekemistä pahoista sekä hyvistä teoista pidettäisi "taivaallista listaa" ja vasta taivaan portilla katsottaisiin kumpi lista on pidempi - sen perusteella ratkeaisi missä iäisyyden viettää, taivaassa vai kadotuksessa?"

Raamatun mukaan Jumala kyllä pitää "listaa" Taivaan kirjoissaan kaikista meidän teoistamme, eikä ainoastaan teoista vaan ymmärtääkseni myös asenteistamme ja ajatuksistakin - Häneltä emme voi mitään salata. Jokaisesta turhasta sanastakin joutuu Hänen edessään vastaamaan kerran (Matt 12:36). Jumala on Pyhä eikä Hän voi katsoa läpi sormien minkäänlaista vääryyttä, ei minkäänlaista rikkomusta, ei pienintäkään. Me ihmiset kykenemme selittämään omat pahat tekomme hyviksi, kun meillä on niihin "hyvä" motiivi jne. Me saatamme käyttää anteeksiantoa väärin ja jatkaa pahuuttamme, kun kaikki kerran saa anteeksi.

Mutta Jumalaa me emme kykene sumuttamaan missään asiassa. Jumalalle ei myöskään riitä se, että on tehnyt enemmän hyvää kuin pahaa eläessään, on täyttänyt koko Jumalan tahdon (laki Raamatussa), mutta rikkoo sitä vain yhdessä kohtaa:
"Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja."
(Jaakob 2:10-11)

Ehkä tuo jotain kuvastaa Jumalan pyhyydestä. Jeesus vuorisaarnassa ns tiukensi lakia edelleenkin sanomalla näin:
"Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen."
(Mat 5:21-22)

Jos kristinusko tosiaan olisi uskonto, jossa pidetään kirjaa hyvistä ja pahoista teoista, ja niiden perusteella sitten viimeisellä tuomiolla päätettäisiin, kuka menee taivaaseen ja kuka kadotukseen, kuten ensimmäisessä kommentissa mainittiin, niin olisiko taivaassa yhden yhtäkään ihmistä Jeesuksen lisäksi? Uskallan väittää, että me emme ymmärrä sitä, miten pyhä Jumala on ja miten syvälle Hän näkee meidän syntisyytemme. Jos me ymmärtäisimme, niin luulenpa että meillä ei olisi yhtään mitään millä puolustaa itseämme ja tekojamme, ja ainoa vaihtoehto olisi se, että Jumala jotenkin meitä armahtaisi.

Ilman syntien sovitusta Kristuksessa, ilman evankeliumin armoa, kuka voisi pelastua?

"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme."
(Jes 53:4-6)

Vierailija (Ei varmistettu)

"Uskoisin, että maailma olisi hyvin toisen näköinen jollei kristinuskossa anteeksiantaminen olisi "automaatti", jonka varjolla ihminen voi tehdä elinaikanaan mitä huvittaa"

Tämä ehkä inhimillisesti ajateltuna looginen, mutta kuitenkin väärä johtopäätös armosta ja syntien anteeksisaamisesta (että se olisi ikäänkuin lupa tehdä vääryyttä) tehtiin jo Paavalin aikana:

Room 6:14-16:
"Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?"

Ei siis mitään uutta auringon alla. Ja tuo väärinkäsitys on tullut tehtyä itsekin, ja armon varjolla eletty "niin kuin huvittaa", mutta Jumalalla on kyllä keinot oikaista meitä jos olemme eksyneet. Missään tapauksessa Jumalan armo ei ole lupa tehdä syntiä ja vääryyttä, kuten blogistitkin totesivat.

Hyvillä teoilla on toki merkitystä lähimmäisillemme, mutta me emme niillä kykene mitenkään sovittamaan niitä pahoja tekoja, joihin me jokainen tavalla tai toisella syyllistymme Raamatun mukaan. Siihen tarvitsemme syntiemme sovittajaa, Kristusta Jeesusta.

2 Kor 5:19-20:
"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa."

Vierailija (eka kirjoittaja) (Ei varmistettu)

Hienoja vastauksia avausviestiini, mutta kenties hieman ohi oman pointtini.

Kärjistäen: kristillisen pelastusopin mukaan on mahdollista, ja jopa erittäin todennäköistä, että Hitler on Jeesuksen seurana taivaassa. Riittää, että uskoo Jeesukseen ja aidosti katuu omia tekojaan => ihminen saa kaikki syntinsä anteeksi, riippumatta siitä kuinka pitkä oma syntilista on.

On hienoa, että syntinen voi tehdä parannuksen ja pelastautua, mutta mitä tapahtuu niille joita vastaan syntinen on rikkonut? Kuka hyvittää näiden kärsimykset (vrt. Hitlerin tapattamat ihmiset ja keskitysleireiltä eloonjääneet)? Pelastuvatko kaikki syntisten rikkomat ihmiset, vaikkeivät välttämättä uskoisi Jeesukseen?

Mielestäni pelastus pitäisi voida evätä syntilistan pituuden ja "painavuuden" perusteella, vaikka kuinka uskoisi Jeesukseen ja katuisi omia tekojaan - maailma olisi todennäköisesti aika erilainen paikka ilman kristinuskon anteeksiannon "automaattia" => anteeksianto on kristinuskon suurin synti.

Matteus
Oisko tulta?

Vierailija, entä tilanteissa, joissa "syyllistä" ei voida osoittaa. Ainainen syyllisen osoittaminen ja oikeutetun hyvittämisen vaatimus voi muuttua koston kierteeksi, joka voi katketa nähdäkseni vain siihen, että jompi kumpi osapuolista antaa tai saa anteeksi, vaikka rangaistuksen vaatiminen kuuluisikin oikeustajuumme.

Kristinuskon piirissä ajatellaan, että jokainen on syyllinen. Siis jokainen ihminen on kykenevä pahaan. Samaan aikaan se kuitenkin rohkaisee meitä antamaan anteeksi. Niin lähimmäisille kuin vihamiehillekin. Joka tilanteessa. Tämä on monitahoinen ja vaikea juttu. Mutta kristinusko ei olisi kristinuskoa, jos anteeksisaamisen toivoa ei olisi.

Kristinusko ei myöskään ole looginen. Minun mielessäni se piirtyy aina paradoksina ja esittämiensä vastakohtiensa kautta. Epäloogisuus ei kuitenkaan himmennä kristillisen etiikan arvoa. Vähän niin kuin taideteos, joka vaikuttaa ja puhuttelee, vaikka se olisikin mahdoton ymmärtää.

Tälläkin kolikolla on siis toinenkin puoli.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Mielestäni pelastus pitäisi voida evätä syntilistan pituuden ja "painavuuden" perusteella, vaikka kuinka uskoisi Jeesukseen ja katuisi omia tekojaan - maailma olisi todennäköisesti aika erilainen paikka ilman kristinuskon anteeksiannon "automaattia" => anteeksianto on kristinuskon suurin synti."

Olisihan se kieltämättä hienoa olla Kaikkivaltias ja päättää, ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä viettävät ikuisuuden helvetissä (mitä se konkreettisesti sitten onkaan). Mutta jos asiaa vähän enemmän ajattelee, niin jättäisin kyllä niin suuret päätökset Hänen harteilleen, jolla on valta tuomita eläviä ja kuolleita - mahtaisimmeko me tuomita oikein? Ja sen päätöksen kanssa kun olisi sitten "elettävä" iankaikkisuus. Jos alkaisi syystä tai toisesta kaduttaa, niin..

Ajattelisin niinkin, että on hedelmällisempää miettiä, mitä Jumala mahtaa juuri minun kohdallani tästä asiasta aikanaan sanoa (=tuomita) kuin että miten muiden kohdalla on ja millä perusteella. Jos Raamattu puhuu totta, Hän sen viimeisen sanan tästä asiasta aikanaan sanoo itse kunkin kohdalla.

Muutamia kohtia Raamatusta tuomioon liittyen:
"Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme." (Room 8:34)

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen." (Joh 3:16-18)

Niin, uskommeko me Jumalan Pojan nimeen, uskommeko me että kaikki syntimme on sovitettu Jumalan Pojassa, Jeesuksessa Golgatan ristillä?

Kommentoi