Ei enää koskaan uudestaan

Oisko tulta?

 

 

Eilen illalla kotikadullamme oli poliisivartio. Presidentti oli vierailulla kadullamme sijaitsevassa synagogassa. Oli vainojen uhrien muistopäivä ja tuli kuluneeksi 70 vuotta Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta. Eilen illalla kotikadullamme satoi märkää lunta. Minä menin Alepaan ja koiran kanssa ulos. Vanhan ketun tupakkapaikalla synagogan toisella puolella oli ihmisiä ja kosher-kaupan vieressä sijaitsevasta porttikongista joku sujahti vaivihkaa pornokauppaan. Siinä se synagoga on tämän tavallisen arjen keskellä. Juutalainen puolustusliitto, JDL, otti 60-luvulla sloganikseen sanat Never again. Että muistaisimme ja emme toistaisi virheitämme. Viime vuonna 7000 juutalaista muutti Rankasta Israeliin, koska eivät tunteneet oloaan siellä turvalliseksi. Suomessa juutalaisia on vain reilu tuhat. Suurin osa suomalaisista ei tunne henkilökohtaisesti yhtään juutalaista. Myös Ben Zyskowicz oli synagogassa eilen. Hänen isänsä selvisi hengissä keskitysleiriltä, mutta monet muut sukulaiset eivät. Isoäiti kuoli. Never again on lunastamaton lupaus. Paikallisbusseissa eri puolilla Suomea viereemme istuu vainojen koskettamia. Suomeen on tullut pakolaisia Jugoslaviasta, Kambodzhasta, Syyriasta, Ruandasta, Pakistanista ja monesta muusta maasta, jossa ihmisiä vainotaan. YK:n raportin mukaan maailmassa on liki 44 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotimaansa vainon vuoksi. Täällä meidän tavallisen arkemme keskellä on monia, joiden tarina on toisenlainen. Tarina joka lupauksista huolimatta toistuu aina uudestaan. Nanna H.

Share

Kommentit

lukija (Ei varmistettu) http://tutullakalliolla.blogspot.fi/

Lunastamaton lupaus tosiaankin. Kirjoitin eilen vainojen uhrien muistopäivästä ja käsittelin ehkä vähän samankaltaisia teemoja kuin sinäkin: http://tutullakalliolla.blogspot.fi/2015/01/alkaa-koskaan-unohtako.html

Kommentoi