Ei nainen ole koskaan täydellinen

Ladataan...
Oisko tulta?

Työpaikkani aulassa on valokuvat kaikista työntekijöistämme. Kun asettelin valokuviamme tietokoneella tulostusta varten sopivaan muotoon, teki mieleni poistaa PhotoShopilla otsaani halkova ryppy. Häivytin rypyn pois ja katselin ennen ja jälkeen kuvia vierekkäin. Rypytön minä näytti mielestäni paremmalta.

PhotoShop on ollut olemassa eri muodoissaan paljon kauemmin kuin se tuli ohjelmaksi tietokoneelle. Vartalo on saatu muodin mukaiseksi vuosikymmenien ajan esimerkiksi säätämällä korsetin nyörit trendien mukaan. Olen katsonut NetFlixistä Downton Abbeyä viime aikoina. Sarjassa eletään katsomissani jaksoissa 1920-lukua. Hyvinvoivan yläluokan naisen iho on maidonvalkoinen ja käsivarret ovat ohuet, sillä naiset eivät saaneet näyttää siltä, että tekisivät ruumiillista työtä päivänpaisteessa. Korsetti latisti rinnat pois nähtäviltä. Eilen katselin naisia kuntosalillani. Helmikuussakin moni oli ruskettunut ja jos lihakset eivät vielä näkyneet, niin kehittämässä niitä oltiin. Urheilutoppien etumuksessa on nykyään toppaukset.

Pin up tytöt 40–50 luvulla edustivat muodokkaampaa naisvartaloa. Kuvat olivat aluksi elävästä mallista piirrettyjä. Vasta 60 luvulla valokuva alkoi syrjäyttää piirretyn kuvan. Pin up tyttöjen vartalonmallin perään haikaillaan, kun taivastellaan 2000 luvun luisevia catwalk-malleja. Mutta hyvin toiselta näytti 40 luvullakin elävä malli verrattuna piirrettyyn lopputulokseen. Piirrosten pin up tyttö oli myös käsitelty versio oikeasta naisesta.

Suurin osa meistä ymmärtää, että mainoskuvien ihmiset eivät näytä luonnossa samalta. Välillä sitä päivitellään ääneen, mutta samalla mieluummin katsotaan mainoksessa sileää ihoa kuin näppylöitä ja selluliittia. Halutaan aitoutta ja ei kuitenkaan haluta.

On asioita joita me kauhistelemme Euroopassa liittyen toisten kulttuurien kauneusihanteisiin. Kiinassa oli aikoinaan tapana sitoa tyttöjen jalat, koska ihanne oli, että aikuisella naisella on ihan pikkuruiset jalkaterät. Joissain kulttuureissa pitkä kaula on tavoittelemisen arvoinen. 

Naisen piilottaminen hunnun taakse on eräs keskustelujen kestoaiheista myös. Saudi-Arabiassa Ikean kuvastosta PhotoShopattiin naiset kokonaan pois. Eräs tuttavani sanoi kerran, että meikki on länsimaisen naisen burkha. Ilman meikkiä ei näyttäydytä ulkona ja meikittä meidät saa nähdä vain oman suvun miehet ja lähipiirin naiset.

Jokaisessa kulttuurissa pyritään ja suostutaan johonkin muottiin, vaikka se sattuisi. Eikä se ole nykyajan ilmiö. Naiset ja miehet ovat kautta aikojen vaatineet tietynlaisia asioita ulkonäön, vartalonmallin ja vaatetuksen sekä sopivien puheenaiheiden ja käyttäytymisen suhteen. Tämä tapahtuu meidän omasta suostumuksestamme. Tässä todellisuudessa on elettävä ja yritettävä ymmärtää, että totuus on tarua ihmeellisempi ja hienompi. Niiden jotka ymmärtävät tämän, on yritettävä olla esimerkkinä toisille siitä, että elävässä elämässä ihmiset on todellisia ja haavoittuvaisia ja se on arvokasta. Työpaikan aulassa minusta on esillä se kuva, jossa otsaryppy näkyy.

Nanna H.

Kuvat: 1. Spencer corset 1941 before and after, Wikimedia, 2: Pin up girls before and after, Retronaut, 3: Despina Vandi for Nitro 2007, Costas Coutayar, 4. Worldpress, 5. Foot binding, Erika Collins, 6. Ikea catalog Saudi-Arabia 2012.

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

oh, ihan mielettömän fiksu kirjoitus! En yleensä tänne kommentoi, vaikka mahtavia usein oottekin, mutta nyt oli kyllä pakko. Jotenkin tosi vaikuttavia sanoja ja ajatuksia, arvostan myös tietoa kuvasta, joka seinälle päätyi! :---)

Nanna H.
Oisko tulta?

Kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

En ole koskaan ollut tyytyväisempi ulkonäkööni kuin nyt. Vaikka käsissä ja jaloissa näkyy menneisyyden arvet. Näkyy viiltelyarvet, arvet itsemurhayrityksistä ja arvet perheväkivallasta. Haavat ovat menneisyyttäni ja tehneet minusta minut. Kauniita ne eivät ole, mutta kertovat että olen voittaja. Toki sattuu kun joku huomauttaa vaikka ylipainosta, mutta nykyisin pääsen haukuista helpommin yli. Olen vahvempi ja nykyisin tykkään pitää huolta ulkonäöstäni, yrittämättä sen suuremmin peitellä arpia tai muita pikkuvirheitä, ne ovat vain elämää.. En sovi mitenkään mihinkään yleiseen muottiin, mutta olen minä. Ja mielestäni kaunis. Ainakin hymyillessäni :). Joskus huomaan ajattelevani niin... Ääneen sitä ei voi sanoa, ainakaan muille, mutta joskus yksin peilin edessä ajattelen että olet sinä sentään ihan kivannäköinen.....

Nanna H.
Oisko tulta?

Rohkaiseva kommentti, kiitos! Niin se on, että rypyt, arvet, kilot ja kuopat kertovat elämästä, hyvistä tai huonoista kokemuksista. Hienoa, että osaat katsoa mennyttä aikaa hyvässä valossa ja että hymyilet peilin edessä :) Uskon, että olet varmasti kaunis.

Lattemude

Mä olin jotenkin ihan tavattoman onnellinen, kun vuosi sitten huomasin, että mulle on kehittynyt silmien ympärille naururypyt. Naururypyt ovat olleet monessa naisessa kauneinta niin pitkään kuin muistan. Ja nyt mullakin on. Jee!

Nanna H.
Oisko tulta?

Naururypyistä minäkin pidän, mutta mun otsaa halkoo syvä kouru :D Toki sen voisi piilottaa esim. otsatukalla, jos se mua oikeesti vaivaisi kovasti. Se ei näy tuossa sivun laidalla olevassa kuvassa, kun se on vähän utuinen kuva.

Siiiri (Ei varmistettu)

Minä ajattelen, että me kaikki olemme omalla tavallamme täydellisiä, vaikka virheettömiä emme olekaan. :)

Hieno kirjoitus, kiitos tästä!

Pirkko R. (Ei varmistettu)

En ole kyllä Nanna koskaan huomannut tuota otsakanjoniasi, joten olet siis vanhentunut selvästi siitä kun olemme nähneet. Täytyy piipahtaa pääkaupungissa ja työpaikallasi tarkastamassa onko tilanne todella noin paha! Uskoisin kuitenkin että sinulla on vain huono kamera, vaihtoon siis pian! Samalla uusi peili jossa näyt omana kauniina itsenäsi! Joten ei syytä paniikkiin, vielä....

Pia S. (Ei varmistettu)

Kiitos hienosta jutusta!

Olen pohtinut aihetta omakohtaisesti aiemminkin. Minulla on jo nyt hyvin paljon harmaita hiuksia (35v) ja painiskelin aikanaan värjäämisen kanssa. Enää en värjää. Tällainen olen, vaikka en kauneusihanteita täytäkään.
Mutta eikö meikkaamisessa ole kyse myös "totuuden" peittämisestä? Että näyttäisi kauniimmalta muiden silmissä. Jättävätkö vain rohkeat meikit kaappiin?

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä tärkeää on myös meikkaamisen motiivi: meikkaatko miellyttääksesi muita, miellyttääksesi itseäsi vai korostaaksesi hyviä puoliasi. Mä meikkaan, koska se on kivaa, ei pakkomielle. On kiva laittaa ripsiin ja huulin väriä ja ilmettä. Voin lähteä ulos ilman meikkiäkin ja työn vuoksi hiuksetkin yleensä vain sutaisen aamulla pikaisesti ponnarille. Vapaa-ajalla onkin siis ihanaa kun hiukset voi vaikka kihartaa :) Että onko se sitten pahasta laittautua omaksi ilokseen, sen voi jokainen päättää itse. MA laitan ainakin nyt hiukset rullalle ja kohta ystävän luo istumaan iltaa ja parantamaan maailmaan, nättinä ja hyvillä mielin:)

Pia S. (Ei varmistettu)

Mutta se asia jota pohdin onkin juuri se, että teemme asioita (photoshoppaamme, värjääminen, meikkaamme, laihdutamme, nuorille, leikkaamme) ollaksemme kauniita tai ainakin kauniimpia omissa/toisten silmissä. En nyt tarkoita, etteikö terveyden vuoksi joskus kannata muuttaa itseään (oikoa, laihduttaa, tms.) vaan sitä miten näemme itsemme ja muut Jumalan edessä minusta on helpottavaa olla, kun ei tarvitse tehdä mitään temppuja vaan kelpaa ja on kaunis juuri sellaisena kuin on. Eikö olisi hienoa jos useampi ihminenkin katsoisi meihin armollisemmin?

Vierailija (Ei varmistettu)

Eli meidän pitää hankkia rumia vaatteita tai kulkea alasti puskissa koska sellaisiksi on meidät Jumala luonut... Mihin se raja sitten vedetään.....?

Pia S. (Ei varmistettu)

Mulla se raja taitaa kulkea aika lailla siinä, missä on terveellisyyden, käytännöllisyyden ja kohteliaisuuden raja. Vaatteita pidetään lämpimikseen, paino sen verran kurissa ettei tulisi pahempia sairauksia ja juhliin pukeudutaan kuten tilannne vaatii.

Tämä Nannan alkuperäinen kirjoitus tuntui siksi hyvältä, että se kritisoi niitä naisihanteita, joita on aina ollut, mutta mitkä eivät aina tunnu niin hyvältä: rinnat, peppu, uuma, iho, huulet, hiukset, vaatteet jne tulisi olla tietynlaiset. Tähän moni pyrkii että tulisi hyväksytyksi ja/tai ihailluksi. Minusta senkin ajan voisi käyttää paremmin, vaikka muiden hyväksi.

Nanna H.
Oisko tulta?

Innostuin näistä ajatuksista, että mihin se raja vedetään ja minkä verran voi mennä Luojan luomaa muuttamaan. Taidan jatkaa huomisella blogivuorollani tästä teemasta eteenpäin.

Kommentoi

Ladataan...