Hyvä Elämä

Oisko tulta?

 

Lauantaina puolen päivän aikaan kolmissakymmenissä oleva nuorehko nainen kokeilee huulipunaa tavaratalon kosmetiikkaosastolla. Toista, kolmatta ja neljättä. Viimein hän ostaa niistä yhden. Ehkä sitä voi jossain käyttää. Sitten hän siirtyy kenkäostastolle ja kokeilee tusinan kenkiä. Keskustelee hetken myyjän kanssa, mutta ei halua vaivata. Hän luottaa omaan makuunsa. Varsinaisesti hän ei tarvitse myyjää kuin maksua varten. Kuitin voi säästää ja yrittää saada veronpalautusta välttämättömien työvaatteiden hankinnasta. Riippuu verokäsittelijästä hyväksytäänkö vähennys.  Vaikka tuskin niin käy näiden saappaiden kohdalla. Kotona hän asettelee uunituoreet kävelysaappaat kaappiin toisten käyttämättömien joukkoon. 

Nainen on yksi niistä tuhansista naisista, jotka kuluttavat vapaapäiväänsä tavarataloissa. Menkää lauantaisin tavarataloihin ja ostoskeskuksiin ja tarkistakaa tilanne, kehottaa luennoitsija, hyvinvointisosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta. Tätä professoria kuuntelisin vaikka tunteja. Hän on innostava ja niin sisällä asiassaan. Toiseksi tajuan, että jos olisin esimerkin nainen, tekisin ihan samoin. Kaipaisin ihmisiä ja lähtisin tavarataloista hakemaan edes näennäistä joukkoon kuulumisen tunnetta. Olisin Juho Saaren mukaan sopeutunut yksinäisyyteeni shoppailemalla. Ja sitten muistan, että en sisältä käsin ymmärrä esimerkkinaisen elämästä. Minun ongelmani ovat toista ääripäätä. Minulla ei ole aikaa edes käydä sovittelemassa kenkiä. Saati sitten tavata kaikkia läheisiäni. Sellainenkin voi toki synnyttää yksinäisyyttä. Emotionaalinen yksinäisyys on luennoitsijan mukaan pahinta. Kyvyttömyys liittyä ja pyytää apua.  Parisuhteissaan ja perheissään yksinäiseksi itsensä tuntevat ovat työni kautta minulle tutuin yksinäisten joukko. Välttävästi turvattomasti ihmissuhteissaan kiintyneiden joukkio on meillä Suomessa suuri. Sehän meitä kansakuntana vaivaa: Yksinpärjäämisen ihanne ja sen seurannaisvaikutukset.

Juho Saari luettelee myös yksinäisyydestä irtipääsemisen vinkkejä: terapia, harrastukset, kirjat, liikunta, mielikuvitusmaailma ja netti. Varsinkin se. Yksinäiset ovat löytäneet internetin keskustelupalstat. Se on monesti hyvä juttu ja voi rohkaista yksinäistä myöhemmin tapaamaan livenäkin ihmisiä. Toisaalta internet myös eristää ja lisää yksinäisyyttä. Sieltä kun voi lukea  toisten ihmisten - usein valheellisen positiivisia kuvauksia illallisista ja matkoista ystävien ja läheisten kanssa.

Pari päivää sitten Mari Inka kirjoitti täällä hyvästä kuolemasta ja siitä ihanteesta, että joskos jokainen meistä saisi kuolla läheistensä ympäröimänä. On vaikea kuolla toisten ympäröimänä, jos ei ole ketään, joka tulisi kuollessa kädestä pitämään. Hyvä elämä ja hyvä kuolema liittyvät yhteen. Niitä  edistävät tänään alkanut Yhteisvastuukeräys. Jokainen voi tehdä jotain toisten ja omalle yksinäisyydelle.

- Minna T.

Kuva: Lauri Voutilainen, HS

p.s. Hesarissa kirjoitettiin viikko sitten Juho Saaresta ja yksinäisistä: http://www.hs.fi/tiede/a1359100809819

Share

Kommentit

Riika123 (Ei varmistettu)

Hieno teksti, ja hieno mies, tuo Juho.

paulielina (Ei varmistettu)

"Minulla ei ole aikaa edes käydä sovittelemassa kenkiä. Saati sitten tavata kaikkia läheisiäni."

Hyvä kirjoitus, mutta... jäin miettimään: Haluaisin uskoa, että ihmisellä ON aina aikaa siihen, mikä on hänestä itsestään oikeasti tärkeää. Kaikkein tärkeimmille asioille on aikaa. Kenkien sovittelu ei ehkä ole kaikkein tärkeintä, mutta toivottavasti on aikaa tavata niitä ihmisiä, jotka ovat oikeasti läheisiä. En tiedä, kuinka monta läheistä ihmisellä voi olla, jotkut näyttävät selvityvän yhteyksien pidosta jalkapallojoukkueelliseen, joillekin se on yksi.

Kommentoi