Ihan tavallinen kolmekymppinen

Oisko tulta?

Alkaneella hiljaisella viikolla palstallamme pohditaan viikon tapahtumia eläytymällä Raamatun pääsiäiskertomusten henkilöiden osaan. Ensimmäisenä vuorossa on vaatimattomasti Jeesus!

Moni unohtaa, että Jeesus ei koskaan ollut kristitty, hän oli kuolemaansa asti juutalainen ja juhli pääsiäistä juutalaisena eli Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Siihen kuului happamattoman leivän syöminen, pääsiäislampaan teurastus ja Jerusalemiin juhlimaan meneminen.

Jeesus oli noin 30-vuotias viimeisenä vuotenaan. Ihan tavallinen kolmekymppinen juutalainen, kuten minä olen nyt ihan tavallinen kolmekymppinen kristitty. Eikä meistä kumpikaan ole ihan tavallinen. Jeesuksen erityisyys oli siinä, että hän oli yhtäaikaa jumala ja ihminen. Minun erityisyyteni...no, ne tietävät, ketkä erityisyyden minussa näkevät.

Mitä Jeesus mahtoi miettiä viimeisenä pääsiäisenään? Miltä hänestä tuntui mennä Jerusalmiin tietäen kuolevansa, kun hän ehkä aiemmin lapsuudessaankin oli käynyt siellä pääsiäisen aikaan juhlimassa?

Minä mietin tänä vuonna pääsiäisen lähestyessä, kuinka lapsuuden ilot ovat jääneet vain muistoiksi aikuisen vastuun ja velvollisuuksien tieltä. Kuinka monesta ennen niin iloa tuottavasta asiasta on tullutkin niin raskas. PMMP:n biisin sanoin:

Ja miten kävikään että lapsuus se vain loppui. Se mihin häviää, minkä hetken jälkeen hukkui?

Tätäkö on loppuelämäni, vastuu toisen perään? Saanko koskaan enää kokea sitä vapautta ja riemua, jota lapsena koin?

Kokiko Jeesus ihmisen pelon silloin ensimmäistä kertaa, kun hän rukoili Getsemanen puutarhassa, että Jumala ottaisi pois sen vastuun, mikä hänellä oli? Miettikö Jeesus, että tällaiseltako ihmisestä tuntuu, tällaista on tulla hylätyksi, tällaista on odottaa kuolemaa, joka tulee jokaisen kohdalle? Ymmärsikö Jumala silloin, kuinka kauheaa on olla ihminen? Järkyttyikö hän?

Minä ajattelen sitä, miten kovasti sattuu, kun joku minulle rakas kääntää selkänsä. Miten paljon toisen hyväksyntä merkitsee, ja kuitenkaan kaikkien hyväksyntää ei saa. On oltava oma itsensä, yritettävä kunnioittaa muiden rajoja ja tyydyttävä siihen, että joskus minun ja toisen rajat eivät kohtaa, ne ovat vain törmäyskurssilla.

On todettava, että elämästä jää sellaiset ihmiset, joiden seurassa en saa olla minä, ja jotka kokevat, että he eivät saa olla minun seurassani omia itsejään. Miksi ei löydetä kompromissia, jossa molemmat saavat olla edes riittävästi oma itse? Jaksan ikuisena optimistina uskoa siihen kompromissiin, mutta kompromissiakaan en tee yksin, tarvitsen siihenkin sen toisen. Älä käännä minulle selkääsi, tule vastaan, tehdään kompromissi.

Minua ja Jeesusta yhdistää ihmisyys. Ihmisyys on rajallista. Jumalalla ei ole inhimillisiä rajoja, mutta Jeesuksella oli. Ihmisen rajoissa hänen piti kohdata elämä, astua pois lapsuudesta, huomata, ettei kaikki pitäneet hänestä, olla rehellinen itselleen, kantaa vastuu siitä asiasta, minkä hän vastuukseen koki, tuntea pelkoa, kipua, kärsimystä. Kaikki se on osa ihmiselämää, sitä vaikeaa puolta.

Ihan tavallisia ja erityisiä kolmekymppisiä, minä nyt ja Jeesus viimeisenä pääsiäisenään – samat inhimilliset tunnekokemukset luopumisesta ja kärsimisestä. Sellaisen minä haluaisin Jumalan olevan – joku, joka osaa eläytyä minunkin osaani etenkin vaikeina hetkinä.

Hemuli

Kuvitus on Matteus Pentin käsialaa.

P.S. Seuraa Twitterissä Twia Crucisia, siellä twiittavat muiden muassa Maria, Juudas ja Pietari hiljaisen viikon ajan.

Share

Kommentit

JanneA (Ei varmistettu) http://www.kristinusko.fi/

Kuoleman läheisyys on viimeinen hetki kohdata luopumisen tuska. Jokainen meistä tuntee sen ensimmäisen kerran eri-ikäisenä.

Ehkä Jeesustakin valmisteltiin pikku hiljaa lopulliseen luopumiseen. Ehkä Jeesuskin tunsi äidistä vierottamisen tuskaa ja teiniangstia. Sieltähän se kaikki lähtee :)

Uskon, että Jeesuksella oli vahva tietoisuus kutsumuksestaan. Itse olen kokenut oman kutsumukseni tiedostamisen auttavan vaikeissa paikoissa - toivottavasti kuoleman kynnykselläkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olet erityinen koska osaat kirjoittaa NIIN MAHTAVIA TEKSTEJÄ. Joka kerta koskettaa ja kiinnostaa. Kiitos taas!

Hemuli
Oisko tulta?

Kiitos Vierailija, ihanasti sanottu. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Inhimillisimmän kuvauksen Jeesuksesta, tai Joshuasta sain Gay-teatterin Chorpus Crisitissa.
Sitä tunnetta en pysty vieläkään ilmaisemaan, mitä se kaikki antoi mulle. En voi kuin suositella.
Musta täällä on osattu hyvin sanoittaa lyhyesti koko teoksen sanoma: http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/10477-homoteatterissa-kaesitel...

Ja tekijöiden info täältä:
http://www.gayteatteri.info/hgt_corpus.html

Hemuli
Oisko tulta?

Oi, Vierailija 20:37! Mäkin olen ajatellut mennä katsomaan sen! Hyvä kun muistutit, että ehdin ennen kuin esitykset loppuvat!

En taida lukea arvioita etukäteen, ettei tule ennakko-odotuksia. Saatan sitten kirjoittaa omani tänne, jahka olen nähnyt. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Vierailija 20:37 Jää odottamaan kirjoitusta siitä...
Ja taitaa odotellessa tehdä tunnukset tänne...

Hemuli
Oisko tulta?

Hyvä, ota ainakin nimimerkki käyttöön, niin tunnnistaa sinut jatkossakin! :)

Päwe (Ei varmistettu)

Hienoa pohdintaa!

Kommentoi