Ihan tavallinen on riittävä

Oisko tulta?

Minä olen aina tuntenut suurta myötätuntoa Pietaria kohtaan. Pietarin kertomus lohduttaa minua. Hän vaikuttaa niin inhimilliseltä, niin tavalliselta. Minä ajattelen, että Pietari olisi mies, jolla on vakosamettihousut ja Jokapoika-paita. Sellainen mies joka laittaa talvipakkasilla pitkät kalsarit. Mies jonka hiukset harvenevat päälaelta. Mies joka ilahtuu, kun hänen vaimonsa on tehnyt parempaa iltapalaa. Sellainen ihan tavallinen mies.

Kalamies Pietari oli. Hän istui toisten miesten kanssa usein päivän päätteeksi iltanuotiolla jutustelemassa. He paistoivat saaliikseen saamaansa kalaa ja nauroivat. Sellaisia asioita kalastusporukassa tehdään. Tavallisten miesten asioita. Tai naisten.

Mutta tavallinen Pietari on myös siinä, että hänen puheensa olivat välillä suuremmat kuin teot. Minun puheeni ovat välillä suuremmat kuin teot. Seurassa on helppo paukutella henkseleitä, mutta tosi paikan tullen, minä en aina uskallakaan olla sanojeni mittainen.

Pietari tuli tunnetuksi siitä, että hän vakuutti pääsiäisen alla Jeesukselle, että hän antaa vaikka henkensä Jeesuksen puolesta. Mutta Jeesus tiesi, että kysyttäessä Pietari kieltäisi tuntevansa Jeesusta. ”Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät.” Kukon lauluun Pietari sitten havahtuu ja tajuaa juuri sanoneensa kolmelle eri ihmiselle, ettei hän tunne Jeesusta. Kerrotaan, että sen ymmärrettyään Pietari itki.

Pietarin ystävä kuoli ristillä ja Pietari ei päässyt pyytämään anteeksi. Hän tiesi, että on pettänyt ystävän ja hän tiesi, että ystävä tiesi hänen pettäneen. Pietarin lohduton itku on monelle meistä tuttua. Miten minä saan korjattua kaiken, minkä itsekkyydessäni särjin?

Pietarille käy myöhemmin hyvin. Hän hyppää vaatteet päällä veneestä veteen, kun näkee Jeesuksen vastarannalla. Sekin on niin inhimillistä. Innostuksissaan hypätä järveen kuin pikku poika ja kuvitella, että uimalla olisi nopeampaa vastarannalla kuin veneellä. Sitten Pietari saa sanoa kolmesti, että rakastaa Jeesusta. Mies jonka oli vaikea uskoa Jeesukseen, mies joka kielsi Jeesuksen, ihan tavallinen mies sai Jeesukselta luottamustehtävän. Minäkin riitän, ihan tavallisena naisena.

Nanna H.

Kuva: Matteus Pentti

Seuraa pääsiäisen tapahtumia Twitterissä #TwiaCrucis

Share

Kommentit

Lukija (Ei varmistettu)

Hyviä pointteja. Kirkko tuntuu kuitenkin usein pitävän esillä sitä, että kristitytkin ovat ihan tavallisia ja epäonnistuvaisia ihmisiä. En tiedä muista, mutta minulle tämä on aivan itsestäänselvää. Tietenkin myös kristityt epäonnistuvat, niin kuin me kaikki. Kaipaisinkin kirkolta enemmän sellaista puhetta, että ihminen voi myös onnistua pyrkimyksissään ja tehdä hyvää. Ainakin ns. tosiuskovaisilla kun on asenne, että "maailman ihmiset" ovat jotenkin pahoja ja arvomaailmaltaan vinksallaan. Itse tällaisena uskosta luopuneena taviksena olen löytänyt uuden ja rikkaan maailmankuvan siitä, että suurin osa meistä pyrkii hyvään. Ei ole mitään "hyvät uskovaiset, pahat ei-uskovaiset" jakoa. Oli ihminen sitten kristitty, muslimi, hindu tai ateisti, hän haluaa yleensä rakastaa ja elää sovussa kaikkien kanssa. Ikäviä poikkeuksia tähän toki on - emmehän me täydellisessä maailmassa elä. Tarkoituksellista pahuutta ei kenenkään tarvitse hyväksyä, mutta (puoli)tahaton epäonnistuminen on pelkästään inhimillistä. Jos onnistuu, voi ensi kerralla aina yrittää uudestaan.

Nanna H.
Oisko tulta?

Se on selvää, että kaikki epäonnistuvat joskus. Ja se on myös selvää, että onneksi suurin osa ihmisisitä, kuuluivat mihin uskontokuntaan tahansa tai olivat kuulumatta, pyrkivät olemaan hyvä toisille ihmisille. Sovussa toisten kanssa eläminen ei ole mitään, minkä voisi nimetä vain kristittyjen ominaisuudeksi. Itseasiassa valitettavan usein ne, jotka kokevat olevansa erinomaisen oikeassa oman uskonsa kanssa eivät oikein onnistukaan elämään sovussa niitten kanssa, jotka uskovat eri tavoin.

Mutta ajat ovat sellaiset, että menestystä tavoitellaan, rahaa, tavaraa, ulkonäköä jne. Ja tässä hullunmyllyssä toiset jäävät jalkoihin. Pietarin kautta minä halusin sanoa, että ihan tavalliset miehet ja naiset riittävät. Meidän ei tarvitse olla mitenkään erityisiä. 

Voi olla, että kirkko pitää ihmisen erehtyväisyyttä esillä sen vuoksi, että monet uskovat ovat kovin ankaria itselleen ja vaativat mahdottomia. Silloin on hyvä sanoa ääneen ehkä liiankin kanssa, että Jumala ei vaadi meiltä mitään älytöntä. Pietarin kaltainen mieskin kelpasi Jeesuksen ystäväksi.

Hemuli
Oisko tulta?

Mä ymmärrän sekä Nannann että lukijan pointit, molemmat hyviä.

Itse toivoisin kristityiltä enemmän sellaistakin puhetta, että "älä anna muiden kertoa, mihin sinä riität, näytä niille, että sinussa on potentiaalia vaikka mihin, koska sinussa on!". Tämä ei siis ole mikään kontrasti sille, että erehtyvänä ihmisenä riittää, aivan tavallisena erehtyvänä ihmisenä, mutta itseluottamusta soisin monelle ihmiselle enemmän, rohkeutta olla ylpeä omasta itsestään ja tuoda se esiin. Suomlaiseen ja kristilliseen kulttuuriin vähän ehkä kuuluu se, että ei saa ylpeillä, tehdä itsestään numeroa, leuhkia omalla erinoimaisuudellaan - kyllä saa! Se ei tarkoita, etteikö samaan aikaan voisi olla nöyrä, huomata muut ja tajuta olevansa ihan samanarvoinen ihminen kuin kuka tahansa muu.

Lisää omaa kehua, se tuoksuu hyvältä, kun muistaa kehua muitakin ja ymmärtää olevansa ihan samalla viivalla Jumalan edessä kuin kaikki muut.

Matteus
Oisko tulta?

Tavallisistakin asioista saa nauttia ja olla ylpeä, koska ne riittävät. :)

Kommentoi