Kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa

Oisko tulta?

Kävin ystäväni kanssa Habitaressa. Katselu on kivaa. Ihania juttuja oli vaikka miten paljon. Paljon oivalluksia, mutta useimmiten myös paljon rahaa.

Kaikkea kaunista ei kuitenkaan tarvitse omistaa. Kaikkea kaunista ei voikaan omistaa. 

Roskista ja jämätavarasta oli tehty monenlaisia makuuhuoneita. "Roskamuotoilu" herätti ajattelemaan sitä, mitä ihminen oikeastaan elääkseen tarvitsee. Hyvä uni ja oma rauha, oma ovi:

Home is...

Share

Kommentit

Murun kera

Näin samanlaisen takin Habitaressa, ehkä se olit sinä. Jäi mieleen :) Just tuossa keltaiseksi maalatun puun lähistöllä.

Olen ihan samaa mieltä, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa. Joku outo juttu siinä omistamisessa kuitenkin on. Mulla on jonnekin syvälle iskostunut hamstraustaipumus, eli jos löydän jotain kaunista kirpparilta, niin saan sen ostaa. (Kaupasta mulla ei ole varaa ostaa niin kevytkenkäisesti, ja kirppareilla toimii se kierrätys-ekologisuus-ajatus vähän liiankin tehokkaasti.) Tämä tietty johtaa siihen, että koti on epämääräinen jollain tapaa kivojen asioiden varasto, mutta helposti sotkeentuva ja kaoottinen.

Nyttemmin olen sitä mieltä, että mitä vähemmän kodissani on tavaraa, sitä kevyempi ja onnellisempi olo itsellä on, ja sitä kauniimmalta ne harvat asiat näyttävät. Tätä periaatetta on vain aika vaikea toteuttaa johdonmukaisesti, itselläni on takana lähes kahden vuoden elämänselkeyttämisprojekti, jonka edistymistä vähän väliä epäilen.

Tavoitteena tietysti on, että jossain vaiheessa kaikki ympärilläni olevat asiat ovat silmiini kauniita, ja jokainen hankkimani asia tuottaa minulle iloa pidempään kuin pari viikkoa. Ja kauneutta, sitä kun voisi tietoisesti etsiä muualtakin kuin tavaroista. Pitää vaan ensin vähän harjoittaa silmiään katsomaan.

Meri-Anna
Oisko tulta?

Hauskaa :)

Hamstraustaipumus on kyllä aika syvällä ihmisessä. Samalla kun omille lapsilleni opetan ( ja tänne kirjoitan) sitä, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa, tulee se sanotuksi myös itselle. Mutta minäkin rakastan kirppareita. Kirppariostostoksilla säästää rahaa, mutta samalla antaa vaatteille ja tavaroille vielä yhden mahdollisuuden. Silloin voi mielestäni epäeettisestikin tuotettua tavaraa ostaa, kun se on joku jo kerran ostanut. Ja ostamalla kirpparilta jatketaan vielä vähän sen tuotteen elinkaarta. Suhtautumalla tavaroihinkin arvostavasti, niitä tulee käsiteltyä vastuullisemmin. Samalla niihin tiivistyy elämänsisältöjä, ja luopuminen käy hankalammaksi. Ehkä silloin ei tarvitse hamstrata, kun tietää että joka tavarallakin on tarina. 

Mutta se on vielä jännempi kysymys, mistä nousee se taipumus haalia kaikkea kaunista ympärille? ja miksi ihmisen pitää haalia sitä tavarasta, kun kauneutta on ympärillä niin kovin paljon ihmisissä, luonnossa, elämässä, kun sen oppii näkemään?

Onnea elämänselkeyttämisprojektiin! 

Kommentoi