Kaikki sallittua sodassa ja rakkaudessa?

Ladataan...
Oisko tulta?

Sosiaalinen media kuohahti, kun Ensitreffit alttarilla -ohjelma alkoi. Iltalehdessä oli tänään otsikko, jossa sanottiin, että meidän kulttuurissamme avioliitto ei voi alkaa näin. Itse jutussa Eija-Riitta Korhola (kok) ja Sari Essayah (kd) sanoivat, että järjestettyä liitoa ei saisi olla ja ohjelma halventaa avioliiton käsitettä.

Raamatun aikoina liitot olivat yleensä järjestettyjä. Tavallista oli myös, että miehellä oli useita vaimoja. Hetki sitten velloi kuumana yksi toinen avioliittokeskustelu, jossa vedottiin siihen, että tasa-arvoista avioliittoa ei saisi olla, koska sellaista ei ole Raamatussa. Nyt ei käy myöskään järjestetty liitto, vaikka sellainen Raamatussa kyllä tunnetaan.

Kun minusta yhdeksän vuotta sitten tuli pappi ja vihin ensimmäiset parini, monet sanoivat hieman noloina, että ovat tavanneet netissä. Tämän vuoksi valkoiseen valheeseen päätyi entinen pääministerikin. Hän oli tavannut Susaninsa muka Ikeassa. Nykyään joka toisella on profiili Tinderissä ja se ei ole nolo salaisuus. Onko kuitenkin tapoja jolla liitto ei saisi alkaa? Onko paikkoja missä rakkaus ei saisi syntyä?

On maita, joissa avioliitot järjestetään edelleenkin. Kyse ei ole TV-formaatista vaan yhteiskunnan sanelemasta käytännöstä. Näistä maista murheellisimmat uutisoinnit koskevat tapauksia, joissa tytöt avioituessaan ovat vielä lapsia ja aviomiehet vanhoja setiä. Haluavatko kaikki järjestetyssä avioliitossa elävät parit sitten toisistaan eroon? Moni tällaisessa liitossa elävä kertoo aidon rakkauden syntyneen ajan saatossa. Hyvä niin. Ja kaikille järjestetty avioliitto ei ole sama asia kuin avioliitto, johon on pakotettu.

Meillä länsimaissa on ihannekuva romanttisesta rakkaudesta ja siitä miten ensitreffeiltä asiat etenevät niin kuin elokuvissa. Toiset löytävät rakkauden, toiset eivät. Jotkut löytävät ensin ja sitten sen myös kadottavat. Vaikka olemme käyneet kuussa ja osaamme hedelmöittää munasolun koeputkessa, me emme ole oppineet hallitsemaan rakkautta. Se alkaa ja loppuu, kuumenee ja laimenee, valitsee omat uomansa, on ikuista tai päättyy eroon, vaikka viisaat siitä mitä sanoisivat.

Onkohan se huoli mahdollisesta avioerosta, joka Eija-Riitta Korholaa ja Sari Essayahia tässä ohjelmassa huolettaa? Siellä puolella maailmaa, missä avioliitot on tapana järjestää vanhempien toimesta, vedotaan siihen, että lännessä tulee niin helposti avioero, kun liittojen solmimisperuste on rakkaus. Totta se on, että täällä lännessä noin puolet liitoista päättyy eroon. Ihan varmasti tulee eroja näillekin, joilla nyt on ensitreffit maistraatissa. Mutta jos telkkarissa solmittu liitto kestääkin, onko se silloinkin liitto, joka halveeraa avioliittoa, koska se alkoi toisin, kun on tapana?

Olen monta kertaa sanonut kumppania etsivälle ihmiselle, että kyllä sinullekin on joku jossain. Jossain on joku toinen, joka etsii rakastettua yhtä kipeästi kuin sinä. Tuntuu välillä, että olen valehdellut. Entä jos kaikille ei ole ketään tuolla jossain? Ja jos sitä oikeaa ei ole omin neuvoin löytänyt, niin saako kumppanin etsinnän antaa omasta vapaasta tahdostaan ammattilaisten käsiin?

Jos kaiken sen energian, jonka olemme viime kuukausina käyttäneet sen murehtimiseen mistä toinen on löytänyt kumppaninsa ja ketä hän rakastaa, päättäisikin suunnata oman liiton vaalimiseen, niin olisiko tänä iltana helpompi käydä nukkumaan? Ja kaiken sen tarmon, millä kirjoitamme kauhistuneena somessa toisten tavasta etsiä rakkautta, käyttäisimmekin tämä iltana lemmenviestin kirjoittamiseen omalle puolisollemme, olisiko kotona erilainen tunnelma? Jos vähemmän kauhistelisimme toisten liittoja ja enemmän vaalisimme omiamme. Koska sitä meistä jokainen yölampun valossa toivoo, että saisi rakastaa ja olla rakastettu, ikuisesti. Aamen.

Nanna H.

Share

Kommentit

Kaikki tämä viime aikojen avioliittokeskustelu on saanut mut pohtimaan, miksi joillain ylipäätään on niin kova tarve määritellä, mitä avioliiton käsitteellä tarkoitetaan ja sen perusteella arvioida, onko muiden avioliitot oikeanlaisia. Tuntuu, ettei avioliittoa oikein voi enää tyhjentävästi määritellä. Ihan niin kuin perheenkin käsite on jokaiselle erilainen (joillekin perhe tarkoittaa ydinperhettä, joidenkin perheeseen kuuluu ysävät tai kaukasemmatkin sukulaiset), avioliittojakin on monenlaisia. Joidenkin avioliitto perustuu rakkaudelle, joidenkin käytännöllisyydelle, joidenkin liittoon voi yhteisestä sopimuksesta joskus kuulua ulkopuolisiakin. Kaikki erilaisia avioliittoja, kaikki silti arvokkaita ja oikeanlaisia kunkin liiton puolisoille.

En oikein ymmärrä niitä, jotka esim. kommentoi, että tasa-arvoinen avioliittolaki laskee koko avioliittoinstituution arvokkuutta. Eikö jokaisen avioliiton arvokkuuden määrää sen osapuolet, ei ulkopuoliset? 

Nanna H.
Oisko tulta?

Olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Hanna R.

Ihana teksti!

Olin itsekin ensin aika skeptinen Ensitreffit alttarilla -ohjelman suhteen, mutta eka jakson nähtyäni hurahdin. Kuinka kiinnostava asetelma! 

Näkemättä ohjelmaa on toki helppo kritisoida sitä avioliiton väheksymisestä, mutta jos katsoi jaksoa tarkkaan, huomasi kyllä, kuinka paljon siinä puhuttiin tahtomisesta ja loppuiän kestävästä liitosta.  Ja juuri tahtomisestahan avioliitoissa on kyse! 

Mielestäni kukaan mukana olevista sinkuista ei ollut lähtenyt ohjelmaan "kokeilumielellä", vaan nimenomaan siinä hengessä, että tässä on mahdollisuus löytää itselleen elämänkumppani. Itse ainakin toivon, että näin kävisi mahdollisimman monelle. 

Nanna H.
Oisko tulta?

Mä katsoin ensimmäisen jakson myös ja tulin hyvälle mielelle. Ohjelmasta puuttui kaikki se karnevalisointi, mitä näissä hääohjelmissa yleensä on. Ihmiset vaikuttivat fiksuilta, siltä että todella toivovat löytävänsä rakkauden, eivät julkisuutta. Ja ohjelmassa oli myös kiinnostavaa pohdintaa avioliitosta ja rakkaudesta monelta kantilta.

Saa (Ei varmistettu)

Miksei saisi järjestää sopivia kumppaneita ja avioliittoakin - tietysti saa. Minun avioliittokäsitystäni vastaan sotii ainoastaan se, ettei ohjelmassa käsittääkseni (etukäteismainonnan mukaan) avioliittoa solmita loppuiäksi, vaan viiden viikon jälkeen parit pohtivat, jäävätkö liittoon, vai eroavatko. On täysin eri asia solmia liitto ja sitten ehkä epäonnistua sen jatkamisessa, kuin solmia se ajatuksella, että vähän ajan päästä tarkastellaan, erotaanko vai ollaanko yhdessä edelleen.

Nanna H.
Oisko tulta?

Viisi viikkoa on varmaankin se aika, joka ohjelmaa on kuvattu. Mutta liitto on juridisesti samanlainen kuin kaikki muutkin avioliitot. Tahtoa pitää joka aamu uudestaan. Viiden viikon jälkeen ehkä kamerat lakkaavat kuvaamasta, mutta edelleen liitto voi jatkua tai päättyä. Niin kuin muissakin liitoissa. Pelkästään viideksi viikoksi liittoa ei Suomessa voi solmia. 

Gaisa (Ei varmistettu)

Juridisesti he solmivat "ikuisen" avioliiton, elleivät avioeroa hae, ja tuo viisi viikkoa on juurikin kuten Nanna sanoo niin se tv-ohjelmaan liittyvä aika, jonka loputtua he voivat jatkaa tai hakea avioeroa. Siinä tämä Suomessa järjestetty avioliitto eroaa monista muista järjestetyistä avioliitoista, että tässä parit voivat niin halutessaan (kuten kaikki muutkin suomalaiset avioparit) hakea avioeroa. Uskon kuitenkin, vaikken ohjelmaa paljoa ole katsonut, että kyllä hakijat todella toivovat avioliiton jatkuvan pidempään kuin viisi viikkoa :)
Tuotantoyhtiön sanoja: "Ensitreffit alttarilla -uutuussarjassa kolme pariskuntaa sanoo toisilleen tahdon ensitreffeillään. He myös menevät oikeasti naimisiin, vakuutetaan ohjelman tuotantoyhtiöstä. Häämatkan päätteeksi avioparit muuttavat yhteen.
Pareja seurataan ohjelmassa viiden viikon ajan, jonka jälkeen he päättävät jatkavatko yhdessä vai eroavatko."
Toivoisin vaan ohjelmasta, että ne keitä se suututta, niin antavat sen olla. Ei se, että kuusi ihmistä on päättänyt mennä naimisiin asiantuntijoiden avustuksella halvenna avioliittoa tai murenna sen arvostusta, ei ainakaan sen oman. Vaikea ymmärtää miten kaiken maailman asiat voivat koskettaa kaikenlaisia ihmisiä niin henkilökohtaisesti.

heta margareta
Viinillä

Olipas ihanasti kirjoitettu. Tykästyin myös ohjelmaan ennakko-odotukseni vastaisesti. Erityispongot siitä, että ohjelmaan osallistuvia ihmisiä oli kuvattu kunnioittavasti, jokainen heistä vaikutti todella sympaattiselta tyypiltä, jolle katsoja voi toivoa hyvää.

Eräs tuttava oli huolissan siitä, ettei ole riidellyt isosti uuden kumppaninsa kanssa. Yli neljä vuotta seurustelleena mietin, etten kyllä itsekään ole riidellyt. Että ei sitä elokuvien isoa, ilmaa puhdistavaa ja vahvempaan rakkauteen päättyvää huutoriitaa välttämättä tule sitäkään, niinkun ei salaman lailla puun takaa iskevää täydellistä rakkautta.

Anna Blue Eyes

Hyvä kirjoitus!

minttumari

Minusta vapaaehtoisuuteen perustuva avioliitto-ohjelma ei ole niitä polttavimpia ongelmia tässä maailmassa (sen paremmin kuin homoliitotkaan). Tähän on kuitenkin kommentoitava: "Siellä puolella maailmaa, missä avioliitot on tapana järjestää vanhempien toimesta, vedotaan siihen, että lännessä tulee niin helposti avioero, kun liittojen solmimisperuste on rakkaus. Totta se on, että täällä lännessä noin puolet liitoista päättyy eroon." Tässä olisi voinut huomauttaa, että lännessä tulee eroja enemmän vain siksi, että täällä naisen on mahdollista elää naimattomana. Noissa edellämainituissa maissa eroja ei nainen joko saa, tai häpeän ja huonon koulutuksen ja työllistymisen takia naisen on mahdoton elää naimattomana. Niinpä hän on tuomittu miellyttämään aviomiestään ja elämään tämän kanssa, oli tilanne mikä hyvänsä - aitoon raamatulliseen tapaan. Järjestetty avioliitto siis on aina perustunut naisen alisteiselle asemalle ja sen vuoksi sen kaiku on länsimaisen ihmisen mielessä niin huono. Tästä epäilen vastustuksen johtuvan. Järjestetty liitto ei siis halvenna avioliiton käsitettä (joka valmiiksi on aikalailla mätä ja taloudellisiin asioihin perustuva), mutta kylläkin rakkausavioliiton käsitettä.

minttumari

Joskin käsittääkseni tässä ohjelmassa toiveena ja oletuksena on, että parit myös rakastuvat tai ainakin kiintyvät kovasti toisiinsa, tai muuten hakevat eroa.

Muuten: jonkin tutkimuksen mukaan (en muista mistä maasta) järjestetyissä avioliitoissa olevat (aikuisina naitetut) ihmiset ovat kymmenen vuoden kuluttua keskimäärin yhtä onnellisia tai jopa hitusen onnellisempia kuin rakkausavioituneet. Syynä ilmeisesti se, että järjestettyyn liittoon päätyneet eivät osaa edes olettaa mitään sen kummempaa; rakkauden kokeneet taas joutuvat väistämättä kokemaan myös pettymyksen intohimon hiipuessa. Yli kymmenen vuotta yhdessä olleilla pareilla myös aktivoituvat aivoissa samat kiintymysalueet, oli kyseessä sitten järjestetty tai rakkausliitto.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos vain mahdollista, elämässä pitää saada kokea niin kaunis asia kuin romanttinen rakkaus, vaikka se - kuten kaikki elämän parhaat asiat - sisältää myös pettymyksen riskin. Mutta jos pettymyksiä on tullut takkiin jo jonkin verran, ymmärrän hyvin, että järkiliitto houkuttaa, eikä siihen sitten muilla pitäisi olla nokan koputtamista.

Kommentoi

Ladataan...