Kenelle tästä voi puhua?
Olen tällä viikolla saanut valmiiksi paripsykoterapiaopintojen lopputyöni. Siinä kahdeksan tahattomasti lapsetonta naista antavat oman äänensä vaivalle, josta arviolta 60 000 ihmistä Suomessa kärsii joka päivä. 60 000 on niin suuri määrä, että jokainen tuntee taatusti jonkun, jota tällainen ei-toivottu kohtalo karmii.
Moni kuitenkin väittää ettei tunne sellaisia. Niin, koska ”sellaisesta” on erittäin vaikea puhua. Jotkut eivät puhu lapsettomuuden surusta kenellekään. Toiset yrittävät, mutta sulkevat pian ymmärrettävästi suunsa saatuaan vastaukseksi tökeröitä sammakoita: ”ette vain osaa tehdä lapsia” tai ”kun lopetat ajattelemasta lasta, niin sitten se lapsi tulee” ja ”ota koira tai kissa, niin saat lapsenkin”. Mistä näitä toisen puolesta tietäjiä oikein tulee?
Silti kaikki tutkielmaani osallistuneet puhuivat puhumisen merkityksestä. Ne, jotka erosivat lapsettomuuskriisin myötä, kertovat isoksi syyksi sen, että asiasta oli niin vaikea yhdessä puhua. Samoin ne taas, jotka selättivät kriisin parina, puhuivat puhumisen tärkeydestä. Puuttuvasta lapsesta oli tullut yhteinen suhdetta lujittava merkitys.
Ensi sunnuntai onkin monelle vuoden vaikein päivä. Äitienpäivä osuu tänä vuonna kirkkovuodessa rukouspäivään. Teksteissä puhutaan hellittämättömästä rukouksesta. ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”
Olen kovin ymmälläni. Enkä kyllä mene sanomaan näille 60 000:lle, että te ette ole vain rukoilleet tarpeeksi. Eihän rukous ole mikään toiveautomaatti.
Ja siltikin. Kerran pistin minäkin ystävän kehotuksesta esirukouspyynnön omista vaivoistani ja hennon hauraan pyynnön: " jos lapsen kuitenkin voisi vielä saada". Lähetin rukouksen osoitteeseen pray.petrus@evl.fi. En tiennyt kenelle viestin lähetin luettavaksi tai kuka sen puolesta rukoili. Kuulin vain tiistaisin kokoontuvasta rukouspiiristä, johon saa lähettää rukousaiheita sähköpostin kautta. Ja hupsista parin kuukauden päästä huomasin olevani raskaana. En usko, että se on sattumaa. Senhän ei pitänyt olla mahdollista. Emmehän me edes lapsettomuushoitojen avulla kyenneet saamaan kuin pari keskenmenoa.
Tutkimattomat ovat Herran tiet. En ymmärrä sitä, miksi jonkun tietyn esirukoilijan tai tietyn esirukouspalvelun kautta Jumala näyttää antavan enemmän vastauksia kuin ihan vain itsekseen rukoillen. En ymmärrä, mutta luulen, että rukousjutun juju siinä, että siunaus tulee toisen puolesta rukoilemisesta. Moni ei surujensa ja täyttymättömien toiveiden keskellä jaksa enää rukoilla. Minultakin loppui sisu rukoilla. Tulee helposti tunne, ettei jaksa ”vaivata Jumalaakaan tällä ikuisuusvaivalla”.
Kristittyjen tehtävä on rukoilla toisten puolesta. Kun ei itse enää jaksa, voi pyytää toista rukoilemaan.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lapsettomien lauantaita on Suomessa vietetty vuodesta 1994 lähtien. Tutustu Lapsettomien tukiyhdistyksen sivuihin ja ohjelmatarjontaan eri paikkakunnilla:
http://www.simpukka.info/fi_fi/etusivu/simpukka-yhdistys/ajankohtaista/?addon=news&id=110
Kommentit
Ai tää olikin tällainen "mulla oli tosi vahva lapsettoman identiteetti, mut sitmä kuitenkin sain oman lapsen mut mut kuitenkin vielä haluan kertoa lapsettomuudestani ja liittyä sosiaalisessa mediassa tähän vertaisryhmään vaikka mulla se lapsi onkin" -avautuminen. Kiva.
@Plääh: Tarkoitatko, että jos itse on saanut lapsen pitkän lapsettomuuden jälkeen, niin ei ole oikeutettu sanomaan halaistua sanaa tästä asiasta? Eikös tämän kirjoituksen pointti ollut siinä, että näistä asioista ylipäätään puhuttaisiin, oli itse sitten lapseton tai ei?
Mielestäni tämä oli hyvä ja rohkeakin avaus Minnalta näinkin kipeään ja herkkään asiaan, ja asian vakavuus kyllä käy mielestäni tekstistä ilmi. Eikä tuossa tehty sitä virhettä, että luvataan Raamattuun vedoten kaikille lapsettomille rukousvastauksena lapsi, kun tekee niin tai näin, rukoilee riittävästi tai tiettyjen henkilöiden taholta. Mielestäni tällaista tekstissä ei annettu ymmärtää, ja hyvä niin, koska se mikä 'toimii' yhdellä ei automaattisesti tarkoita että näin on muidenkin kohdalla. Siitä huolimatta Jumalalle saa esittää kaikki toiveensa juuri niin rehellisesti kuin vain uskaltaa. Se on sitten eri asia, miten Hän katsoo hyväksi niihin vastata. Lapsettomuus (tai vaikkapa naimattomuus) voi olla jonkun osa eikä Jumala tosiaan ole rukousvastausautomaatti. Siitä huolimatta meitä kehoitetaan Raamatussa rukoilemaan, joten joku merkitys sillä täytyy olla vaikkemme kaikkea ymmärtäisikään.
Kiitos "Elämää nähnyt" suomennoksesta. Jotakin tuollaista yritin sanoa.
Lapsettomuudesta kirjoittaminen on todella haastavaa. Lapsettomuus on vaikea aihe jo siksi, että lapsettomuudella voidaan viitata niin monenlaisissa ja toisistaan poikkeavissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin.
Tunnistan ensimmäisen kirjoittajan turhautuneen puuskahduksen hyvin. Kun katsoo lapsettomuutta tästä näkökulmasta, että ei voi koskaan saada biologista lasta vaikka todella olisi halunnut, tällaiset "Kerran pistin minäkin ystävän kehotuksesta esirukouspyynnön - Ja hupsista parin kuukauden päästä huomasin olevani raskaana." -tyyliset kirjoitukset eivät oikein sytytä. (Ja ymmärrän kyllä ettei tämä ollut kirjoittajan pointti tekstissä)
Hienoa joka tapauksessa, että aihetta pidetään esillä. Jossain toisessa elämäntilanteessa lapsettomuuden kanssa kipuilevaa ihmistä tällainen esirukouksen tärkeydestä kirjoitettu teksti varmasti kosketti ja rohkaisi!
Se että on loppujen lopuksi saanut lapsen, ei poista oikeutta puhua asiasta eikä sitä surua ja ikävää menetetyistä vauvoista. Vaikka itselläni loppuviimeksi on 2!! lasta, ei lapsettomuuden tuska ole unohtunut. Eikä tarve puhua asiasta lieventynyt.
Kiitos Minna kirjoituksesta!
Plääh! Voimaa ja rakkautta kamppailullesi.
Hmm.
Minnan kirjoitus on hyvä ja oikeutettu - vaikka tuskinpa kukaan keneltäkään lupia tarvitsee oman elämänsä tulkintoihin.
Minulla on lapsia ja keskenmenoja melkoinen liuta. Lapsettomuudesta inahtaminen tuottaa todennäköisesti ristiinnaulitsemisen, joten en sano siitä paljon mitään koska ei ole omakohtaisia kokemuksia. Mutta kysyisin, miksi lapsettomuudesta puhumisessa vallitseekin tällainen kärhämämentaliteetti. Toisaalta pysyvästi tai ainakin toistaiseksi lapsettomat ovat tuskassaan usein yksin tai väärin ymmärrettyjä, liikaa karkeita kommentteja nielleitä, mutta liian usein myös saa lukea kaikenlaista sähinää (ekan kommentin tyyliin) niille, jotka oman kokemuksensa pohjalta tai ilman sitä yrittävät lohduttaa, olla empaattisia, ymmärtää, kulkea rinnalla. Ei tämä teema kuitenkaan ole elämää suurempi, vaikka kipeä ja vaikea onkin. Ei meillä monesta muustakaan ole aina omia identtisiä kokemuksia, mutta silti voimme ja meidän täytyy löytää itsestämme halu ymmärtää toistemme elämää ja kokemuksia. Emme me, joilla lapsia on, voi ajatella enää niillä aivoilla joilla ajattelimme kun vasta toivoimme jälkikasvua jota ei vielä ollut. Silti on melko loukkaavaa väittää, että emme ymmärtäisi "mitään" lapsettomien tunteista ja haaveista. Varsinkin kun moni meistä on vuosikausia kuunnellut ja lohduttanut lapsettomuudesta kärsiviä läheisiään, potenut syyllisyyttä (jopa) omista raskauksista ja niin edelleen!
Ja todella, vaikka moni onnistuukin jossain vaiheessa saamaan lapsen, lapsi ei kuittaa niitä kipuja joita ilman lasta kenties on syvästikin kärsitty. Eikä yksikään keskenmeno ja särkynyt haave lapsesta kokonaan pyyhkiydy sydämestä vaikka eläviä ja terveitä lapsia onkin.
Minusta on julmaa laittaa esirukoilijoita paremmuusjärjestykseen. Ihan kuin Jumala kuuntelisi toisia paremmin kuin toisia ja täyttäisi joidenkin ihmisten rukouspyynnöt herkemmin kuin toisten. Tekstin alku tuntui lohduttavalta minulle, joka yritän hyväksyä lapsettoman elämän. Mutta tuo ajatus, että "menepä oikean ihmisen luo rukoiltavaksi, niin johan alkaa tapahtua", teki tosi pahan mielen. Minusta asia on Jumalan käsissä, ei "taitavien" esirukoilijoiden.
Olen samaa mieltä kanssasi viimeisin Vierailija, että meidän ei tule etsiä rukousvastauksia tietyiltä esirukoilijoilta vaan Jumalalta Kristuksen kautta - esirukousvastaukset eivät ole ihmisen käsissä vaan Jumalan. Perustan tämän siihen, että Jeesus itse opetti meitä rukoilemaan Isää, joka on Taivaissa, mutta myös että tapahtuisi Hänen tahtonsa niin maan päällä kuin Taivaassakin. Se ei todellakaan ole aina helppoa hyväksyä jos asiat eivät menekään omien suunnitelmien mukaan. Mutta meillä on Golgatan sovitustyön tähden pääsy Jumalan tykö Hänen kauttaan, joka on "Tie, Totuus ja Elämä", ja saamme esittää kaikki ajatuksemme, sydämemme ilot ja huolet Hänelle, joka kyllä ne tietää.
Toki eihän ole missään nimessä väärin pyytää esirukousta, koska siihenhän meitä Raamatussa kehoitetaan, mutta Sinun lapsettomuutesi ei mielestäni mitenkään voi johtua siitä ettet ole rukoillut tarpeeksi tai osannut/ymmärtänyt pyytää esirukousta joltain tietyltä taholta. Ja jostain syystä Jumala tekee välillä oman tahtonsa mukaan eikä anna meidän tahtomme tapahtua. Jos esim. Pietari olisi saanut oman tahtonsa läpi aikoinaan, niin Jeesus ei olisi mennyt ristille kuolemaan meidän edestämme eli meillä ei olisi Vapahtakaa eikä syntiemme sovittajaa ts. ei mitään toivoa pelastua Pyhän Jumalan edessä - Hänen, joka kerran vaatii tilille jokaisesta turhasta sanastakin (tuskin voin ymmärtää, miten paljon olen jo tässäkin asiassa rikkonut).
Olen kanssasi samoilla linjoilla, että niin lapsettomuus kuin vaikkapa puolison löytäminenkin on loppujen lopuksi Jumalan käsissä eikä esirukoilijoiden - niin arvokasta kuin se onkin, että joku rukoilee meidän edestämme ja sillä oma merkityksensä onkin.
Rohkaiskoon ja lohduttakoon kaiken lohdutuksen Jumala Sinua, joka mielestäni teet kovin viisaasti kun opettelet tällä hetkellä tyytymään osaasi. Olkoon kaikki asiasi ja koko elämäsi Hänen kannettavanaan.
"heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".
(1 Piet 5:7)
Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.
(2 Tess 2:16-17)
Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
(2 Kor 1:3-4)
Keskustele