Kolme kirjakertomusta

Oisko tulta?

 

Yksiö-kodissani oli alivuokralainen kesä-heinäkuun. Vuokrasin kämpän kalustettuna, enkä koskaan tavannut vuokralaista. Palatessani takaisin täsmälleen samannäköiseen asuntoon elokuun alussa pohdin, millaisen kuvan hän oli minusta muodostanut asuntoni perusteella. Kirjahyllyä katselin pisimpään ja totesin että minulla on kolme Raamattua. Niihin liittyy kaikkiin tarina.

Ensimmäisen olen saanut Tornion Rauhanyhdistykseltä syksyllä 2009 kun olin aloittamassa rippikouluani. Se on SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) painama Biblia, eli vuoden 1776 käännös. Sen kirjanmerkit ovat kohdissa, joissa puhutaan siitä, että Jumala näkee kaiken (139. Psalmi) ja toisessa Jeesus puhuu ”templin ja koko Jerusalemin hävityksestä ja sen edellä käyväisistä merkiestä; Maailman lopusta, ja tuomiopäivän edellä havaittavista merkeistä, Puhuu viimeisten aikain suruttomuudesta ja neuvoo valvomiseen.” (Matteuksen evankeliumin 24. Luku). Kertoo sen ikäisen Juuditin elämänpohdinnoista.

Toisen olen saanut Joensuun seurakunnalta reilu vuosi sitten erityiskiitokseksi pikahälytyksenä tehdyistä töistä. Se on jo luettavampaa tekstiä, 1992 käännös. Siinä on kaikkein eniten omakätisiä merkintöjä, koska se oli mukanani Taizén yhteisössä ja siellä käytettyjä raamatunkohtia alleviivasin, ympyröin ja muuten merkitsin rivien väliin. Kirjanmerkki on jäänyt Roomalaiskirjeen kohtaan, jossa on alaotsikkona Vapaus laista. Kertoo viime vuosien

Tuorein Raamattuni on englannin ja nepalinkielinen Uusi Testamentti. Sain sen erään nepalilaisen baptistikirkon johtajalta kun olin hänen kotonaan yötä. Hänen vaimonsa antoi minulle vaatteita ja tarjosi elämäni parasta kanaruokaa. Heidän kotipihansa kaivon ääntä minulla on ikävä. Sitä olen selannut viimeksi Luukkaan evankeliumin kohdalta, kun halusin kokeilla ymmärränkö nepalinkielistä Jouluevankeliumia.

Joskus ala-asteikäisenä luin ja selasin Vanhaa Testamenttia yli puolenvälin, suunnilleen Psalmeihin asti. Vanhempani lupasivat sata markkaa, jos lukisin sen kannesta kanteen, kesken jäi. Eniten olen sen jälkeen tutustunut Psalmeihin ja Uuden Testamentin kirjeisiin.

Erittäin epäsäännöllisesti nuita avaan, eniten kanttoritöiden kautta, kun joskus pidän hartauksia rippikouluissa. Kyllähän ne kirjahyllyn kokonaisilmeeseen vaikuttaa aika paljon. Aina olen mukanani kodista toiseen muuttaessani ne kuljettanut.

Lukuvinkki: Sananlaskujen 11.luku

Tämä jotenkin kummallisella tavalla lohduttaa minua kun pohdin pahaa ja en ymmärrä sen olemassaoloa.

-Juudit

Share

Kommentit

Juudit
Ihmisen kokoinen

Myöhään kirjoitetussa blogissa on pari virhettä (ja jos sen päivittää, facebookin linkit ei enää toimi) niin

Oikaisuja: Ensimmäisen Raamatun sain 2005, en 2009.

Kolmas kappale loppuu: Kertoo viime vuosien aikaisista ajatuskuluista.

Kommentoi