Kristillistä politiikkaa

Oisko tulta?

 

Yritin keksiä vielä vähän vähemmän kutsuvan otsikon, mutta tuota luotaantyöntävämpään sanapariin en kyennyt. En puhu tässä kirjoituksessa sen paremmin Kristillisdemokraattisen puolueen polittikasta, joka ei aina näyttäydy minulle kovin kristillisenä kuin muidenkaan oikeistokonservatiivien koti, uskonto, isänmaa — puheesta. Minulle kristillisyys elämässä tarkoittaa jotakuinkin kahta asiaa: heikomman puolelle asettumista ja rakkauden voittoa pelosta. Niin myös politiikassa.

 

En ymmärrä vaatimusta, että uskonto ja politiikka eivät saisi sekoittua keskenään. Politiikassa on kyse arvovalinnoista; uskonto on usein pohjana noille arvoille. Samaa logiikkaa noudattaen mitkään muutkaan aatteet vasemmistolaisuudesta feminismiin eivät saisi olla mukana poliittisessa päätöksenteossa. Uskonto saa näkyä politiikassa, mutta sen enempää kuin feministinä en voi olettaa kaikkien jakavan ihmiskuvaani ja tekevän päätöksiä sen mukaan, en voi olettaa sitä kristittynäkään. Minun täytyy kyetä argumentoimaan näkemykseni niin, että sen voi ymmärtää ja mahdollisesti myös jakaa sellainenkin ihminen, jonka tausta on eri. Ehkä Suomen viisain ihminen, arkkipiispa Kari Mäkinen, puhui Kirkon arvoillassa tästä kuten myös monesta muusta asiasta hyvin. Suosittelen kuuntelemaan

 

Olen miettinyt näiden vaalien aikana erityisesti pelon vaikutusta ihmisten toimintaan. Kotipaikkakunnallani Joensuussa on tuhottu maahanmuuttajataustaisen ehdokkaan tukijoukkojen pizzerioita ja kaadettu hänen vaalijulisteitaan. Perimmäisenä syynä tuollaiseen toimintaan lienee pelko. Vähänkään vieras koetaan uhaksi. On ihmisiä, jotka kokevat toisten oikeuksien parantumisen olevan heidän omasta elintilastaan pois. Tavallaan se on totta. Alkutilanne vain on ollut se, että valta ja oikeudet ovat jakautuneet epätasaisesti ja väärin perustein. Kysymys kuuluu, onko toisilla suurempi oikeus hyvään elämään kuin toisilla, miehellä naisen oikeutta suurempi, heterolla suurempi kuin homolla, suomalaisella kuin kaikilla maailman muilla kansoilla, ihmisellä kuin eläimellä ja kristityllä kuin muslimilla. 

 

Olen myös miettinyt, miten Suomessa voi olla Perussuomalaisen puolueen ja sen kannattajien verran itsensä syrjäytetyksi ja kaltoinkohdelluksi kokevia ihmisiä. Miten voi olla näin, vaikka meillä on peruskoulu ja sosiaaliturva, joiden luulisi ehkäisevän osattomuuden kokemusta? Johtuuko perussuomalaisten ja muiden samaan retoriikkaan nojaavien kannatus siitä, että he pitävät kiinni menneestä? Muutos pelottaa ja tuttu vankila tuntuu vapautta turvallisemmalta. Taantumalla, velalla ja kestävyysvajeella pelottelulla saadaan aikaan ilmapiiri, jossa ihmiset takertuvat tiukasti kiinni omaansa. Talouspuheen lisäksi maailman kriisit pelottavat. On pelottava Putin ja pelottava Isis. Ne todella ovat pelottavia, mutta lyhytnäköiset ratkaisut kuten rajojen sulkeminen, pakolaiskiintiöiden leikkaaminen ja ihmisioikeuksista hiljaa oleminen vasta pelottavia ovatkin. Pelko on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta se ei saisi sanella ratkaisuja, sillä pelon vallassa ihminen harvoin tekee parhaita päätöksiään. 

 

En ole mukana puoluepolitiikassa. En ole sitoutunut yhteenkään puolueeseen. Sen sijaan olen sitoutunut lähimmäisenrakkauteen. Äänestän näissä vaaleissa ehdokasta, joka uskaltaa rakastaa, ei anna pelon voittaa ja asettuu aina heikoimman rinnalle. Ja tunnustautuu feministiksi, sillä feministinen puolue olisi ainoa, johon voisin ajatella liittyväni. 

 

- Mirka Maaria

Share

Kommentit

stella maria

Kiitos kiitos kiitos tästä. Minusta tämä on tärkeä näkökulma, joka ei tule riittävän usein esiin. 

Jotenkin tuntuu että liian usein kristinuskosta puhutaan ja kirjoitetaan aina jotenkin ääri-ilmiöiden kautta enkä oikeastaan tajua miksi. Minulle itselleni - ottamatta kantaa kuulunko itse edes kirkkoon vai en -  kristinusko näyttäytyy lähimmäisenrakkautena ja ihmisarvona puolustavana. 

Yleisessä uskonto/politiikka-keskustelussa mättää usein se kun monikaan ei tajua että kristillisdemokraattien ja muiden suomalaisten oikeistokonservatiivipuolueiden toiminta ei ole yhtä kuin kristinusko, eikä kristinusko ole yhtä kuin näiden puolueiden toiminta. 

 

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Kiitos kiitos kiitos palautteesta. :) Aika useasti ja aika isosti sapettaa, kun ihmiset ei vaan tajua moniakaan juttuja. Mutta sitten muistan, että en minäkään aina kaikkea ymmärrä. Uskontoasioissa monilla vaan on sellanen periaatteellinen vastustus päällä, ettei halutakaan ymmärtää ja se turhauttaa. 

opiskelijatyttö (Ei varmistettu)

Aina ei riitä rakkaus vastaukseksi kaikkeen. <3 Tai rakkaus on myös rajojen asettamista. Mm. maahanmuuttajille ja tottakai myös suomalaisille. On pelkoa myös olla puhumatta maahanmuuton ongelmista. On tärkeä auttaa maahanmuuttaji integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Ei suomalaisetkaan saa mennä rettelöimään muualle. Tässä nyt vaan on vielä pinnalla nuo maahanmuuttajien tekemät raiskaukset (jotka on valitettavasti 16-24 vuotiaiden tilastossa korkeimmillaan). Sen ikäryhmän jälkeen ne rikokset on samalla tasolla kuin suomalaisten. Eli jotain tarttis tehdä. Ei ole väärin puhua näistä asioista avoimesti! Ei saa leimata ketään rasistiksi, joka haluaa avoimesti puhua ja vilpittömästä asioille jotain muutoksia! :) Ja suomessa on 390 tuhatta työtöntä. Olisiko heille aika saada työtä myös ennen kuin otetaan muualta työvoimaa? :) Tottakai on tärkeä ottaaa muualta, jos ei suomalaisia saada liikkeelle!!

Arvostan todella paljon ahkeria niin ulkomaalaisia kuin suomalaisiakin työntekijöitä. :) Olen työskennellyt varastotyössä ulkomaalaisten kanssa ja he ovat todella ahkeria!! MUTTA! On olemassa ihmisiä jotka halauvat elää mielummin sosiaaliturvalla kuin tehdä töitä! Se on TOSIASIA, eikä sovi kieltää sitä puhumalla rakkaudesta ja ihanuudesta! :D Se on mielestäni pelkoa myös. Pelkoa että leimautuu. Ja siksi pitääkin tehdä työnteko kannattavammaksi!!! :)

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Kiitos kommentista. 

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Jos haluat lukea kiihkotonta faktaa asiasta, löydät sitä täältä:
http://www.punto.fi/?p=6

Kommentoi