Kuka hän on?

Oisko tulta?


Lumoudun pääsiäisenä ihmiskohtaloista. Ihmisistä, jotka tekevät  yksilöllisiä valintojaan siinä samalla, kun Jumala toteuttaa suurta suunnitelmaansa.   

Juudas on hahmoista kiehtovin. Hänet on kuvattu usein vihuliaiseksi tummaksi hahmoksi, josta jo kaukaa näkee, että hänellä on pahat mielessään.

No mutta... illallisella Jeesus pudottaa yllättäen pöytään faktan, että yksi ystäväjoukosta vetääkin maton alta tältä kaikelta, jonka parissa yhdessä on uurastettu. Miten sitten tarina ei kerrokaan siitä, että sormella osoitettiin sitä luihua tyyppiä, vaan sen sijaan Jeesuksen kaverit kyselivät, että ei se kai vaan ole minä?

Juudas on petturuuden perikuva ja kaikkien negatiivisten kielikuvien isä.  Tämä kertoo ihmisten maailmasta, jossa syyllinen on löydyttävä ja syyllinen on aina paha sekä syyllinen on tunnistettavissa.  Lasten piirrettyjen asetelmat toistavat myös tätä maailmankuvaa. Pahan ilkikurinen virne paljastaa pahat aikeet.

Millainen maailmankuva tällaisesta syntyy? Entä mitä sitten, kun tunnistaakin sisällään pahan ajatuksen? Sen voi itsestään nihtää ja kieltää, mutta kuinka kauan? Miten pelottavien ajatustensa kanssa voi elää? Pettymyksen, kateuden tai vihan?  Kertooko siitä kukaan? Varsinkin, kun pahoja ajatuksia on vain pahoilla ihmisillä.

Siksipä pysähdynkin Juudaksen kohdalla miettimään sitä, miksi hän myi aatteensa kolikoista?  Ahneus ja puhdas pahuus on selitys, joka ulkoistaa meidät hänen kohtalostaan pois. Paha, jonka tunnistamme ja pystymme osoittamaan ulkopuolelta sormella. Paha, jota meissä niin hyvissä ei ole.  

Mitä jos mietittäisiin, mikä Juudasta satutti? Mikä oli hänen roolinsa ryhmädynamiikassa? Mikä hänelle ei avautunut niin kuin muille?  Mihin hän pettyi ja miksi hän ei voinut sanoa sitä ääneen? Tiesikö hän sitä itsekään?

Ehkä Juudaksen tarinan loppu, kuolema oman käden kautta, kertoo tarinan lohduttomasta ihmiskohtalosta. Sisäisestä pahasta olosta, jota ei ole myöntänyt itselleen, saati lähipiirilleen. Pahasta, jota ei tunnista ulkomuodosta, vaan joka on jossain syvällä ihmisen sisällä. Tunteista, joille pitäisi antaa tilaa olla olemassa, niin etteivät ne ota meistä yllättäen valtaa, kun kasvamme aikuisiksi.

-Ulla O.

Kuva: Matteus Pentti

P.s. Tänä vuonna Pääsiäisen päähenkilöt heräävät henkiin Twitterissä Twiacruciksessa. Mukaan pääsee seuraamalla #twiacrucis
Juudakselta voisi vaikka voi kysyä, että mikä on  fiilis @twiajuudas
 

Share

Kommentit

Ulla O.
Oisko tulta?

Ja kuvahan on Matteus Pentin.

Tästä kiitän!!!
 

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta Juudaksen kohtalo on kauhea. Evankeliumithan antavat ymmärtää, että Juudas kavalsi Jeesuksen, koska niin kuului tapahtua. Kyseessä ei ollut Juudaksen oma valinta, vaan korkeampi suunnitelma. Miksi Jumala valitsemalla valitsee jonkun pahuuden välineeksi ja syöksee hänet tuhoon? Missä silloin on Jumalan armo tai uskollisuus?

Vierailija (Ei varmistettu)

Juudas oli alusta asti roisto. Joh 12:2-4 "Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava - " Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?" Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.""

Matteus
Oisko tulta?

Kiitos Ulla! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri tänään mietittiin, miten tutun nuoren itsemurha on varmasti vaikuttanut pysäyttävällä, luultavasti uusia alkujakin aikaansaavalla tavalla todella suureen joukkoon ihmisiä. Miten tällaista ei voi sanoa niille läheisille jotka vain surevat eivätkä voi käsittää, mutta että voi olla, että kamalimmissakin kohtaloissa on myös muuta kuin sitä kamaluutta.

Eihän meillä oikeasti ole aavistustakaan siitä, mitä toisella puolella ketäkin odottaa. Nähdään vain se synkkyys, mikä tänne jää...

Itsekin aioin joskus papiksi, mutta ajatus selkeni jo pian tiedekuntaan hyväksymisen jälkeen: tajusin ettei oma pääni kestäisi sitä, etten osaisi vastata ihmisten kysymyksiin. Siitä huolimatta, että henkilökohtainen toivoni lepää juuri siinä, etten tiedä.

Kiitos tästä tekstistä!

Ulla O.
Oisko tulta?

 

Hyviä ajatuksia täällä.
 
Itse ajattelen, että tehtävänä papeilla ei olekaan antaa vastauksia, kun niin moneen asiaan ei edes ole vastauksia, vaan kulkea rinnalla, ottaa vastaan kysymyksiä ja etsiä yhdessä siinä hetkessä sellaisia näkökulmia, joiden kanssa pystyy eteenpäin. Edessä vaikka yhden askeleen.  Ja on monia asioita mitä ei voi sanoa juuri sillä hetkellä, mutta aika tekee asioille myös paljon. Pitkien kaarien kautta näkee asioissa muutakin kuin yhden tapahtuman.Sellainenkin on yksi elämän mittainen matka oppia näkemään se, että kaikkeen ei ole loogista selitystä tai vastausta ja siltä elämän merkitys on kirkas. Ja ehkä juuri siksikin. Aina on uusi päivä, uudet mahdollisuudet, uusi suunta. Virailija juuri niinkuin sanot, että lepäät siinä ajatuksissa, se on usein se toivo, josta voi kertoa omalla elämällään. Se on jo suuri vastaus.
 
Pääsiäisen kertomuksen voima on minusta juuri siinä, että tapahtumien keskiössä ovat ihmiset. Kukaan Raamatun henkilöistä, kuten ei yksikään täällä ole robotti, joka toimii Jumalan käskystä vain pelnappulana, vaan elää jokaisen hetken ja tunteen ja valinnan omassa nahassaan. Pääsiäiseen liittyy niitä oikeita tunteita, joita me käymme läpi tässä ja nyt, äiti menettää lapsen, epäoikeudenmukainen tuomio, vääryys, kärsimys, ystävyyssuhteiden hajoaminen, pelko. 
 
Jos jotain tämä kaikki kertoo sen, että Jumalan armo ja uskollisuus ei ole vain siellä, missä onni kukoistaa ja hymy on leveimmillään ja kaikki onnistuu, vaan Jumala on myös siellä, missä tuska on mahdotonta kestää ja kyyneleet sumentavat näön. Elämässä, jonka tarkoitus on kokea se kaikki, mikä kohdalle sattuu. Se kaikki on todellista. Pääsiäinen on tarina, joka toistuu jokaisen yksilön kohdalla. Meistä jokainen on yhtä olennainen osa suunnitelmaa kuin jokainen mainittu Raamatun henkilö. Ja se minut lumoaa aina uudestaan, kuinka pääsiäinen ei ole täynnään uskon sankareita, vaan riipaisevia ihmiskohtaloita, jotka kaikki ovat merkityksellisiä juuri sellaisenaan.

Kahjona kahviin

Kiitos Ulla, hienoa pohdintaa. Minä tosin ajattelen, että puhdas pahuus ei ole "meidän hyvien ihmisten" ulkopuolinen asia, vaan siitä pitäisi ajatella toisella lailla. Jonakin sellaisena, miltä kukaan meistä ei voi itseään ulkoistaa. Ehkä tähtäyspiste on sama silläkin, että tahdomme myös ymmärtää mielenliikkeitä joktka siihen pahuuteen sitten ajavat.

Ulla O.
Oisko tulta?

Tekstissäni, kun sitä katsoo kokonaisuudessa, niin kritiikkini kohdistuu juurikin samaiseen asiaan eli asioita yksinkertaistavaan mustavalkoiseen maailmaankuvaan, jossa on tarkkaan rajatut ja tunnistettavat hyvät ja pahat. Että nostaa itsensä niin hyväksi, ettei pahoja ajatuksia itsellä ole. Ja että olisi tarkkaan rajatut puolet, joista valita, vaan meissä kaikissa on ne molemmat, hyvät ja pahat ajatukset. Ja ne kaikki pitäisi uskaltaa tunnistaa. Juurikin siksi, etteivät tunteet saa valtaansa meistä. Samalla lailla itsensä korottaminen hyveelliseksi muiden yläpuolelle tahi toimimaan kaikkien pahojen ajatustensa impulsseista.

Ja ehkä juurikin Juudas hahmona haastaa, ainakin mua, juuri näihin pohdintoihin, että hänetkin ainakin jossain konteksteissa, helposti typistetään yksiulotteiseksi hahmoksi. Tosinhan nämä kaikki ovat spekulointeja, mutta niin kiintoisia ihmisyyden ymmärtämisen kannalta. Ainakin musta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Periaatteessa joko uskoo tai ei usko. Jumala ei hyväksy vaillinaista uskoa. Oli 10 morsiusneitoa, viisi viisasta ja sitten viisi tyhmää. Viisi viisasta pelastuivat, viisi tyhmää joutuivat Helvetin tuleen. Samoin oli hiekalle rakennettu talo, ja kalliolle rakennettu talo, ei ollut muuta taloa tässä väliltä. Hiekalle rakennettu talo sortui, ja kalliolle rakennettu säilyi ehjänä. Lisäksi Joh. Ilm. 3:14-16 ”Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.”

Vierailija (Ei varmistettu)

Juudas on valon varjo. Tämän(kin) takia koitan muistaa armon, kun alan tuomita :)

Kommentoi