Kun järki aiheuttaa epäilyksiä

Oisko tulta?

Onko tämä edes mahdollista?

Tietoisesta ajattelusta sanotaan, että se erottaa ihmisen eläimestä. En tiedä, kuinka nykytieteellinen se näkemys on, mutta ainakin se on asia, jonka ilmeneminen saa toisen tuntumaan huomattavasti inhimillisemmältä.

Otsikko on poimittu eräästä vanhoillislestadiolaisen maallikkosaarnaajan seurasaarnasta. Se jatkui "..ethän silloin kuuntele." Kun kuuntelin sitä, mukanani oli ystävä, jolla ei ole kyseistä taustaa. Hän järkyttyi kuulemastaan, mutta enemmän hän järkyttyi siitä, että kukaan muu seuroissa ei näyttänyt järkyttyvän.

Toisinaan ajattelu kuluttaa tosi paljon. Energiaa, aikaa, päätä, itseä ja paperia. Kuka muu on haaveillut Dumbledoren ajatusseulasta? Harry Pottereita lukemattomille tiedoksi, että se on amme tai astia, jonne voi siirtää muistoja ja ajatuksiaan. Siellä ne säilyvät hopeana nesteenä ja tarpeen tullen niihin voi sukeltaa takaisin.

Minulle ajattelu on ajoittain ollut ainoa vaihtoehto. Joku asia häiritsee minua ja vaikuttaa elämääni ratkaisevasti. Siitä pääsen eteenpäin ainoastaan ottamalla sen käsittelyyn, tutustumalla siihen monelta kantilta, muodostamalla siitä väliaikaisen mielipiteen ja eläen sen kanssa keskeneräisenä ehkä lopun elämääni. Kliseisesti: muutos on ainoa pysyvä asia, so deal with it.

Olen kuitenkin myös kohdannut ihmisiä, jotka kertovat, että jokin tietty asia on heille liian kipeä, he eivät ajattele sitä lainkaan. Minun on vaikea uskoa että se olisi oikeasti totta. Että ihminen tiedostaa, että tämä asia on hänelle liian herkkä ja hän sulkee sen ajatuksistaan. Onko se mahdollista? Minusta tuntuu, että jos sellaisen asian tiedostaisin, en muuta ajattelisikaan!

Olen ymmärtänyt että asian toisena puolena on epävarmuus ja epätietoisuus. Että asiaa ei uskalla ajatella, koska pelottaa se, mitä siitä voi seurata. Että jos antautuu ajatuksissaan edes hetkeksi ajattelemaan, että toisin voisi olla, menettää otteen, pohja menee ja elämä kaatuu.

Tunnistan ajatuksen jossain määrin. Pelkäsin teini-ikäisenä että löytäisin tulevaisuudessa itseni suunnilleen tältä paikalta, missä nyt olen. Pelkäsin, että sitten minua pelottaa. En kuitenkaan tunnista, että minua pelottaisi nykyään erityisen paljon, itse asiassa vähemmän. Minun ei tarvitse enää pelätä niin paljon itseäni. Saan katsoa sitä joka päivä uudestaan. Millainen olen tänään? Missä haluan olla? Mitä haluan tehdä? Mitä ajattelen? Mikä minussa pysyy, mikä muuttuu?

Ihminen voi olla itsensä pahin vihollinen, myös paras ystävä. Aina ei voi valita, kumpaan suuntaan kallistuu. Olen viime aikoina paljon pohtinut, mitkä ovat sellaisia asioita, jotka antavat ja tarjoavat ihmiselle ajattelun tilaa ja turvaa muuttua ja tehdä muutoksia. En tiedä, tiedätkö sinä?

-Juudit

Share

Kommentit

OH (Ei varmistettu)

Toinen ihminen, jonka seurassa voi kysyä ja kyseenalaistaa joutumatta pelkäämään tuomituksi tulemista vain sen vuoksi, että ajattelee.

Juudit
Ihmisen kokoinen

Elintärkeää.

eeka (Ei varmistettu)

Välissä sellaisia ihmisiä on vaikea löytää tämän vl piirin sisältä. Ulkoa löytyy, mutta siihen on opetettu suhtautumaan varauksella. Hämmentävää, vaikeaa.

Juudit
Ihmisen kokoinen

Hyvin sanoitat tuota ristiriitaa. Että jos löytyy, niin siihen tosiaan automaattisesti liittyy jotain epäilyttävää. Sisällä ei voi tai on hyvin vaikeaa kyseenalaistaa, koska sen myötä sinut voidaan välittömästi siirtää ulkopuolelle ja näin sinua ei tarvitse enää ottaa tosissaan. Onneksi myös toisenlainen ilmapiiri on saanut ainakin jonkin verran tilaa, ainakin joidenkin ystävieni kohdalla. Mutta myös ensin mainittu on vielä totta monessa, liian monessa paikassa.

eeka (Ei varmistettu)

Kurjimmalta tuntuu se, että jos pohtii ääneen asioita, saa tuntea syyllisyyttä kun toiset ahdistuu. (toisaalta ymmärrän, onhan se helpompaa olla ajattelematta). Seurapuheissakin jatkuvasti varoitellaan niistä meidän keskuudessa olevista mustista lampaista, jotka hämmentävät ja haluavat uudistaa.

Mutta tosiaan, onneksi on myös niitä, joiden kanssa voi keskustella. Niitä, joille voi kertoa omia ajatuksia ilman että toinen tuomitsee tai ajattelee, että yritän muuttaa toisten uskoa.

Juudit
Ihmisen kokoinen

Jospa tuostaki ajatuksesta joskus päästäisiin irti, että olis jotenkin vastuussa toisen hämmennyksestä. Ei vaan voi olla oikein kantaa taakkaa muiden tunteista!

Toivoisi tuollaisten ystävien olevan automaatio. Mutta se on lahja.

eeka (Ei varmistettu)

Onneksi on myös tämä blogi ja nämä sun kirjotukset. :) on aina helpottavaa lukea, että joku muukin ajattelee näin. Kiitos!

Juudit
Ihmisen kokoinen

No nyt! Kiitos! Kiitos olemassaolostasi, heti itsen jälkeen sinua varten täällä ollaan!

Kommentoi