Kuumottaa sanoa se

Oisko tulta?

Tätä blogia suunnitellessa meillä oli ongelma sanan ”kristillinen” kanssa. Ihan ymmärrettävää? Joo niin olisi, ellei meistä kaikki olisi kristittyjä, kaikki yhtä lukuun ottamatta kirkon työntekijöitä, neljä pappeja.

– Mitä tää meijän blogi niinku käsittelee? Kristillistä kulttuuria?

– Kuulostaa kirkossa käymiseltä.

– Nooo, kristillisiä ihmissuhteita?

– Kuulostaa seksistä pidättäytymiseltä.

– No miten ois kristillinen lifestyle?

– Joo, synnintuntoista sisustamista! Koti kuntoon Jeesuksen kanssa: Eilen tapetoin olohuoneen Laura Ashleylla, mutta tänä aamuna hävetti. Katsoin niitä jättikukkia ja ajattelin naisruumiinosia. Tuli saastainen olo. Rakas Taivaan Isä, menen taas Ikeaan...

Joka toisella kaverillani on ollut kauhea Jeesusta tuputtava uskonnonopettaja, helvetillä pelotellut rippipappi tai joku muu huurupäinen kristitty kontakti. Sitten on media, joka nostaa Raamatulla pieksevät, lapsia ahdistelevat, naisia syrjivät ja homoja vihaavat kristityt puheenaiheeksi. Puhumattakaan kristinuskon nimissä käydyistä sodista, alkuperäiskulttuurien tuhoamisista, kirkon arveluttavasta vallasta ja ties mistä.

Niin että alkaako hahmottua, miksi meillä on vähän ongelmia käyttää niitä kristi-alkuisia sanoja? Kaikki tuo kuona on totta ja sitä edelleen tehdään otsikon "Kristinusko" alla.

Mutta kun se ei ole koko totuus. Kristityissä, kirkossa on lukuisia ihmisiä, jotka elävät tavallista elämää, epätavallista elämää, eivät tuomitse toisia ihmisiä, eivät kerro mustavalkoisia totuuksia siitä, mikä on oikein tai väärin, hae oikeutusta omille näkemyksilleen sotkemalla sen Jumalan tahtoon, koe toisia uskontoja uhkana, ihmisiä, jotka vain jollain, usein hyvin selittämättömällä tavalla, uskovat tai ainakin epäilevät jonkin ihmistä suuremman olevan jossain. Eikä sitä jotain tarvitse tiivistää tai kahlita mihinkään tekstiin tai opinkappaleeseen.

Nämäkin ihmiset erehtyvät, heillä on ennakkoluuloja, sanovat typeriä asioita, tekevät huonoja valintoja, ovat pinnallisia, eivät he mitään pyhimyksiä ole. Missä nämä ihmiset ovat? No tässä meitä on.

Noin, olipa aloitus. Yritän kirjoittaa kevyempiä juttuja jatkossa. Katsotaan, mikä sytyttää.

 

                                   Hakkaa tällä vaikka nauloja seinään, älä ihmisiä.

Share

Kommentit

vierailija (Ei varmistettu)

Hei, kirjoittakaa siitä jeesuksesta, joka oli ala-asteen ussan kirjoissa aina niin hitsin ärsyttävä besserwisser, puhui vain kielikuvilla, eikä selittänyt, jos ihmiset kysy. Oli vaan et "totisesti, minä olen elämän vesi". Se paini samassa sarjassa Mikki Hiiren ja Nalle Luppakorvan kanssa, kaikki lapsuuteni ärsykköjä.

Toi on oikeasti aika iso osa niitä syitä siihen, että mä en kuulu kirkkoon. "Kuka tahtoo seurata ärsyttävää miestä?" ei menny lapsena, ei teininä, ei riparilla eikä aikuisenakaan kaaliin.

Jakakaa omat Jeesustraumanne! :D

a

Hemuli
Oisko tulta?

Hahaa, joo kryptinen Jeesus! Johtunee siitä, että tekstit on syntyneet "vähän" toisessa ajassa. Ja Johannkeksen evankeliumissa Jeesuksen sanomiset on kryptisimmillään, sieltä juuri ovat muun muassa nuo minä-olen-kaikkea-mitä-et-totisesti-näistä-lauseista-tajua -kommentit. Taisin itse traumatisoitua niistä niin pahasti, että lähdin yliopistoon asti ymmärtääkseni niitä. :D

Minna J.
Oisko tulta?

Jeesustraumat juttulistalle! Loistava ehdotus :) Me otetaan muitakin juttuvinkkejä vastaan, että antakaa tulla vaan!

häkkilintu

Jeesus on yksi länsimaisen filosofian hienoimpia ajattelijoita, mutta kannattajakunnan fanaattisuus historian saatossa on saanut ainakin minut vierastamaan kirkkoa aika pahasti. 

Terkuin: väärä mielipide pudotti uskonnon numeron 10:stä 8:iin yläasteella

Hemuli
Oisko tulta?

Mites se meni... "I have nothing against Jesus, it's his groupies that bug me" tjsp.

tyttöpappi (Ei varmistettu)

Mitä jos heivaisitte sen kristi-alun kokonaan? Lifestyle jo sinänsä pitää ihan hyvän ajatuksen Elämästä.

Matteus
Oisko tulta?

Life on elämää, vaikka siitä olisikin joskus tyylikkyys kaukana... joskus se 'style' heivautuu itsestään pois, vaikka sitä yrittäisikin pinnistää omaan elämäänsä vähän enemmän. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Moi Minna T, terv. Eve M (hih)

Eve Mantu (Ei varmistettu)

...eli että tätä blogiahan täytyy ruveta seuraamaan. Ei näitä uskonasioita kovin monessa paikassa JUTELLA.

Matteus
Oisko tulta?

Se näissä uskonasioissa onkin hankalaa, kun ei näistä tunnuta osata jutella. Ja nimenomaan RUPATELLA. Ihmisillä ei tunnu olevan sanoja... Oppineilla teologeilla sivistyneissä keskusteluissaan sanoja kyllä tuntuu riittävän.

Topias (Ei varmistettu)

On hieno juttu, että kristityt (ja ennen muuta papit!) puhuu uskonasioista rehdin avoimesti ilman punastelua ja kiertoilmauksia. Toi alkupuhe kuitenkin kuulostaa - hmm, mietin oikeaa sanaa: ehkä laimealta. Jos maailmankatsomuksesta puuttuu "mustavalkoiset totuudet siitä, mikä on oikein ja väärin", jos se ei "koe muita uskontoja uhkana" (tämä on vaikea kohta, koska "uhka" on tyhmä ilmaus), jos sen edustajat vain "uskovat tai ainakin epäilevät jonkin ihmistä suuremman olevan jossain. Eikä sitä jotain tarvitse tiivistää tai kahlita mihinkään tekstiin tai opinkappaleeseen", kyseessä on teismi - ei kristinusko.

Kristillisen (ah, sehän on kaunis sana! (:) ajattelun mukaan monta asiaa voidaan pitää mustavalkoisesti vääränä. Kristillisen opin mukaan muut uskonnot eivät vähintäänkään ole tajunneet hommaa ihan loppuun asti (no, tuskin kukaan, mutta kristityillä kuitenkin on Tie). Ja ennen kaikkea kristillisen ajattelun mukaan siitä ihmistä suuremmasta voimasta, jonka olemassaolon selkeä enemmistö tämän maailman ihmisistä tunnustaa, todella voidaan tietää enemmänkin - nimenomaan tekstin ja opinkappaleiden eli Raamatun kautta ("kahlita" on jälleen huono verbi sekä arvopainotuksensa vuoksi että siksi, ettei Jumalaa liene mahdollista käsitteellistää absoluuttisesti).

Ehkäpä käyn vilkuilemassa täällä jatkossakin, mitä kotikirkkoni äänitorvet netissä julistavat. Siunausta blogille! (:

Ossi Ojanen (Ei varmistettu)

Vaikea on pala, jota alatte pureskella. Ei tällainen edistä piispaksi pääsemistä. On niin paljon totuuden löytäneitä, joille totuuden etsiminen on kosminen uhka.Yrittäkää säilyttää hilpeys tässä blogissa, kurkistelen sitten jatkossakin.

MinnaT. (Ei varmistettu)

Hyvää yötä Eve - ja muut myös! Toivon, että täällä vois oikeasti keskustella ja jakaa omia aatoksia ja haja-ajatuksia uskosta ja elämästä ja kirkosta. Monesti on sellainen olo, että uskosta ei uskalleta julkisesti puhua, ellei ole vähintäänkin laadittu esitelmä tai essee (minulla myös on sellainen olo, että ainakaan mitään puolittaista haja-ajatusta ei voi sanoa julkisesti ääneen, koska joku lyö vähintäänkin tunnustuskirjalla päähän). Sellainen "keskustelu" on minusta rasittavaaa ja uuvuttavaa. Mun kokemuksen mukaan "Herra on lähellä niitä joilla on särkynyt sydän" ja "Tuuli puhaltaa missä tahtoo" = kaikkiin asioihin valmis ennalta määrätty "uskonpaketti" ei ole elävää uskoa. Ja siltikin monet valmiit "uskonpaketit" kuten Isä meidän -rukous kantaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos Jeesus tästä blogista!
(Ja tällä kertaa en ollut muodikkaasti ironinen.)

Kerettiläinen (Ei varmistettu)

Hei tää vois napata mua tää blogi! Juttuehdotus: mitä varten jumalanpalveluksessa uskontunnustuksesta tehdään sillä ääneenlausumispakolla niin hiton oivallinen kyräily- ja vakoilutilaisuus kun voi vahtia joulukirkossa että liikkuuko ton huulet nyt vai onko se sittenkin ateisti niin kun oon epäilly? Mitä se vierustoverille kuuluu, uskonko mä? Miksi mä en vaan saa olla?

Nimim. epävarmana huuliaan heiluttava.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jotenkin tunnistan tätä tunnetta jne mikä aloituksessa on. Tai samoja tunnemaisemia.

Esim. se, että uskova/kristitty ihminenkin on monenlaisissa tunnetiloissa, elämänvaiheita ja pohtii matkan varrella monia asioita. Elämää ei voi elää missään putkessa, tai no jotkut voivat ehkä.

Välillä ihminen miettii hengellisiä aioita, välillä pelkästään vuokran maksua, välillä matkailu ja muu lifestyle kiinnostaa, välillä haluasi vetäytyä hiljaisuuteen kaikeesta, välillä haluaisi olla osa mainstreamia ja oikein tavis, välillä profeetallinen oikeassaolija, joka huutelee luolasta totuuksia...

Samoin suhde vaikka EU:hun: välillä isänmaallisuus perussuomalaisuustyylillä on erittäin jees, mutta kun käy Euroopassa, on siinäkin tunnelmassa puolensa...

Matteus
Oisko tulta?

Mä olen aina vaan niin fiiliksissä jouluna, kun on paljon väkeä koossa, että ei mulla jää energiaa huulten tarksteluun! :D

Yllätän toisaalta itseni kauhistumasta, kun silloin tällöin messussa takeltelen ja haukottelen uskontunnustuksen aikana, vaikka olenhan mä lausunut sen litanian tuhat kertaa... "Kuuliko kukaan? Mitä ne ajattelee? Kyllä mä hei OIKEESTI oon ihan mukana tässä jutussa..." :) Sitä on niin huolissaan muiden mielipiteestä ja reaktiosta, aina.

Jos asiaa lähtee mettimään enemmänkin, olen huomannut, että kyllähän jumalanpalveluksessa pystyisi halutessaan kyylätä paljon muistakin asioista. Esim. istuuko penkissä kenties messun loppupuolella joku, joka ei kutsusta huolimatta käynytkään ehtoollisella? TAI Miksi vierustoveri ei laittanutkaan seteliä kolehtihaaviin... aijai
 

Minna J.
Oisko tulta?

Mä oon niin intona, että ootte tulleet mukaan kommnetoimaan ja innostumaan, että se on vaan niin hirrween, hirwween kiva ja ja ja!! 

tästä tää lähtee. Joka päivä on luvassa jotain uutta ja meitä on monta ja kaikki vähän erilaisia, että jääkähän seurailemaan mitä tästä kaikesta seuraa! 

Hehei, lähtölaskenta on siis suoritettu :)

Kiva päästä kurkkimaan mitä kaikkea tänne tulee! Tsemppiä seitsikolle :)

Hemuli
Oisko tulta?

Kerettiläinen, hauska ehdotus. :D Sama, mihin Matteus viittaa, että miksi kristityillä (ja monilla muillakin) on usein mielessä se, että mitä muut ajattelee. Ja se ainanen tarve tulla ojentamaan toista uskossaan - "tosi rento fiilis" sit uskoa siinä, kun miettii koko ajan, et uskooko ja ilmaiseeko sen oikein tai väärin, kun joku tulee heristelemään. "Kristityt - jatkuvassa jännityksessä lähimmäisen tuomiota odotellessa" :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Lähes 14 vuotta kirkon leivissä riittää kypsyttämään siihen, ettei enää tarvitse todistella paljon mitään itsestään tai kirkosta. Provosoitumisen jalo taito on kyllä edelleen tallella. En ihan ymmärrä, miksi joku käy kirkossa miettimässä, kyttäävätkö muut kirkonpenkin kuluttajat asianosaisen osallistumista tms. käyttäytymistä. Jos joku tuomitsee, sano reilusti vaikka: turpa kiinni. Niin sanoisit todennäköisesti sille joka tulee aivan asiattomalla tavalla loukaten ojentamaan sinua vaikkapa auton (oikein) pysäköimisestä tai toiminnasta kaupan kassajonossa. Se on kummaa myös, että hengellistä kyykyttämistä otetaan vastaan hattu kourassa! Kirkon työntekijöille enemmän tervettä ammatti-itsetuntoa ja reippautta kehiin ja kelle tahansa rohkeutta olla juuri niin kiinni uskossa kuin miltä se itsestä hyvältä tuntuu.

Mikko Pöri (Ei varmistettu)

Hyvä idea blogista! Ja on kiva nähdä tällaista monipuolisempaa ja uudempaa kristillisyyttä tasapainottamaan sitä kaikkea muuta, ja erityisesti niitä valitettvimpia puolia.

Näin kirkkoon koskaan kuulumattomana ateistina toki olisin kiinnostunut blogeista, jotka käsittelevät teidän kirkkonne ja meidän kaikkien yhteisen valtion veronmaksajille kalliista ja uskonvapauden kannalta hankalista jäljellä olevista siteistä. Kuinka pääsisimme tästä välitilasta kummankin instituution parempaan itsenäisyyteen? Se myös varmasti poistaisi paljon tuulta median ja vaikkapa vapaa-ajattelijoiden purjeista kun olisitte selkeästi erillinen ja itsenäinen kirkko.

Toinen asia, joka kiinnostaa, on näkemyksenne kirkon demokraattisuudesta. Kirkolliskokouksen kannalta jokainen jäsen ei ihan tasa-arvoinen ole, mitä olette siitä mieltä?

Mutta tsemppiä uuteen hienoon blogiin! Ja jumalan siunausta.

Mikko

Vierailija (Ei varmistettu)

Hmmm. Mulle ei nyt ihan avautunut, mikä oli tämän jutun tarkoitus? Vahvistaa niitä streotypioita, joita yritetään rikkoa?

Hemuli
Oisko tulta?

Mikko Pöri, nuo kysymyksesi ovat tärkeitä ja kiinnostavat toki meitäkin, mutta tässä blogissa yritetään pysyä erossa väännöstä opista ja politiikasta. Niitä foorumeja on jo niin paljon. Täällä ei tarvitse stressata siitä, mikä kaikki on epätäydellistä uskonnossa, uskossa, kristinuskossa, kirkossa, kirkon ja valtion suhteessa, vaan fiilistellä vähemmän vakavilla, arkisimmilla asioilla tai mikä parasta - nauraa hyväntahtoisesti vakavuudelle. :)

Kiitokset tsemppauksesta ja siunauksista ja pysy toki mukana fiilistelemässä, ateistia saattaa hyvinkin naurattaa juuri samankaltaiset asiat uskonnossa kuin meitä. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

oikein kiva! älkää nyt kuitenkaan mitään Jeesuksen light-versiota alkako tarjoilla

Tommi (Ei varmistettu)

"eivät tuomitse toisia ihmisiä" --->raamattu tuomitsee toisia ihmisiä,

"eivät kerro mustavalkoisia totuuksia siitä, mikä on oikein tai väärin," --->raamattu kertoo mustavalkoisia totuuksia siitä, mikä on oikein tai väärin

"hae oikeutusta omille näkemyksilleen sotkemalla sen Jumalan tahtoon" ---> raamattu sotkee kaikki asiat Jumalan tahtoon,

"koe toisia uskontoja uhkana" -----> No tässä raamattu TODELLAKIN pätee, eli kaikki muut uskonnot ovat siinä suuria uhkia. Siitähän löytyy lukemattomia tarinoita siitä, miten epäjumalia palvovat kansat tuhoutuu. Ja eikö uudessakin testamentissa paavali tuomitse erittäin jyrkästi kaikkia jotka ovat eri mieltä? Eikö jeesuskin sanonut ettei kukaan pääse Isän luokse muuta kuin hänen kauttaan?

en oikein ymmärrä mitä uskontoa edustatte. kristinuskolta se ei ainakaan kuulosta

Hemuli
Oisko tulta?

Tommi, me, tai minä ainakaan en tulkitse Raamattua tuolla tavalla. Jos haluat tietää lisää Raamatun tulkinnoista, suosittelen ottamaan selvää eksegetiikasta. Me emme käsitä Raamatun tulkintoja tai tapoja olla kristitty oikeina tai väärinä, joten tämä on huono foorumi keskustella oikeasta ja väärästä. :)

Annabella
Häitä odotellessa

Hyvä että tällainenkin blogi on tehty :) On hyvä jos joillekkin hieman paremmin aukeaa kristinuskon perimmäinen tarkoitus (rakkaus lähimmäistä kohtaan, ei tuomitsevuus), ja miten tätä on historian saatossa käytetty väärin.

Mietin vain, vaikka eihän sillä suurta väliä ole; että ovatko kaikki kirjoittajat luterilaisia, vai onko joukossa muitakin kristinuskoon kuuluvia?

Hemuli
Oisko tulta?

Annabella, me kirjoittajat kuulumme Suomen ev.lut. kirkkoon, mutta olemme ekumeenisia, joten etsimme mieluummin yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä muihin kirkkoihin ja uskontoihin. Kaikki mukaan vaan rakentamaan siltoja, ei polttamaan niitä! :)

Annabella
Häitä odotellessa

Juu, niinkuin sanoin, niin eihän sillä suurta merkitystä ole :) Ihan kiinnostuksesta vain kysyin. Olen siis itse ortodoksi, mikä varmaan saikin minut asiaa kysymään.

Onnea palstan kirjoittamiseen!

Tommi (Ei varmistettu)

"Me emme käsitä Raamatun tulkintoja tai tapoja olla kristitty oikeina tai väärinä, joten tämä on huono foorumi keskustella oikeasta ja väärästä. :)"

asia selvä. sanon kuitenkin vielä sen, että kummastuttaa sellainen ajatus, ettei mitkään tulkinnat ole vääriä. jos kaksi asiaa ovat toisensa kanssa ristiriidassa, niin kyllähän jomman kumman niistä on oltava väärä. mielestäni jos kaksi ihmistä tulkitsevat saman asian aivan eri tavalla, on selvitettävä, kumpi tulkinta on oikeassa, eikä vain pidä tyytyä siihen, että molemmat ovat "oikeassa omalla tavallaan". sehän on mahdotonta.

kolmesta abrahamilaisesta uskonnosta yksi uskoo, että Jeesus kuoli ja pysyi kuolleena. yksi uskoo Jeesuksen nouseen kuolleista, ja yksi uskoo, ettei Jeesus kuollut lainkaan. ne ovat kaikki keskenään ristiriidassa. Jeesus ei voinut pysyä kuolleena, nousta kuolleista, ja olla kuolematta samaan aikaan. jonkun on oltava väärässä.

mutta ei sen enempää. tsemppiä vaan blogin kanssa.

Kerettiläinen (Ei varmistettu)

Tommi, mistäpä tiedät, ettei Jeesus voinut? Jeesus voi paljon kaikenlaista.

Mun mielestä ei ole tärkeintä se, että joku on väärässä.

Kristivierailija (Ei varmistettu)

Hei pliis, älkää karttako kristiä vaan olkaa sen sijaan kuonan purkajia! Tai siis ollaan, kaik yhes Koos. Mitä ideaa on lusmuilla kulisseissa, jos elämä oikeesti toteutuu areenoilla. Ei se iso-Kookaan nössösti hyssytellyt seinäkukkasena. Btw, ovathan koiraharrastajatkin 'koiraharrastajia', vaikka joka talvi urputetaan keltaisista vallimaalauksista ja keväällä risovat kikkareet, joka toinen kuukausi jokin hullu elikko puree viatonta ihmislasta ja joku ilkeää viedä piskinsä ravintolaankin!

Jeesustraumojen ja sisustuskukkasten rinnalla pistetään vireille juttu kristillisestä kielestä - ja sen aiheuttamien "traumojen" murtamisesta, rakkaat sisaret ja veljet Herrassamme. ;) Mä olen pitkään ihmetellyt, miten ihmisen pitää muuttaa kielensä tullessaan kirkkoon - vai pitääkö? Kieli jos mikä on arkirealismia ja lifestyleä kuin myös hypetystä.

Lopputoivotus tämän blogin kantimiks: Isän taskuun, Pojan laskuun ja Pyhän Hengen kustannuksella! Tai jotain.

Tommi (Ei varmistettu)

ei tietenkään ole TÄRKEINTÄ, että joku on väärässä. on kuitenkin tärkeää huomioida, ettei kaikki voi olla oikeassa. eli on siis tärkeää huomioida, että joku on väärässä.

"Tommi, mistäpä tiedät, ettei Jeesus voinut? Jeesus voi paljon kaikenlaista"

tää tais nyt olla vähän niinku "vitsi" kysymys mutta vastaanpa siilti: silloin kun määritellään jonkun väittämän totuusarvoa, niin ihan ensimmäinen asia mitä otetaan huomioon, on väitteen looginen pätevyys. jos siitä löytyy looginen ristiriita, niin se ei voi pitää paikkaansa. esim: "tuo ympyrä on neliö" tai "tuo pitkä mies on lyhyt". niinpä Jeesuksen tilanteessa, jos Jeesus kuoli, niin tuo väite poissulkee täysin sen mahdollisuuden, että Jeesus EI OLISI KUOLLUT. ja toisin päin myös. eli siis jos kuolee, niin ei voi olla kuolematta :) tietenkään

Matteus
Oisko tulta?

Mun kokemuksen mukaan elämä on niin rikasta, muuttuvaa ja ihmiset erilaisia, että harvassa ovat ne arkielämän elämäntilanteet, kun oikein on aina oikein ja väärin on aina väärin.

Jos sitten mietin Jumalan näkövinkkeliä tähän kaikkeen häslinkiin, mitä ihmiselämäksikin kutsutaan, en voi muuta todeta, kuin että Jumalan olemisia ja olematta olemisia ei voi ihminen järjellä ja tunteilla selitellä. Jumala on kaikkialla ja Jumala ei ole missään - samaan aikaan.

Mitä enemmän tutustun kristinuskoon, näen paradoksisen rakennelman, joka kuitenkin pyrkii hyvään, sekä luonnossa, että yksilön että yhteisöjen elämässä.

Tommi (Ei varmistettu)

arkielämässä harvoin tulee niin mustavalkoisia tilanteita vastaan-totta.

Mutta eikö kristinusko ja myös ev lut kirkko väitä tietävänsä jumalasta vaikka kuinka paljon?

tuossa ev lut kirkon sivuilta:

"Kirkkomme opettama usko perustuu Raamattuun, kolmeen vanhaan uskontunnustukseen ja 1500-luvulla toteutetun reformaation luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Uskon perusasiat on tiivistetty katekismuksessa."

eli kirkko selkeästi opettaa jonkinlaista uskoa, joka näköjään perustuu pitkälti noin 2000 vuotta vanhaan kirjakokoelmaan ja 1500-luvulla toteutetun reformaation luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Järjellä ja tunteilla näitä asioita nimenomaan selitellään.

ja vaikka kirkko pyrkii hyvään ja sitä varmasti tekeekin paljon, niin sehän ei tarkoita, että kirkon opinkappaleet pitäisivät paikkaansa millään tasolla. totuuden kannalta on täysin merkityksetöntä, mitä hyvää tai pahaa johonkin uskova tekee.

Mielestäni jokaisen kirkkoon kuuluvan tulisi tarkkaan pohtia, uskooko hän todella siihen, mitä kirkko väittää. Ja mihin tahansa uskoo, niin pitää seistä kunnolla sen uskomuksen takana ja samalla olla avoin vastaanottamaan kritiikkiä ja uusia näkökulmia. tietty jos ei tiedä mihin uskoo, niin sitten ei vaan tiedä. Tämä ei tietenkään estä siltojen rakentamista eri uskontojen välillä. siltoja on tärkeä rakentaa ja dialogia pitää käydä.

Nanna H.
Oisko tulta?

Tämä on paikka keskustella niille ihmisille, jotka tietävät, että eivät ole aina oikeassa. Itse kuulun näihin ihmisiin. Vakavamielislle keskustelijoille, jotka tietävät olevansa aina oikeassa ja tietävät tismalleen, että mikä on juuri sitä "oikeaa" kristinuskoa on muitakin foorumeita kuin tämä Lily.

Matteus
Oisko tulta?

Ja mua nimenomaan pitää kirkossa kiinni se, että Jumalaa ja totuutta ei voi koskaan tunteakaan saati omistaa.

minäminäminä (Ei varmistettu)

Tää on hyvä, pitäkää tää! :)

Tommi (Ei varmistettu)

hyvä taktiikka leimata minut vain "vakavamieliseksi keskustelijaksi, joka tietää aina olevansa oikeassa", niin ei tarvitse ollenkaan puuttua siihen mitä sanoin/kysyin/väitin. sehän edistää dialogia.

jätän nyt teidät kuitenkin rauhaan, sillä ymmärrän ettei bloginne tarkoitus ole tällainen vääntäminen.

Hemuli
Oisko tulta?

Nanna H. taisi vaan todeta sen, mitä mä jo aiemminkin totesin, että noihin oikea-väärä -dialogeihin ei meillä ole kiinnostusta täällä. Ne on ihan kivoja, mut niitä on jo. Tää vois olla jotain muuta kerrankin. :)

Al (Ei varmistettu)

1. Must on hyvä, jos keskustellaan niist jutuist mitä jengi kelaa, jos miettii Raamattuu ja mitä siinä sanotaan ja jos on siitä kysymyksii, ni täl foorumilhan on pappejakin vastaamassa --eiks siis kysymyksiin vois vastata suoraan täällä, vaikka ne ite kyssärit ei ois tän blogin formaatin mukaisia.
2. Väitteleminen ja tappelu on kuitenkin turhaa, koska pohjimmiltaan täs jutus on kyse siitä, että Jumala on rakastanu meitä ihan ääääääärettömästi. Silti välittävää ja rakkauspohjast keskusteluu pitää toki olla,mut tällai ku vaa kirjottaa eikä voi nähä toista ni tuleee superhelposti väärinymmärretyks! Eli toivoisin et täs blogis pysyttäin kiinni ytimes ja Raamatun Sanas ja selitettäis kysymyksiin vastauksii, jos niit osataan antaa. Ei kumarteluu kenenkään muun ku Isän Pojan ja Pyhän Hengen suuntaan.

Hemuli
Oisko tulta?

Al, pappeja ja muita kirkon työntekijöitä työskentelee verkossa samalla tavalla kuin "tosielämässäkin" eri tehtävissä, ja tässä blogissa pappien työnkuva ei ole vastata opillisiin kysymyksiin. Vähän niinku jos soittaa seurakuntaan kysyäkseen vanhustyöstä, niin ei soita nuorisopapille. :) Annetaan meidän pappien täällä toimia arkisista asioista puhuvina Lily-pappeina (mitä se ikinä tarkoittaakin, se jäänee nähtäväksi :).

Verkossa on pappeja Palvelevassa netissä, Kirkko kuulolla -palstalla, Facebookin Kirkko Suomessa -chatin kauttakin papin tavoittaa. Eli kysyä kyllä saa, mutta kannattaa etsiä se oikea foorumi kysyä tietynlaisia kysymyksiä.

Seini (Ei varmistettu)

Hienoa, että halutaan tuoda esiin, että me uskovaisetkin olemme ihan tavallisia ihmisiä. Mutta eikös nuo "opilliset kysymykset" ole kuitenkin juuri niitä asioita, joiden varaan meidän arvomaailmamme perustuu ja arvomaailmamme pohjalta teemme valintoja ja ratkaisuja arjessamme. Joten vaikea puhua arjesta, jos ei voi puhua siitä, mitä Raamattu opettaa. Senhän kuitenkin tulisi olla se opaskirja juuri siellä meidän arjessa...

Ei hävetä Jeesusta, vaan kerrotaan rohkeasti, kuinka mahtava Hän on elämässämme: arjessa, juhlassa, kotona, reissussa, iloissa, suruissa, kaupassa, koulussa, töissä, vessassa, lääkärissä, saunassa, kirkossa, metsässä.... Sitä se paras arki on, kulkemista Jeesuksen kanssa joka paikassa. :)

Matteus
Oisko tulta?

Mä en ainakaan häpeä Jeesusta, enkä Raamattua. Aion yrittää sarjakuvissani lähestyä kristittynä elämistä siitä näkövinkkelistä, että minun elämä on kaikessa raadollisuudessaan jollain tapaa kristinuskon läpäisemää. Olen kasvanut siihen kiinni.

Koen kuitenkin, että tavallisen rivikristityn tehtävä tässä elämässä ei ole välttämättä joka päivä kulkea Raamattu toisessa ja Jeesus toisessa kädessä kadulla, toreilla ja blogeissa väittelemässä opillisista kiistakysymyksistä - hengästymiseen ja turhautumiseen asti.

Kyllä se kristinusko kulkee mukana siellä metsässä ja vessassakin, mutta mulle ei ainakaan ole ominaista kirjoittaa blogia sanoen: "Tulipa tänään mukavan kiinteä kakka - Ylistys sinulle Kristus!"

Tukehtumisvaara! Olisi hienoa, jos tämä blogi voisi kepeydellään avata jotain uusia varaventtiilejä niin, että viimevuosien ummehtuneeseen keskustelukulttuuriin saataisiin uutta happea. ;)

Ilta (Ei varmistettu)

"Annetaan meidän pappien täällä toimia arkisista asioista puhuvina Lily-pappeina (mitä se ikinä tarkoittaakin, se jäänee nähtäväksi :). - - Eli kysyä kyllä saa, mutta kannattaa etsiä se oikea foorumi kysyä tietynlaisia kysymyksiä."

Mun mielestä juuri tuo asennoitumistapa ruokkii niitä syitä, miksi uskonasioista puhuminen tuntuu niin vaikealta arkipäivässä ja netissäkin. Kevyttä läppää saa kyllä heittää, mutta niitä oikeita ja syviä, mieltä vaivaavia kysymyksiä ei saa ottaa esiin. Kristinuskosta ja kristittynä olemisesta saa puhua vain itseironian kautta - kuka uskaltaisi paljastaa olevansa uskovainen ihan tosissaan? Jeesus on niin super upea ja kunnioitettava tyyppi, että ylläolevan kaltaiset jeesuskakkavitsit ei enää oikein jaksa naurattaa.

Mikä on kirkon tehtävä, netissä tai "reaalimaailmassa"? Kivaa läppää löytää netistä vaikka kuinka. Mutta mahtavaa että olette avoimella asenteella liikkeellä sen suhteen, että blogi kehittyköön sellaiseksi kuin kehittyy - toivottavasti saadaan vielä lukea ihan "vakavalla naamallakin" kirjoitettua tekstiä siitä, miten upeita asioita Jeesuksen seuraaminen voi ihmisen elämään tuoda!

Hemuli
Oisko tulta?

Uskoa voi ihan tosissaan ja heittää silti jeesuskukkaläppää. :) Kaikilla ei ole tarvetta verkossa pohtia vakavasti uskonasioita, heillekin siis oma fooruminsa. Ne, jotka kokevat tämän blogin omakseen, ovat varmasti iloisia ja onnellisia tästä. Niiden, joita tämä ei miellytä, kannattaa ehkä ennemmin etsiä omannäköinen foorumi kuin yrittää muuttaa tätä, koska toisen muuttamiseen menee paljon energiaa hukkaan, kun voisi vain keskittyä siihen, mikä itselle suo iloa ilman, että tarvitsee yrittää muuttaa. Kaikkia mielyttävää blogia on mahdotonta kirjoittaa, koska ihmiset ovat erilaisia. :)

Matteus
Oisko tulta?

...ja mä en ainakaan menisi ihan heti vakavalla naamalla lupaamaan Jeesuksen seuraamisesta pelkkää onnea ja auvoa, koska kyllä se elämä voi potkia päähän silloinkin kun käy kirkossa ja isämeitää lukee vaikka useastikin päivässä parempaa huomista toivoen.

Kepeiden ja arkisten kokemusten kautta voi löytää joskus syvempääkin merkitystä elämään. :) (Puhumattakaan niistä synkistä ja raskaista kokemuksista...)

MinnaT

Vastaan nyt omasta puolestani, mitä ajattelen täällä tekeväni ja miten. Olen saanut jonkinasteisen angstin opillisista kysymyksistä keskustellessa silloin, jos lähtökohtana on epäkunnioittava suhtautuminen toisen "oppiin". Tästä eniten mulla on kokemuksia kastekeskusteluista, joissa aikuiskasteen kannattajat ovat tuominneet lapsikasteen kannattajat ( ja toisinpäin) -jos ei nyt ihan helvettiin - niin sinnepäin kuitenkin. En usko sellaiseen käännyttämiseen, jossa jotenkin oman opin oikeassaolemisen todistamisella voidaan saada toinen "omalle puolelle". En usko minkäänlaiseen käännyttämiseen. Jumala kyllä voi käännyttää minunkin mieleni ja uskoni ja ajatukseni, se on mahdollista. Toisen ihmisen aitoja kokemuksia kuuntelemalla oma käsitykseni on muuttunut ja voi muuttua. Tai sitten voin ajatella aidon uskonkokemuksen tai pohdinnan kuultuani, että hienoa, että tuo toinen ajattelee noin - eikä minun tarvitse uskoa ja ajatella juuri noin. Mutta käännyttäminen on melkeinpä kamalinta mitä tiedän. Enkä halua sellaisessa olla mukana. Olen nuoruudessani joutunut niin paljon käännyttämisen kohteeksi että yrittänyt käännyttää itsekin, että siksi olen harvinaisen herkkähipiäinen toisen käsitysten mollaamiselle.   Rakentavaa erimielisyyttä soisin toki olevan täällä Lilyssäkin. Ja sellaista jossa yhdessä rakennetaan eikä tuhota. Esim. jos joku puhuu parisuhteen ja avioliiton puolesta, se ei samalla ole sinkkuja tai eronneita vastaan tai joku puhuu vanhuksista, se ei tarkoita, että nuoret pitäiti unohtaa. Olen kyllästynyt vastakkainasetteluihin.

Nanna H.
Oisko tulta?

Kyllä kysyä saa, vaikeita ja syvällisiäkin kysymyksiä. Mutta alustana tämä Lily ei ehkä ole paras kysy ja vastaa-palsta. Osa meistä, jotka täällä kirjoittavat, ovat myös ev.lut. kirkon facebook-sivulla chatissä töissä ja siellä esimerkiksi tuollaisia kysymyksiä varten. Olen ollut usein todistamassa sitä, että tällaisella palstalla, jossa kaikki näkyy kaikille, joku tulee loukatuksi kysyttyään vakavan kysymyksen omaan uskoonsa liittyen. Koska tällaiset julkiset palstat vetävät puoleensa myös monia, jotka haluavat vain provosoida tai haluvat sanoa kysyjälle välittömästi, että sinun uskosi on väärää tms. Minä en missään nimessä vastusta vakavaa puhetta Jumalasta ja vakavia kysymyksiä, ei varmasti kukaan meistä. Mutta verkossa työskennellessä olen huomannut, että uskosta puhuttaessa keskustelussa pysyy parhaiten hyvä ja rakentava henki yllä, kun keskustelua ei käydä niin, että kuka tahansa voi anonyymisti tulla "huutelemaan" jotain väliin. Siksi me alunperin ajateltiin, että tämä Lily voisi olla sellainen vähän kevyemmän keskustelun paikka. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö täälläkin saisi puhua Jumalasta ja uskosta.

Pages

Kommentoi