Kyselytunti 1.0

Oisko tulta?

Täytin lauantaina 2x vuotta. 23 siis, tuo luku tuntuu niin väli/ei-miltään-vuodelta että x tuntui osuvammalta.

Hemuli muisteli eilen esipuberteettiaan. Minä pidin blogintekelettä tuossa 6-8 vuotta sitten. Tämän 14.11.2008 (17-vuotias Juudit) kirjoitetun blogitekstin olen allekirjoittanut aina kun sen olen uudestaan lukenut ja halusin jakaa sen kanssanne.

 

 

"tämä yks laulu sai ajatukset pyörimään päässä ja alotin sitte kirjotteleen niitä muittenki nähtäville.

Oon tässä miettiny että miten tämä maailma jaksaa? Ko tuntuu välissä että itellä on varmaan mailman raskain/ilosin/ihanin/kaunein/kiireisin/vaikein elämä, että on niin semmonen täys olo jonku päivän jälkeen että tuntuu että ei jaksais ennää mittää. ja sitte että jos KAIKILLA maailman ihmisillä on semmonen fiilis, että kaikilla on omat ongelmat ja surut ja ilot ja kauneudet ja kiireet ja vaikeudet nii mikä tätä kaikkia kannattelee? ja silti, vaikka me ollaan tämmösiä ihmisiä vaan kaikki, nii me muka ollaan tehty ja keksitty kaikkea tämmöstä ihmeellistä mitä täällä maailmassa nyt on.

Tästä pääsemmekin tähän toiseen aiheeseen, ihmiseen ja ihmisyyteen. Että ihminen on oikeasti aika yksinkertanen mutta sitte se on vääntäny jonku tietokoneen ja peruskoulusysteemin ja jäätäviä huvipuistoja ja pilvenpiirtäjiä rakentelee ja pyramideja ja käyny kuussa vissiin ja lentokoneella lentää ja elää vaikka minkälaisissa paikoissa ja silti ollaan sisältä kaikki ihan samaa ihmistä. Kummallista.

Elämä on kummallista. Kuinkahan moni on sen hoksannu? Sitä vaan aina hämmästelee, vaikka esim että "aina se aika vaan menee nopeampaa", ja silti sitä aina vaan hämmästelee vaikka sen on sanonu seitkytkaks kertaa.

Ja maailma on hieno. Vuoret ja auringonlaskut ja nousut, varsinki minnesotalaiset, ja aavikot ja antartiksen haluaisin nähä, ja koko pallon. ja elämä on todellakin liian lyhyt että siitä kerkeäis oppia mitään ja ko on tämmönen utelias ihminen niin tuntuu että räjähtää tähän paikkaan ku ei tiiä mitä sitte opettelis tästä elämästä just nyt ja sitte ei saa mitään aikaseksi ja elämän suurimmalta ongelmalta tuntuuki sitte se että mitä huomenna laitan päälle?

Ja että ihminen ikävöi. Miksi ihmisen pitää ikävöiä? Oon todellakin onnellinen tässä ja nyt mutta ikävä on silti, kummmmallista.

siks minun laulu on se ihme ja kumma."

 

- Juudit

Share

Kommentoi