Lapset ensin!

Oisko tulta?


Olin lastenkirkossa. Elämää, liikettä, ääniä - ja samalla hiljaisuutta, rauhaa. Juttelimme erilaisista pöydistä ja siitä, mitä pöydän ääressä tehdään: piiretään, tehdään läksyjä, ollaan tietsikalla, luetaan lehteä ja syödään.


Kokoonnuimme sitten yhteisen pöydän ääreen. Maistamaan, tuntemaan, kokemaan ja elämään. Siunattavaksi, suojattavaksi, rukoiltavaksi.


Pääsiäisen viesti viehättää, kutsuu mukaan:
"Löydänkö Sinut, Kristus,
silloin kun lähden tielle
tietämättä minne saavun, keitä kohtaan."


Iloa matkaan, valoa kulkuun, rohkeutta astua aina uudestaan ja uudestaan epävarmuuden askelista luottamuksen poluille! 
 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mari-pappi kaunis pappi :)

Ehtoolliskävijä (Ei varmistettu)

Kiitti tästä! Tärkeä aihe, jota pitää pitää esillä joka kolkassa. Lasten ehtoollisesta eivät tunnu tietävän lapset eivätkä aikuiset.

PS Kuva on kiva (x monta). :P

Mari Inka
Oisko tulta?

Joo, vaikka lasten ehtoollisella käynti on ollut mahdollista suurin piirtein yhtä kauan kuin olen ollut olemassa, tietoisuus siitä ei ole kovin suurta. Meihin on jäänyt vahvana käsitys siitä, että ehtoolliselle voi mennä vasta rippikoulun käytyä. Tiedollisuutta on korostettu kasvamisen ja kokemalla liittymisen sijaan.

Ehkäpä lapsi ymmärtää koko jutun sittenkin syvemmin kuin aikuinen?

Kommentoi