Luetaanko iltarukous?
päivän leikit taakse jää (as if?!) minua jo väsyttää (not!)
(Lapset on tässä muuten mummolassa)
Puutalobaby - blogissa puhutaan nimiäisistä ja ristiäisistä. Siellä on hieno keskustelu meneillään. Kristaliina muistelee kommenteissa omaa iltarukoustaan, joka on superihana. Se tosin vaatisi pihalle navettaa, mutta ei takerruta pikku juttuihin.
Meillä iltarukous luetaan jokaikinen ilta. Kun iltatoimet on hoidettu mennään sänkyyn ja luetaan kirjaa. Sitten tehdään päivänkatselu, sellainen minimeditaatio, jonka olen oppinut kristillisistä hiljaisuudenharjoituksista.
Keskitymme hetkeksi miettimään kulunutta päivää. Lapsi kertoo, mikä päivässä on ollut kivaa ja mukavaa. Sitten kuuntelen mikä oli kurjaa tai ikävää. Aikuisten kanssa tätä voi tehdä syvemmin, mutta 6-vuotiaan kanssa pysähtyminen on usein aika nopeaa. Jos mieltä painaa joku isompi juttu, juttelemme siitä. Lapsesta on myös mukava kuulla, mitkä asiat äidille on jääneet päivästä mieleen.
Iltarukous menee meillä näin:
Päivän leikit taakse jää, minua jo väsyttää. Kiitos, että nukkumaan, peiton alle mennä saan. Hyvää yötä Jumala, siunaa meitä kaikkia.
Luettelemme lopuksi kaikki perheenjäsenten nimet ja isovanhemmat, kun se on tullut tavaksi. Kiitämme niistä mieleen tulleista päivän kivoista jutuista ja kerromme myös kurjat Jumalalle. Lopuksi voi vielä tulla mielen jotain juttuja mitä lisätään rukoukseen. Lapsen omat rukoukset ovat välillä ihan hassuja ja ne onkin rukouksista parhaita :)
Luetaanko teillä iltarukous? Millaisia iltahetkiä vietätte?
Kommentit
Ihana iltarutiini. Mun lapsuudessa meni iltarukous näin: "tule jeesus lapses luo, armos siunaukses suo, tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa, aamen". Ja kyllä tätä edelleen tulee kertailtua,varsinkin rankkoina aikoina.
Mä muistan lapsuudesta moniakin rukoushetkiä. En edes tuolloin oikein osannut nähdä niitä uskonnollisina, ei ehkä lapsen ajatukset yltäneet niin laajalle. Tosi turvalliselta se iltarukoushetki kuitenkin aina tuntui.
Mutta ihan perus: "Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä, siivilläsi meitä peitä, älä meitä koskaan heitä, aamen" -rukous tulee vieläkin automaattisesti. Varmasti painunut ikuisiksi ajoiksi muistiin. Muistan myös yhden kerran, kun mummoni luki jonkun tosi pelottavan iltarukouksen, jossa puhuttiin sodasta.
Kiva tapa myös tuo kuluneen päivän läpikäyminen - mekin varmaan otetaan tuollainen tavaksi, kun Silva tulee siihen ikään <3
Itse asiassa ollaan harjoitettu tuota jo ihan aikuisten keskenkin miehen kanssa miettimällä ennen hyvänyöntoivotuksia vastaukset kolmeen kysymykseen: Mitä on tehnyt tänään? Mistä tuli iloiseksi tänään? Ja missä asiassa pystyi tänään olemaan avuksi jollekin toiselle?
Noista saa aikuinenkin kivoja ajatuksia mieleen ennen unen tuloa :)
Kiva tapa myös tuo kuluneen päivän läpikäyminen - mekin varmaan otetaan tuollainen tavaksi, kun Silva tulee siihen ikään <3
Itse asiassa ollaan harjoitettu tuota jo ihan aikuisten keskenkin miehen kanssa miettimällä ennen hyvänyöntoivotuksia vastaukset kolmeen kysymykseen: Mitä on tehnyt tänään? Mistä tuli iloiseksi tänään? Ja missä asiassa pystyi tänään olemaan avuksi jollekin toiselle?
Noista saa aikuinenkin kivoja ajatuksia mieleen ennen unen tuloa :)
Vierailija: se on jännä miten syvälle tuo opittu iltarukous tallentuu mielen poimuihin lähtemättömästi. Ja musta on hyvä että siihen voi palata silloin kun tarvitsee - Rukouksen ei tarvi olla muodoltaan mitään etityistä.
SOR - mä muistan ton saman omasta lapsuudesta ja tuuetty sit levolle lasken luojani rukouksen, josta ei oikein tajunnut mitään :) jännä et tommonen sota juttu painuu mieleen, se on varmasti ollut pelottavaa silloin.
Kristaliina- kiitos vaan aiheen antamisesta. Se on totta et tommosta päivän katselua voidaan tehdä monella tapaa ja tekisi pariskunnille tosi hyvää tehdä tuota mainitsemaasi harjoitusta. Se on kiva kun tulee joku tapa ja rutiini lapsen kanssa ja itsellenikin nuo on tosi tärkeitä hetkiä jolloin oppii tuntemaan lasta ja kuuntelemaan häntä- semmosta mitä ei tuu kokoajan arjessa aina ehdittyä tekemään. Mutta tosiaan, Silvialle tosiaan tarvii vähän ikää lisää ennen kuin nämä jutut onnistuu :)
Ihana vaippa päässä! <3
Olimme lasten kanssa kokeilleet muutamia iltarukouksia ja yksi niistä jäi käyttöön, se on sama, minkä SOR aiemmin ketjussa kirjoitti. Kunnes sitten eräänä iltana meidän 5v poikamme sanoi, että "mua pelottaa tuo rukous". Sitä siinä yhdessä ihmeteltiin, että mikä siinä pelottaa ja hän kertoi, että se loppu: älä meitä koskaan heitä. Älä meitä koskaan heitä (kivellä).
No, siinä jutellessa kerroimme, mitä se "heitä" tuossa yhteydessä tarkoittaa ja siitä lähtien rukous on kuulunut, että "Älä meitä koskaan hylkää". Että näin voi pienellä lapsella ymmärrys loppua vanhahtavien sanojen kohdalla.
Päivänkatselu kuulostaa kivalta, samoin Kristaliinan hyvän mielen kysymykset.
Joku lapsi oli ollut iltaisin jännityksessä aina levolle lasken -rukouksen jälkeen, koska kohta "sijaltain jos en nousisi" oli hänen päässään saanut merkityksen sijaltain-nimisestä hirviöstä, joka yöllä saattaa nousta jostain. :) Aika söpöä, mut varmaan tosi pelottavaa lapselle. Ihan hyvä miettiä varmaan joskus lapsen kanssa, mitä niissä rukouksissa oikeastaan sanotaan.
Meillä kirjan lisäksi myös iltarukous:
"Suojassasi, Jumala, olen aina turvassa.
Yöllä sekä päivällä ole aina lähellä."
Reilu parivuotias on oppinut rukouksen jo ulkoa.
Lisäksi laulamme iltalaulut ja mietimme yhdessä mitä päivän aikana tehtiin ja mikä oli kivaa. Usein myös kerron, mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Lapsen ollessa isompi voisimmekin ottaa myös tuon päivän ikävimpien asioiden miettimisen.
Meri-Anna: on se kyllä kamala jos joku alkais kivellä heittelemään :) voi näitä lasten aivoituksia.
Sijaltain hirviö :D !!! Hauskaa, mutta lapselle varmasti pelottavaa. Hyvä että asia selvisi...
ja toisen vierailijan kivasta rukouksesta tuli mieleen et ihan pienten kanssa tommonen muutaman sanan rukous on oikein sopiva. Toisaalta lapset on myös tosin nopeita oppimaan ulkoa pidempiäkin juttuja - keskittymiskyvystä riippuen tietysti...
Rukoillaan joka ilta. Päivän kohokohta. "Suojassasi Jeesus olen aina turvassa. Yöllä sekä päivällä olet aina lähellä. Siunaa Jeesus ..." Lisäksi rukoillaan samana päivänä tavattujen ystävien puolesta. Lisäksi alle nelivuotias poikani rukoilee itsekin omin sanoin päivän mittaan päiväkotiystäviensä puolesta.
Meillä luetaan iltarukoukseksi "Levolle laske luojani..." sijaltain jos en nousiskaan-kohta luetaan meillä "aamulla jos en nousiskaan".
Aamenen jälkeen "Kauniita unia, kullan kuvia" ja jokaiselle perheen jäsenelle lentosuukko. Välillä lentosuukko myös lasten isälle, joka on kuollut.
Minulle opetti äidin äitini kauniin iltarukouksen : Aamen aamen päätökseksi suo enkelisi suojelijaksi, me maate lepoon menemme ja Jeesuksen nimeen nukumme <3 Omille lapsilleni olen sen myös lukenut iltaisin
Hienoja rukouksia ja iltarutiineja täällä, kiitos jakamisesta!!
Ihanat tytöt, kesti hetki hoksata, keitä oli kuvassa :).
Kiitos hyvästä iltarukousvinkistä, kirjoitin sanamuodon ylös, että voi opetella itekin tuon. Meillä ei kotona luettu iltarukousta ja näin aikuisella iällä on vaikea kiintyä näihin perinteisimpiin enkä oo oikein löytänyt omaan suuhun ja sydämeen sopivaa. Mutta tässä oli kaikki kohdallaan meidän pikku tättähäärää ajatellen, äskenkin kellahti hetkessä yöunilleen kaikkensa päivän leikeille antaneena :).
Reetta K.
:D mä en Reetta muista mistä mä tän löysin, mutta mulla oli sama että halusin semmoisen mikä sopisi meille ja olisi "ymmärrettävää suomea". hyvin tuo on juurtunut, tiedä sitten miten vanhahtvalta tuntuu noista kun ovat isoja.
Joka ikinen ilta luetaan ja jos joko minä tai isommat lapset ollaan reissussa ja eri osoitteissa, iltarukous lauletaan puhelimessa yhdessä. Tapa joka on jäänyt ihan pakolliseksi iltarutiiniksi.
Meillä on käytössä kaksi iltarukousta. Poikieni kanssa olen lukenut pienestä saakka iltarukoukseksi tällaista:
Siunaa meitä kaikkia / maan ja taivaan Luoja / Kätesi on yölläkin / pienten lasten suoja / - ja isojen kanssa! Aamen
Nuorempi poikani on aina ollut innostunut rytmeistä. Hän lanseerasi meille tavan räpätä tuo iltarukous. Toimii hyvin.
Mieheni lasten kanssa luen Levolle lasken Luojani. Se oli heidän edesmenneen äitinsä opettama iltarukous ja on itsellenikin lapsuudesta tuttu. Pienimmille joskus laulan sen illalla.
Siitä poden huonoa omaatuntoa, etten jaksa läheskään joka ilta viedä näitä iltarukousrituaaleja läpi. Toki lapset ovat jo kasvaneetkin, ihan pieniä ei enää ole. Osaavat itsekin lukea iltarukouksen. Mutta silti... ajattelen, että oikein hyvä äiti jaksaisi pitää kiinni näin tärkeästä iltarutiinista.
Keskustele