Luukku 5: Vanhan testamentin vihainen Jumala

Oisko tulta?

Luukussa viisi kysymys kuuluu, miksi Vanhassa testamentissa Jumala esittäytyy niin hirveänä välillä, että Hän aiheuttaa jopa kansanmurhia ja Hän tappaa pikkulapsia? Samaan luukkuun laitetaan vielä vastaus kysymykseen, miten säästyä Jumalan vihalta?

Kun Raamatussa olevat kirjat kirjoitettiin, ajat olivat kovin toiset kuin nyt. Odotettu elinikä oli lyhyt. Syntyvistä lapsista moni menehtyi ennen nuoruusvuosiaan. Työ oli kovaa, ravinto huonoa, sairauksia paljon ja lääketiedettä ei nimeksikään. Vanhan testamentin maailma oli myös monenlaisten heimojen ja heimosotien maailma.

Ihmiset tulkitsivat elämää silloin kovin eri tavoin kuin nyt. Jos lapsi kuoli aliravitsemukseen se tarkoitti, että Jumala otti lapsen pois. Jos nykyään käy niin, me emme syytä Jumalaa vaan esimerkiksi länsimaita, jotka kuluttavat niin, että lapset Afrikassa näkevät nälkää. Jos Raamatun aikoihin tapahtui kansanmurha, se oli Jumalan rangaistus kokonaiselle kansalle. Kun 90-luvun puolivälissä tapahtui Ruandan kansanmurha, me emme syyttäneet Jumalaa vaan ihmisten pahuutta.

Jumala on varmasti aina ollut samanlainen, mutta ihmisten tarinat Jumalasta ovat vaihdelleet. Se mitä ihmiset Jumalasta kertovat ei ole sama asia kuin se mitä Jumala on. Jumala on voinut aina olla rakastava Jumala niin kuin Jeesus uudessa testamentissa opetti meille. Vanhan testamentin Jumalan nimiin on liitetty paljon asioita, jotka johtuvat todellisuudessa ihmisten pahuudesta, sairauksista, puutteesta, nälästä ja karuista luonnonoloista.

Minun kokemus Jumalasta on toisenlainen, kun jonkun toisen. Minä voin sanoa, että Jumala on rakastava, koska elämäni on ollut aivan hyvää. Joku toinen, jolla on ollut vaikea elämä, voi sanoa että Jumala on ollut hänelle julma. Myös vanhassa testamentissa on kertomuksia, joissa ihmiset ovat kokeneet Jumalan rakastavana.

Vanha tarina kertoo sokeista miehistä, jotka tunnustelivat elefanttia. Yksi sai koskea, korvaa, yksi häntää ja yksi jalkaa. Se jolla on kädessään luipero häntä kuvailee elefanttia aivan toisin kuin se, jolla on kädessään suuri lepattava korva. Molemmat ovat omalta osaltaan oikeassa siinä millainen norsu on, mutta kukaan ei näe koko kuvaa. Jumalan vihaa ei kannata pelätä. Jumala on rakastava Jumala. Vastoinkäymisiltä ei voi elämässään välttyä, vaikka kuinka uskoisi.

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuo on elefantti tarina hyvä kuvaamaan sitä, että meillä tuskin on Jumalasta täydellinen käsitys. Ja miten voisikaan kun Jumala on ääretön ja iankaikkinen, kun me ihmiset olemme äärellisiä ja ajallisia, hyvin vajaavaisia.

Itse ajattelisin, että Jumalan tuntemisessa me olemme täysin sen varassa, että mitä Jumala on päättänyt itsestään meille ilmoittaa. Uskon, että Hän on tehnyt niin ensisijaisesti Raamatun Sanan kautta vaikka toki luonnossakin voidaan Jumalan teot nähdä ja monelle on itsestään selvää, että maailmankaikkeuden takana on Luoja, joka on kaiken luonut. Mutta ilman Raamattua, Jumalan tunteminen jäänee sen tasolle, että Hän on Luoja ja kaiken hyvin taitavasti luonut. Raamatun sanalla (Jumalan ilmoitus meille ihmisille) on siis ilmeisen tärkeä merkitys sen suhteen, että miten hyvä "kokonaiskuva" ja käsitys meillä on Jumalasta.

Raamattu kertoo Jumalasta paljonkin vaikka kaikkea ei mitenkään käsitä eikä sisäistä (esim. kolminaisuus jäänee salaisuudeksi). Mielestäni Raamatussa Jumala ei ole vain esimerkiksi vain Rakkaus vaan Hän on myös Pyhä ja Kaikkiavaltias Tuomari. Nämä kaksi eivät siis poissulje toisiaan kuten norsun kärsä ei poissulje hännän olemassaoloa em. vertauksessa. Jos me koemme vihaa ja rakkautta, niin eikö Jumala kykenisi niihin?

Jumalan vihasta (Room 1:18-19):
"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut."

Raamatun mukaan Jumalan viha (Hän siis kokee myös vihaa eikö totta?) ilmestyy (kohdistuu?) kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Jumala siis vihaa vääryyttä. Ja jos Jumala vihaa vääryyttä, niin Hän on todennäköisesti kykenevä myös määrittelemään, mikä on oikein ja väärin (esim. kymmenen käskyä).

Tuon Roomalaiskirjeen mukaan, minulla ei ole mitään hätää eikä siis tarvetta pelätä Jumalaa ja Hänen vihaansa jos en ole mitään väärää tehnyt eikö totta? Eihän virkavaltaakaan tarvitse pelätä jos ei ole mihinkään rikkeeseen syyllistynyt. Mutta valitettavasti olen tehnyt vääryyttä lähimmäisiä ja itseänikin kohtaan, useampaan otteeseen. Minä siis olen Jumalan vihan alainen ihminen, koska Hän on Raamatun mukaan Jumala, joka vihaa kaikkea vääryyttä ja minä olen vääryyttä tehnyt.

Miten siis voidaan perustella, että minun ei tarvitse pelätä tätä Raamatun Jumalaa, joka esim. tuon Roomalaiskirjeen kohdan mukaan _vihaa_ kaikkea vääryyttä vaikka samanaikaisesti onkin Rakkaus?! Onhan itse Jeesus sanonut näin (esim Luukas 12:4-5):
"Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää."

Jumalalla on siis noiden Jeesuksen sanojen mukaan valta A) tappaa minut ja B) syöstä sen jälkeen helvettiin. Puhun siis nyt vain itsestäni, en siis ole pelottelemassa ketään helvetillä, mutta noin minä tuota tulkitsen. Tämä perustuu siihen, mitä Raamatussa Jumalasta kerrotaan (varsin lyhyt otanta tosin, en todellakaan hallitse koko Raamattua kannesta kanteen) eikä sillä ole suoranaisesti ainakaan mitään tekemistä sen kanssa, miten ja minkälaiseksi minä elämäni koen.

Löydän Raamatusta myös tällaisia kohtia, joissa puhutaan siitä miten Jumalan viha ns väistyisi minusta:
"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."
(Joh 3:36)

Aiemmin lainaamaani Roomalaiskirjeen kohtaa edeltävät jakeet (Room 1:16-17):
"Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: 'Vanhurskas on elävä uskosta'".

Näiden kohtien perusteella voisin ajatella, että Jumala vihaa ei tarvitse pelätä jos uskon Jumalan Poikaan, Jeesukseen. Tuo jälkimmäinen kohta taisi olla uskonpuhdistajallemme tärkeä kohta, ja siinä puhutaan evankeliumista, uskosta, pelastumisesta ja elämästä.

Voidaanko siis Raamatun ilmoituksen perusteella sanoa, että Jumala vihaa ei tarvitse pelätä jos uskoo Jeesukseen? Voidaanko Raamatun ilmoituksen perusteella sanoa, että Golgatan ristillä ilmestyi Jumalan viha syntiä kohtaan (Jes. 53 luku), mutta se ei kohdistunutkaan minuun, pahantekijään, vaan Jeesukseen Kristukseen minun edestäni, jotta minulla olisi rauha Jumalan kanssa?

Vierailija (Ei varmistettu)

Elefanttitarina on hauska. Kuitenkin vaikka olisimmekin sokeita, emme ole mykkiä. Toisin kuin tarinan miehet me voimme jakaa kokemuksiamme ja saada elefantista hyvän kokonaiskuvan. Emme kai voi kutsua yleisellä tasolla rakastavaksi tai tasapainoiseksi koulukiusaajaakaan sillä perusteella, että hän on hyvä ystävilleen.

Ihmettelijä (Ei varmistettu)

Niin, onko Jumala hyvä ainoastaan joillekin ihmisille, kenties "hyville" ihmisille tms? Ainakin itse löydän Raamatusta kohtia, joiden mukaan Hän on hyvä kaikille:
Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa. Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa.
(Psa 145:8-9)

Ote Jeesuksen opetuksesta vuorisaarnasta:
Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
(Mat 5:43-45)

Jeesus itse täytti edellämainitun ohjeen kun Hän rukoili ristillä niiden ihmisten puolesta, jotka hänet ristiinnaulitsivat:
Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät". Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.
(Luuk 23:33-34)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihmettelijän esittämien kohtien mukaan Jumala on eittämättä hyvä kaikille. Mutta kohtia on useita. Entä esimerkiksi tämä?

Neljäs Mooseksen kirja 15:32-36
Sapatin rikkojan rangaistus

32 Israelilaisten ollessa autiomaassa tavattiin muuan mies keräämästä polttopuita sapattina. 33 Ne, jotka olivat tavanneet hänet puita keräämästä, veivät hänet Mooseksen, Aaronin ja kansan eteen. 34 Miestä pidettiin vangittuna, koska ei vielä ollut selvää määräystä siitä, mitä tällaisessa tapauksessa oli tehtävä.

35 Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Se mies on surmattava. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi leirin ulkopuolella." 36 Niin kansa vei miehen leirin ulkopuolelle ja kivitti hänet hengiltä Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti.

Arvioimmeko Jumalan hyvyyttä sen mukaan, että hän joskus käskee rakastamaan vihollista vai sen mukaan että hän joskus käskee kivittämään ihmisen keppien keräämisen perusteella? Arvioimmeko koulukiusaajaa sen mukaan että hän joskus auttaa kaveriaan vai sen mukaan että hän joskus kohdentaa henkistä ja fyysistä väkivältää muille oppilaille?

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä ja oikeutettu kommentti! Kieltämättä tuo kohta on varsin haastava tulkita ja myönnän että tunnen kovin huonosti Vanhaa testamenttia, josta ko. kohta on otettu. Pahoittelen etukäteen mahdollisia virheitä/lapsuksia sen tähden.

Ymmärtääkseni tuossa puhutaan Jumalan laista ja sen käskyistä. Jumala antoi lakinsa Mooseksen kautta. Viisaammat opettavat, että laki ilmaisee Jumalan tahdon Raamatussa sekä Hänen pyhyytensä. Luulenpa, että pyhyys on käsitteenä jotain sellaista, mikä on nyky-yhteiskunnassamme lähes tyystin kadotettu. Meidän voi olla hyvin vaikea ymmärtää, että joku asia on niin pyhää, että sen loukkaamisesta seuraa kuolemanrangaistus.

Jumalan laki ilmoittaa Jumalan (pyhän) tahdon ja laissa oli myös ilmoitettu, mitä käskyjen rikkomisesta seuraa. Se, että minkä tähden rangaistus oli tässä tapauksessa noinkin ankara, kuolemantuomio ainakin näennäisen pienen rikkeen takia, en ymmärrä enkä osaa selittää. Muitakin kuolemanrangaistuksen ansaitsevia rikkomuksia Mooseksen laissa oli säädetty sapatin rikkomisen lisäksi. Niistä lisää esim. täällä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolemantuomio_Raamatussa

Vertailun vuoksi meidän yhteiskunnassamme esim. raiskauksesta saanee pienemmän tuomion kuin vaikkapa talousrikoksista, saattaa selvitä ehdollisella vankeustuomiolla tai jopa sakoilla, mutta tuolloin siitä sai kuolemanrangaistuksen:
»Jos taas mies kohtaa toiselle kihlatun tytön kaupungin ulkopuolella, käy häneen käsiksi ja makaa hänet, mies on surmattava.» (5. Moos. 22:25)

Synti on ymmärtääkseni pohjimmiltaan Jumalan tahdon vastustamista, tuossa ko. tapauksessa sapatin pyhyyden rikkomista:
»Pitäkää sen vuoksi kunniassa sapatti; sen tulee olla teille pyhä. Sitä, joka sapatin pyhyyttä loukkaa, rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina työtä, poistettakoon kansansa keskuudesta.»
(2. Moos. 31:14 )

Jumala on Pyhä eikä Hänen käskyjään voi rikkoa ilman seuraamuksia. Muualla Raamatussa kerrotaan, että synnin palkka on kuolema. Jumalan käskyjen rikkominen ei siis ole vähäpätöinen asia todellakaan. Se on todellisuudessa varmastikin paljon vakavampi asia kuin itse ymmärrän ja sisäistän. En ymmärrä Jumalan pyhyydestä kovinkaan paljoa enkä myöskään Hänen tahtonsa vastustamisen vakavuutta. Jumala on kuitenkin luonut ihmisen ja siis Hänellä on oikeus ja valta määrätä, mitä ihmiselle tapahtuu jos ihminen tekee jotain mitä Hän ei hyväksy. Jumalan laissa ilmoittamat käskyt on kuitenkin annettu myös suojelemaan meitä, ja väitän että Suomi ja koko maailma olisi taatusti parempi paikka meidän kaikkien elää ja olla jos jokainen meistä pyrkisi noudattaa vaikkapa nyt 10 käskyä.

Olen itsekin miettinyt sitä, kun ensimmäisen kerran maailmanhistoriassa ihminen rikkoi Jumalan tahtoa (1. Moos 2. luku):
15 Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. 16 Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. 17 Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."

Tuossakin ainakin näennäisesti kyse oli pienestä asiasta - tietyn puun hedelmän syömisestä tai sen kiellosta. Mutta kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin Jumala oli luonut koko paratiisin ja siellä varmasti oli sellainen yltäkylläisyys, josta me emme ehkä pysty edes uneksimaan. Joten Aatamin ja Eevan toimeentulo tai 'viihtyminen' tms ei taatusti ollut kiinni sen tietyn puun hedelmän syömisestä. Päinvastoin, kyse oli tietoisesta Jumalan käskyn rikkomisesta - olihan Jumala nimenomaan kieltänyt kuolemantuomion uhalla syömästä siitä kyseisestä puusta. Ja ensimmäiset ihmiset tekivät nimenomaan sitä, mikä oli kielletty. Jos Jumala etukäteen ilmoitti, että tee vapaasti mitä haluat, mutta älä tee tätä yhtä ainutta asiaa koko silloisessa universumissa, niin onko se kohtuuton vaatimus?! Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumalan ilmeisesti täytyi antaa erinäisiä käskyjä ja lakeja ihmiselle, joka ei syntiinlankeemuksen seurauksena välttämättä enää ymmärrä ja erota mikä on oikein ja väärin (esim. toisen tappaminen on väärin, äitiä ja isää tulee kunnioittaa jne).

Laki Raamatussa siis käskee tekemään sitä, mikä Jumalan mielestä on oikein ja hyvää, ja toisaalta kieltää ihmistä tekemästä jotain mikä Jumalan mielestä on pahaa. Se myös ilmoittaa mitä seuraamuksia sillä on jos lakia ei noudata. Jos Jumalan näkökulmasta sapatin rikkominen (Hänen käskynsä vastustaminen tietoisesti) ansaitsee kuolemantuomion, niin mikä minä olen arvioimaan sitä onko se kohtuullinen tai oikeudenmukainen tuomio? Pystynkö siis oman arvioni perusteella sanomaan, että Jumala tuomitsee väärin kun rankaisee sapatinrikkojaa kuolemalla?

Raamatussa on paljon muutakin kuin laki. Siellä on lödettävissä myös evankeliumi ja armo. Näihin tutustumista suosittelen, jotta voi nähdä ja oppia Jumalasta muutakin kuin Hänen pyhyytensä ja erinäiset käskyt, joita Hän on antanut.

Vierailija (Ei varmistettu)

Viitaten edellisessä kommentissa esitettyyn raiskauksesta Raamatun lakien mukaan annettavaan kuolemanrangaistukseen on otettava huomioon, että kyseinen rangaistus on voimassa ainoastaan, mikäli nainen on kihlattu ja raiskaus tapahtuu kaupungin ulkopuolella. Lähes perään nimittäin ilmoitetaan naimattomista neitsyistä seuraavasti (5. Moos. 22:28-29):

"28 Jos mies kohtaa koskemattoman tytön, jota ei ole kihlattu, ja pakottaa hänet makaamaan kanssaan ja jos heidät nähdään, 29 miehen on maksettava tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä. Miehen tulee ottaa häpäisemänsä tyttö vaimokseen, eikä hän saa hylätä tätä koko elinaikanaan."

Lisäksi (5. Moos. 22:23-24):

"23 Jos mies makaa toiselle miehelle kihlatun koskemattoman tytön ja tämä tapahtuu kaupungissa, 24 molemmat on vietävä kaupungin portille ja kivitettävä kuoliaaksi, tyttö siksi, että hän ei huutanut apua, ja mies siksi, että hän häpäisi toiselle vaimoksi luvatun tytön. Hävittäkää paha keskuudestanne. "

Miten muuten voisimme arvioida Jumalan moraalia kuin oman ajattelumme pohjalta? Valta ja voima ei ole syy päästää ketään moraalisesta vastuusta.

Äitini opetti minulle moraalia Jumalaa paremmin.

Kiitos tästä mainiosta palstasta minunkin puolestani :)

Vierailija (Ei varmistettu)

En ole ihan vakuuttunut siitä, että miten hyviä me ihmiset olemme arvioimaan Jumalan moraalia, olen kuullut sellaisiakin väitteitä että Jumala on syyllistynyt lapsen hyväksikäyttöön, kun Hän antoi Oman Poikansa kuolla ristillä meidän syntiemme sovitukseksi. Se on kuulemme niin moraaliton teko ettei se voi olla mahdollista. Oli miten oli, ilman sitä minun syntejäni ja rikkomuksiani ei kukaan eikä mikään sovita Jumalan edessä enkä itse itseäni lunasta vaikka eläisim lopun ikäni kuin pyhimys ja muuttaisin luostariin asumaan.

Otetaan vaihtelun vuoksi tapetille tapaus, jossa Jeesus itse käytännössä esti sen ettei laki ja lain mukainen rangaistus kohdannut erästä naista, joka otettiin kiinni ns rysän päältä (Joh 8) 1 Mutta Jeesus meni Öljymäelle. 2 Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. 3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle 4 ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. 5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?" 6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. 7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". 8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. 9 Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. 10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" 11 Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".

Mooseksen lain mukaan nainen olisi pitänyt kivittää siihen paikkaan - silloin olisi toimittu Jumalan käskyn mukaisesti ja siis oikein. Kysymys: minkä tähden Jeesus esti tämän ja käytännössä pelasti naisen satavarmalta kuolemalta?

Nanna H.
Oisko tulta?

Kiitos teille kommenteista! Minä olin talvilomalla viime viikon ja ehdin vasta nyt mukaan keskusteluun. Yksi vierailijoista kommentoi, että vaikka olisimme sokeita, niin emme ole kuitenkaan mykkiä. Eli voimme kertoa toisillemme siitä, miten me koemme Jumalan. Se on totta, mutta valitettavan usein olemme kuitenkin kuuroja toisten kertomuksille. Ihan liikaa saa kuulla puhetta siitä kuinka ihmiset ovat tulleet loukatuiksi kertoessaan uskostaan ja näkemyksistään liittyen Jumalaan. Meissä kristityissä on niin monta, jotka haluavat omistaa Jumalan ja sanoa, että VAIN minun tai yhteisöni näkemys Jumalasta on oikea. Niin vähän mahtuu sietokykyä sille, että toisen näkemys ja kokemus on erilainen. Välillä unohtuu, että on kuitenkin kyse uskonnosta eikä faktannosta. Kukaan ihminen tai mikään uskonyhteisö ei tiedä totutta Jumalasta tässä elämässä.

Tämä aiheuttaa myös sitä, että ainakin itse huomaan herkemmin pelkääväni toisia uskovia kuin itse Jumalaa.  Minä en ole koskaan pelännyt Jumalan tuomiota - toisten ihmisten tuomiota kyllä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö uskoisi tuomiovallan olevan Jumalalla ja ettenkö elämäni päätyttyä kävisi Jumalan eteen. Tässä elämässä olen kokenut Jumalan ainoastaan rakastavana.

Nanna H.
Oisko tulta?

Unohdin linkittää tämän juttuni loppuun:

Hankitaan yhdessä joululahjaksi kaivo Afrikkaan!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.