Miksi tulin taas tänne?
Ladataan...
Miksi tulin taas tänne?
Saarna on puiseva ja kuulijaa aliarvioiva, kanttori ei ole taaskaan harjoitellut,
ja kotona odottaa tuhat tärkeämpää puuhaa ja tekemätöntä työtä.
Mutta jotain tässä on...
kun sata ihmistä istuu aivan hiljaa... yhdessä.
Matteuksen aiemmat sarjakuvat:
Perunasalaattia
Harhaoppeja
Samanmielistä päiväkahviseuraa
Jumala loi naisen
Unettoman iltarukous
Mitä kertoa riitelevästä kirkosta?
www.matteuspentti.com © Matteus Pentti 2012
Kommentit
Näitä samoja olen pyöritelly pienessä päässäni, mutta itse olen tullu siihen tulokseen, että välillä ois myös kiva hymyillä yhdessä...
Itse käyn kirkossa ensisijaisesti kuulemassa evankeliumia Jeesuksen täytetystä työstä ja sanomaa syntien anteeksisaamisesta. Mutta on kieltämättä vaikuttava tunnelma, kun kerrankin kiireiset ihmiset ovat yhdessä ihan vaan hiljaa. Kirkko on niitä harvoja paikkoja, joissa on erikoisella tavalla pyhän tuntu.
Sitähän se anteeksisaaminen on, että saa kokoontua ja olla toisten ihmisten kanssa yhdessä. Ja kyllä se lopulta hymyynkin nousee se suu.
En haluaisi saivarrella, mutta eikös "anteeksisaaminen" kuitenkin liity siihen että me olemme tehneet väärin jossain asiassa ja jotain kohtaan, mutta että voimme saada sen anteeksi? En haluaisi sekoittaa tätä käsitteenä siihen, että ollaan yhdessä ja kokoonnutaan kirkkoon - niin hieno asia kuin se onkin. En siis ymmärtänyt, millä tavalla se liittyy anteeksisaamiseen...? Muutoinhan en voisi saada anteeksi tuon määritelmän mukaan kuin kokoontumalla ja siis olemalla toisten ihmisten kanssa yhdessä. Ja kyllä se (anteeksisaaminen) käsittääkseni on mahdollista uskomalla Jumalan lupaukseen, että Herra heitti Hänen päällensä kaikki minun syntivelkani Golgatan ristillä ja Hän sovitti minut Jumalan kanssa.
Toivottavasti tätä ei ymmärretä väärin, koska on todella arvokasta jos saamme kokoontua yhdessä näiden asioiden äärelle ja olla toisten ihmisten kanssa kirkossa, mutta se ei kai vielä liity anteeksisaamiseen? Vai olenko lukenut liian vähän teologiaa ;)
Olin kyllä hieman kryptinen tuossa edellä... :)
Konkreettisesti tuotahan se siis juuri tarkoitaa, mutta ajattelen nyt anteeksiantamusta vähän laajemmalla tasolla. Minulle anteeksiantaminen liittyy vahvasti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta yhdessäoloon ja olemassaoloon.
Ajetaanko rikolliset pois kylästä, vai annetaanko asian olla ja kutsutaan toisten ihmisten yhteyteen, kuten ennekin?
Kristillisessä kielessä synti selitetään usein eroksi Jumalasta. Synti on siis sitä, mikä erottaa meidät Jumalasta ja toisistamme. Jos joku pahoittaa vaikkapa verisesti minun mieleni, niin ensimmäinen reaktioni on, etten todellakaan halua enää olla tuon ihmisen kanssa tekemisissä. Tämä lienee inhimillistä? Kun sitten saa ylpeytensä ja itsekkyytensä anteeksi ja oppii antamaan ne toisillekin anteeksi, niin eikö siitä synny edellytykset yhdessäololle?
"Pahoitit mieleni, mutta siitä huolimatta olet tärkeä ja haluan, että voimme jatkaa tästä eteenpäin yhdessä. Saat anteeksi."
Yhdessäoloa on toki myös ilman syyllisyyden ja anteeksiantamuksen teemoja. Toisten ihmisten läheisyys on ihan parasta. :)
Kiitos Matteus tarkennuksesta! :) Nyt alan saada ajatuksistasi kiinni ;)
Kyllä, anteeksiantamus on varmasti oleellinen osa yhdessäoloa, koska me tuppaamme välillä ajatella itseämme ensin ja vasta sitten kaveria. Joten allekirjoitan tuon täysin.
Kristinuskon sanoma rikkomusten (syntien) anteeksisaamisesta on erittäin ajankohtaista tänäänkin. Opettihan Jeesus rukoilemaan Taivaan Isää "anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Jos olen paljon saanut anteeksi, niin enkö soisi sitä toiselle? Toki tätäkin ihminen osaa valitettavasti käyttää väärin, niin kuin varmaan kaikkia muitakin hyviä asioita. Mutta ei se poissulje sitä, että anteeksiantoa tarvitaan niin Jumalan kuin ihmistenkin välillä. Jeesus mahtoi tietää minkälaista tekoa olemme, kun noin opetti rukoilemaan..
Jos heittäytyisi metatasolle ja analysoisi edellä käytyä keskustelua, voisi tehdä valaisevia huomiota. Voisi huomata, että nimettömissä viesteissä 8.5.2012 21:41 ja 9.5.2012 10:30 toistetaan yksinkertaisia ulkoa opittuja fraaseja ja kliseitä (sanan "fraasi" merkitykset esim. 'sanonta(tapa)', 'lauseparsi'; 'korulause'; sanan "klisee" merkitys esim. 'kulunut sanonta').
Matteus taas näyttää pyrkivän pintaa syvemmälle ja ymmärtämään "vähän laajemmalla tasolla", mitä nuo tutut hokemat voisivat merkitä.
On siis eri asia osata jokin asia ulkoa kuin osata sanoa jostakin asiasta itse jotakin kiinnostavaa. Ensimmäistä pidän kenelle tahansa mahdollisena knoppailuna ja jälkimmäistä todellisena oppimisena, osaamisena ja jopa joskus viisautena.
Taiteellaan Matteus onnistuu viestimään sellaista, mikä ei ole mahdollista fraaseja toistamalla. Taide ja muu knoppailusta pidemmälle meneminen lienee usein hokemista hedelmällisempää pyhän kokemisen kannalta.
Kääntäisin nimettömän kommentin 8.5.2012 21:41 siten, että kirkko lienee melko harvalle niitä paikkoja, "joissa on erikoisella tavalla pyhän tuntu", mutta silti (kognitiivisen uskontotieteen mukaan) ehkä kaikilla ihmisillä on kyky kokea pyhä - esimerkiksi juuri ihmisten ollessa yhdessä tai vaikkapa Lapissa tunturilla ruska-aikaan.
Tällainen oli elämäni ensimmäinen puheenvuoro nettikeskustelussa. :) Kaikkea hyvää!
Kiitos Eetu palautteesta ja syväanalyysistäsi! :) Syntien anteeksisaaminen on kaukana fraasista, kliseestä tai ulkoaopitusta allekirjoittaneelle, mutta haluatko avata, miten itse näet asian - mitä syntien anteeksisaaminen merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?
Laitoinkin juuri tuollaista vastausta ennakoiden näkyville noiden kahden sanan sanakirjamerkitykset eli melko yleiset ja laajasti jaetut merkitykset. Ks. yllä.
Opittuja sanontoja ovat esimerkiksi seuraavat:
"kuulemassa evankeliumia Jeesuksen täytetystä työstä ja sanomaa syntien anteeksisaamisesta" (8.5.2012 21:41)
"uskomalla Jumalan lupaukseen" (9.5.2012 10:30)
"Herra heitti Hänen päällensä kaikki minun syntivelkani Golgatan ristillä ja Hän sovitti minut Jumalan kanssa" (9.5.2012 10:30)
Myös esimerkiksi myöhemmässä nimettömässä viestissä 9.5.2012 14:43, jota en ollut lukenut ennen elämäni ensimmäistä verkkoviestiä, on opittu tapa sanoa:
"Opettihan Jeesus rukoilemaan Taivaan Isää 'anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet'."
Nämä mainitut sitaatit kielenpuhuja tunnistaa usein toistetuiksi lausumiksi. Joissakin niissä on jopa idiomaattisuutta eli kiteytymistä käytettyjen sanojen ja esimerkiksi sanajärjestyksen osalta. Tuo tuttuus tai jopa idiomaattisuus on varmasti tai ainakin toivottavasti jokaisen itse osoitettavissa.
Ei, en halua avata, "miten itse näet asian - mitä syntien anteeksisaaminen merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?". Lähdin ennen kaikkea metakeskusteluun, sillä sitä verkkokeskustelu ja koko yhteiskunta kaipaa (henkilökohtainen mielipide). En ryhdy tämän enempää mihinkään subjektiiviseen; tietysti täydellinen objektiivisuus on kategorisesti ihmiselle mahdotonta – no, se on toinen kysymys.
Nimetön 9.5.2012 15:08 sanoo: "Syntien anteeksisaaminen on kaukana fraasista, kliseestä tai ulkoaopitusta – –." Tähän voi vain todeta, että lausuma "syntien anteeksisaaminen" on hyvin selvästi fraasi ja oikeastaan idiomi (ks. sanojen merkitykset). Kliseenäkin sitä voidaan pitää, jos sitä tyydytään vain hokemaan – eikä avaamaan kuten Matteus selvästi pyrkii.
Monesti on tilanne, josta tässäkin sarjakuvassa kerrotaan: "Saarna on puiseva ja kuulijaa aliarvioiva". Niin käy, kun tyydytään pelkkiin fraaseihin. Myös fraaseja siis tarvitaan; oikeastaan kielenkäyttömme on pääasiassa erilaisia fraaseja ja kaikenlaisia totuttuja rakenteita ja keinoja ilmaista asioita. Kyse on siis siitä, kuinka tähän tosiasiaan halutaan suhtautua.
Pyrin edellisellä viestilläni mahdollisimman objektiivisesti osoittamaan valistavia huomioita edeltävästä keskustelusta ennen nimetöntä viestiä 9.5.2012 14:43. Edellä mainitsemani sitaatit ovat selvästi ja melko objektiivisesti totuttuja tapoja puhua eli fraaseja.
Ulkoa opittuja ne ovat sillä perusteella, että ihminen oppii kieltä juuri liittämällä tiettyjä sanoja yhteen tietyissä konteksteissa eli yhteyksissä. Ulkoa opitulla tarkoitan myös sitä, että sanontatapojen toistaminen niitä analysoimatta ja tulkitsematta ei tuo diskurssiin mitään uusia näkökulmia, sillä ne ovat tuttuja tapoja.
Pelkät fraasit eivät täytä tämän blogin tavoitetta puhua arkisesti uskosta siten, että ne, jotka eivät ole oppineet kyseisiä fraaseja ulkoa esim. kotona tai pyhäkoulussa tai koulussa tai kirkossa tai seurakunnassa yms., voisivat yrittää ymmärtää, mitä voi olla kansankirkollinen kristillisyys, esim. edellä mainittu käsitys ja kokemus pyhästä.
Toivottavasti joku saa jotain tästä; minä sain! Tässä olivat tämän vuoden verkkokeskusteluni. Kaksi viestiä viileään verkkoon per vuosi. Ja loput lämpimästi ihmisten kesken. :p
Tätä lukiessa olen kyllä kiitollinen siitä, että meillä onneksi kuitenkin on Raamattu, josta jokainen saa vapaasti ihan itse tutkia, mitä siellä asioista (esim. synti, evankeliumi jne) sanotaan ja mitä ei :) Raamattu on tarkoitettu myös ns. tavan tallaajille - muutoin hengelliset kysymykset olisivat pelkästään eliittien ja yliopistokoulutuksen saaneiden asia - onneksi näin ei ole.
Kyllä! Kannatan Raamatun ja muiden merkittävien taideteosten tarkkailua ja tutkimista. Niistä voi oppia paljon hyvää.
Kommentoi