Millaisia kokemuksia sinulla on Jumalan huumorintajusta?

Oisko tulta?


 


Huumori on yksi älykkyyden osa-alue ja Jumalahan on Kaikkitietävä, Kaikkinäkevä, huumorintajussaankin Hän on  yliveto.  Ajatellaan vaikka joulua, niin onhan se  ihan mieletön juttu.  Ei kukaan muu kuin partaansa naurava kehittelisi sellaista, että päätyy Jumalana syntymään  köyhiin ja vähän  kummallisiin olosuhteisiin nuorelle hämmentyneelle tytölle.  Ja viesti ihmeellisestä syntymästä kerrottiin ensimmäiseksi paikallisille paimenille, niille ei niin arvostetuille.


 Koko Jeesuksen elämästä huokuu komediaalisia piirteitä niitä kohtaan, jotka pitävät itseään jonain suurena. Fariseukset ja muut itsestään liikojaluulevat voisi lähettää suoraan sketsihahmokilpailuun. Sellaisena Uusi testamentti heidät esittelee. Jumalan maailmassa pienin ja halveksituin on suurinta ja arvokkainta. Ja päinvastoin.


Paradoksaalisen mahtavaa.


Omassa elämässäni Jumalan huumorintaju on näyttäytynyt erikoisina johdatuksina. Joskus – aika usein - Jumalan huumorintaju ei tosin ole naurattanut kaikissa hetkissä. En esimerkiksi ymmärrä miksi minut köyhänä ja raha- ja businessmaailmasta mitään ymmärtämättömänä sijoitettiin oppilaitospapiksi juuri Aalto-yliopiston Kauppakorkeakouluun. Olen todella Jumalan ja elämän korkeakoulussa täällä.


Jälkeenpäin tämäkin outous varmaan näyttäytyy Suuressa Suunnitelmassa. Niin kuin tästä perspektiivistä katsottuna ajattelen esimerkiksi, että siksikö niin moni ystäväni meni helluntaiseurakunnan kasteelle nuoruudessani, että minä pappina osaan nyt kohdata vastavassa tilanteessa pohdintojaan käyvää ihmistä? Sisältäkäsin tajuan, mitä on elää kastekriisissä ja menettää ystäviään erilaisten uskonnollisten näkemysten takia. Esimerkiksi.


Kun vuosia vuosia odotin lasta elämäni helppouteen kyllästyneenä, en olisi voinut edes unelmoida (tai kauhistella),  että vielä koittaa se päivä, kun hoidettavani on viisi ihanaa – mutta ah, myös kovin vaativaa – lasta, joiden hoitovaateilta en saanut kunnolla keskityttyä opintoihini. Mutta tällaisessa tilanteessa olin viime keväänä. Erinäisistä syistä johtuen hoidin siskoni kolmea lasta omien kahden lisäksi. Yöt opiskelin. Huoh. Juuri tästäkin minä olin haaveillut ;) Jumalan huumorintajua?


 Eräässä seurakunnassa, jossa olin hetken töissä, oli kirkkoherra, joka vastusti kaikenlaista  hengelliseen karismaattisuuteen viittaavaa. Jostain kumman syystä (?) hänen alaisinaan oli kuitenkin monia joilla oli tunnistettavia armolahjoja. (Huom. perusluterilaisessa seurakunnassa). Oli useampi kielillä puhuva seurakunnan työntekijä, yksi profetoi ja eräs sai viisauden sanoja Jumalalta. Hyviä opettajia löytyi myös. Ja ahkeria rukoilijoita. Niitä vasta olikin.  Ajattelen, että Jumala ehkä halusi antaa tuohon seurakuntaan näitä karismaattisiksi leimattuja armolahjoja mm. näyttääkseen, että kirkkoherran  täysjärkisiksi ja älykkäiksi määrittelemät ihmisetkin voivat niitä saada.


 Jumalaa ja Hänen huumorintajuaan on vaikea ymmärryksemme kautta käsittää. Mutta me voimme kuitenkin tuntea Jumalan tässä maailmassa rakkauden kautta. Huumori on mielestäni aika lähellä rakkautta, ainakin sellainen hyväntahtoinen hyvä huumori voisi olla vaikkapa rakkauden sisar tai veli.  


-------------------------------------------------------------------------------------


Koomista on jotenkin tänään nyt just se, että täytän huomenna 40 – jos Luoja suo. Ikä tuo koomisia piirteitä esille yhä enenevässä määrin. Niistä en kehtaa tässä nyt kuitenkaan kirjoittaa. En ainakaan vielä tänään. Huomenna keski-ikäisenä olen ehkä jo rohkeampi.

Share

Kommentoi