Minne katosi sisäinen laulu?

Oisko tulta?

Nanna kirjoitti eilen nauramisesta. Kommenteissa "Nauravainen" kirjoitti, miten läheisen ihmisen töykeä ja loukkaava kommentti vaikutti siihen, että hän ei enää  nauranut ääneen. Ihanaa, että hän kuitenkin vanhemmalla iällä löysi naurun uudelleen.

Naurun lisäksi sisältä saattaa kadota laulu. Onnellinen ihminen ikään kuin laulaa, sisällä soi, vaikka ei laulamista erityisesti harrastaisikaan. Joskus minulla oli elämässä sellainen vaikeampi ajanjakso, jolloin huomasin, etten enää koskaan hyräile, en laula. Silloin aloin tietoisesti laulaa, muistella ja miettiä tuttujen laulujen sanoja. Joskus kävi niin, että muistin jonkun laulun, aloin laulaa ja samantien itkeä.  

Laulut välittävät tunteita ja ylläpitävät niitä mielissämme. Hyvin elämään osuva musiikki hoitaa ja antaa omille tunnelmille sanoja. Kun laulut katoavat, ihminen kadottaa jotain sisältään. Itsensä? Omaa sisäistä laulua kannattaa hoitaa ja suojella. 

Johanna Kurkela laulaa: "Anna minun sydämeeni uusi laulu..."

 

Kuvassa oleva postikortti on Matti Rauhaniemen käsialaa. Hän vääntää aforismeja rautalangasta. 

 

- Meri-Anna (joka tuurailee blogissa kesälomalaisia)

Share

Kommentit

Huomenna on paremmin..

Muistan, että johonkin vanhaan ystäväkirjaan oli joku kirjoittanu lainauksen joltakin, joka meni jotakuinkin näin: "A friend is someone who knows the song in your heart and can sing it to you when you have forgotten the words". :)

Meri-Anna
Oisko tulta?

Oih! Ihana lainaus, Elmi!

iitukka

Tunnistan tuon sisäisen laulun katoamisen omasta elämästäni. Hyvä kirjoitus, kiitos!

KETSUPPIKEIJO (Ei varmistettu)

JAA. OISKO KETSUPPIA?

Kommentoi