Minne käynkin maailmassa

Ladataan...
Oisko tulta?

 

Oisko tulta?-blogin kirjoittajat avaavat seuraavan viikon aikana omia henkilökohtaisia hengellisiä matkakertomuksiaan. Tervetuloa mukaan kuulemaan välähdyksiä taatusti persoonallisilta ja mielenkiintoisilta matkoilta!

Kertomuksessani kulkee mukana virsi 492. Se on ollut lempivirteni niin kauan kuin muistan. Siinä sanotaan minusta kaikki olennainen. Poimin tästä virrestä nyt pätkiä ja kerron sen avulla hengellistä matkakertomustani.

"Ystävä sä lapsien
katso minuun pienehen."

Olen syntynyt ja kasvanut vanhoillislestadiolaisessa ja isossa perheessä. Ensimmäiset hengellisesti sävyttyneet muistikuvani ovat meillä kotona ja lähialueiden lestadiolaisissa kodeissa pidetyistä pyhäkouluista. Pidin niistä kovasti ja muistan osallistuneeni aktiivisesti. Kerran pyhäkoulu oli naapurissa ja sattui niin että toisen (ei-vanhoillislestadiolaisen) perheen poika tuli pyytämään kaveriaan pihalle juuri pyhäkoulun aikaan. Hämmästyin suuresti kun pyhäkoulun pitäjä pyysi hänet liittymään seuraan. Olin ajatellut että nämä kuuluvat vain meille, ihmisten jaotteleminen lestadiolaisuuden perusteella oli silloin minulla hyvin, hyvin vahvaa.
Kouluikäisen Juuditin hengellisyys oli arkiviikon rutiineja - pyhäkoulun jälkeen tuli rauhanyhdistyksen raamattuluokka, rippikoulun jälkeen nuortenillat. Lähes kymmenen vuoden aikana rinnalla kulkivat nuorten leirit, jotka olivat valtavan rikas mahdollisuus tutustua saman taustan omaaviin samanikäisiin ihmisiin. Niiltä ajoilta on monta kontaktia edelleen tallessa.

"Ota Jeesus, rakkahin
Suojaas koti kallehin.
Siunaa äitiä ja isää.
Heille elinpäivää lisää."

Vanhempani ovat vaikuttaneet ratkaisevasti hengelliseen (ja moneen muuhun osa-alueeseen) elämääni. Aina suhtautuminen siihen ei ole ollut kaikkein yksinkertaisin. Päälimmäiseksi mieleen on kuitenkin jäänyt kommentti siitä, että he uskovat meidän lasten olevan niin viisaita, että osaamme itse parhaiten tehdä itsellemme parhaiten sopivia päätöksiä ja valintoja. Se on kantanut monessa hetkessä.
Vanhempiani olen aina kantanut ylpeydellä mukanani. Siitä ylpeydestä ei ole tarvinut luopua yhtään viime vuosien aikana. He ovat minulle edelleen esimerkkejä niin realismissa kuin idealismissa, oikeudentunnossa ja rohkeudessa, rehellisyydessä ja lähimmäisen rakastamisessa.

"Johda Jeesus rakkahin
Meidät taivaan kotihin."

Jo nuorena kohtasin kuoleman, useampaan otteeseen. Olen myös töitteni kautta tavannut jo satoja surevia omaisia ja läheisensä menettäneitä. Kuoleman tosiasiallisuus on aina laittanut ajatukset liikkeelle, toisaalta suhtautuminen siihen on muuttunut vuosien myötä levollisemmaksi. Kuolemanpelkoani on parhaiten parantanut ajatus siitä että parhaansa yrittäminen riittää. Ja uskon että mitä tahansa ihminen tekee, se on sillä hetkellä hänen parhaansa - se, mihin resurssit sillä hetkellä riittävät.

"Minne käynkin maailmassa
Sinä olet hoitamassa."

Olen saanut matkustaa kohtuullisen paljon, tuntea oloni kotoisaksi monessa paikassa. Tällä viikolla olen kokenut käsittämättömän lämmintä vieraanvaraisuutta Sri Lankassa, Weligaman sivukylässä. Eilen illalla kävin muutaman paikallisen tuttavan kanssa buddhalaisessa temppelissä, enkä voinut olla ihailematta ja yhtymättä näiden erittäin vilkkaiden tyyppien tapaan hiljentyä hetkeksi.
Hiljentyminen, hidastaminen, tarkkaileminen ja asioiden tutkiminen avoimilla aisteilla ja sydämmellä kuvaa ehkä parhaiten nykyistä hengellisyyttäni. Olen löytänyt uutta hengellistä kotia kirkosta, taizésta ja maailmanlaajuisesta ihmisyydestä.

"Onni täällä vaihtelee.
Taivaan Isä suojelee."

Jos vaikeina aikoina muistan hidastaa, yleensä löydän itseni rukoilemasta. Kirjoittaminen on minun tapani selvittää ajatuksiani ja usein koen, että siten saan myös parhaiten jaettua muiden kanssa ajatuksiani ja kokemuksiani.
On ollut iso ilo olla mukana tässä blogiprojektissa. Olen saanut useita yhteydenottoja, joista vain yksi kritisoi koko kirjoittamistani. Yhteydenotot ovat laajentaneet kuvaani monesta vanhasta ja uudesta tutusta, sekä tuoneet esille, miten monet erityisesti lestadiolaisuuden sisällä kuljettavat mukanaan kysymyksiä ja ajatuksia, joille eivät löydä tilaa tai paikkaa. 
On ollut etuoikeus saada kuunnella niitä, toivottavasti myös jatkossa sinä tai joku muu kokee vapauden kertoa ja ottaa yhteyttä. Toivottavasti mahdollisimman monelle tarjoutuu vapaa mahdollisuus purkaa niitä myös lähipiirinsä kanssa - se on ollut minun matkakertomukseni etenemisen kannalta ratkaisevaa.

- Juudit

Share

Kommentoi

Ladataan...