Mistä luopuisit viimeksi?

Oisko tulta?

Minulta kysyttiin viime viikolla haastattelussa, mistä luopuisin viimeksi. Vastasin intuitiivisesti: vapaudesta - vapaudesta ajatella, sanoa ja ilmaista. Perustelin vastaustani sanomalla, että "vain vapaus mahdollistaa hyvän elämän sekä yksilön että yhteisön tasolla. Vain vapaina, paljaina ja avoimina voimme saada yhteyden toinen toisiimme - ja Jumalaan, pyhään tuntemattomaan". Vastaus nousi omasta kokemushistoriastani. Olen valinnut mieluummin ajattelunvapauden kuin läheisteni kiintymyksen ja sananvapauden yli taustayhteisöni arvostuksen. Jopa rakkaus on alisteista vapaudelle, sillä pakotettuna se ei ole todellista, ajattelen.

 

Tällä viikolla Pariisissa monen sananvapauden puolustajan vakaumus konkretisoitui heidän antaessaan henkensä sen puolesta. Terroriteot ovat olleet järkyttäviä, niin kuin terroriteot aina ovat. Kauheat uutiset asiaa koskien eivät tunnu loppuvan. En osaa sanoa asiasta mitään, jota joku ei olisi sanonut jo paremmin. En kykene oikeastaan edes ymmärtämään tapahtunutta, vaikka olen lukenut osuvia analyyseja, kolumneja ja näkökulmia, nähnyt viiltävän tarkkoja pilakuvia, katsonut dokumentteja terrorismista ja keskustellut kaikkien muslimi-, pariisilais-, amerikkalais-, toimittaja- ja taiteilijaystävieni kanssa, joiden tulokulmien olen ajatellut auttavan minua pääsemään selville, miksi näin tapahtuu yhä uudestaan. Miten paljon syynä on köyhyys, epätasa-arvoisuus ja kouluttamattomuus? Kuinka paljon terrorismin taustalla on uskonto ja kuinka paljon politiikka? Miten paljosta voi syyttää patriarkaalista yhteiskuntaa ja sovinismia? Mitä tapahtuu seuraavaksi ja minkälainen maailmastamme on tulossa?

 

Lopulta mietin vain uhrien omaisia, heidän suruaan, vihaansa ja pelkoaan. Mietin, ovatko he ylpeitä läheisistään. Onko heistäkin sananvapaus sellainen arvo, jota kannattaa puolustaa? Onko se sellainen arvo, jota kannattaa puolustaa, vaikka se tarkoittaisi suunnatonta surua toisille: puolison, vanhemman, lapsen, sisaruksen ja ystävän menetystä? 

 

Tämä postaus näyttää sisältävän vain kauhean paljon kysymyksiä. Jos sinulla on joitain ajatuksia, vastauksia: kerro. Kerro, mistä sinä luopuisit viimeksi. Onko sinulle jokin asia vielä vapauttakin tärkeämpi?  

 

- Mirka Maaria

Share

Kommentit

ame (Ei varmistettu)

Viimeksi vai viimeiseksi?
Häiritsee. :)

Mirka Maaria
Oisko tulta?

:D Totta, väärä sana. No, en käy sitä enää korjaamaan. Viimeiseksi sen pitäisi olla. Syytän sitä, että olen puhunut ja kirjoittanut viime viikkoina vain englanniksi ja koska en ole mikään kieli-ihminen, unohdan suomen näköjään samantien. 

What else is there?

Näin tästä aiheesta piirretyn kuvan (jota en nyt löydä enää mistään), missä jättimäinen käsi vääntää pelokkaan näköisen miehen selässä olevaa vieteriä. Mun mielestä se kuvas täydellisesti sitä miten pahat ihmiset käyttävät hyväksi yksinäisiä ja oikeasta elämästä erkaantuneita tyyppejä joilla ei ole mitään menetettävää. 

Mä luopuisin ihan viimeisenä läheisistäni, vaikka se veisi vapauden mennessään.

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Mä mietin tuota valintaa, että luopuisinko rakkaimmista tai vapaudesta. Katsoin Pohjolan terroristit -dokkarin ja ajattelin tanskalaista isää, jonka poika lähti terroristiksi. Että entä jos itse olisin samassa tilanteessa: läheiseni tekisi jotain järkyttävää ja minun pitäisi valita, miten suhtautuisin häneen. Tottakai rakastaisin häntä edelleen, mutta en voisi vaihtaa omia arvojani, vaan minun pitäisi vaatia läheiselleni samaa rangaistusta kuin kenelle tahansa muullekin. Niinpä ajattelin, että jos minun pitäisi valita menenkö läheisteni kanssa vankeuteen vai olenko vapaudessa yksin, valitsisin vapauden. 

piupali (Ei varmistettu)

Paitsi mä kyllä koen että jos joku minun lähesimmistäni muuttuisi yhtäkkiä noin radikaalisti että ryhtyisi terroristiksi, olisin menettänyt hänet. Ei hän olisi enää se sama, ei se joka on minulle rakas. Ja siten tapahtuisi pahin, se mistä viimeiseksi luopuisin.

Kommentoi