Nähdä sielun silmillä

Oisko tulta?

Juttelin naisen kanssa, joka oli sokeutunut lukioikäisenä*. Hän oli ollut sokea yli kaksikymmentä vuotta. Mutta lääketieteen kehityttyä vuosien saatossa hänen silmänsä pystyttiin leikkaamaan myöhemmin niin, että hän näkee jälleen. Ollessaan sokea, nainen oli tullut äidiksi, valmistunut ammattiin ja mitä kaikkea kahdessakymmenessä vuodessa ehtiikään tapahtua.

Kun naisen näkö palautui, hän näki omat lapsensa ensimmäistä kertaa elämässään. Hän näki kuinka hänen vanhempansa olivat vanhentuneet kahdessa vuosikymmenessä. Hän näki kuinka maailma oli muuttunut. Ja hän näki itsensä. Nainen joka oli edellisen kerran katsonut peiliin nuorena tyttösenä, näki nyt peilistä itsensä monen lapsen äitinä, nelikymppisenä naisena. Hän sanoi, että oli pitkän aikaa halunnut peittää peilin kankaalla, jotta ei olisi nähnyt itseään. Oli niin vaikea tottua näkemäänsä. Mutta lapsistaan nainen sanoi, että he näyttivät siltä miltä hän oli kuvitellutkin heidän näyttävän. Niin monta monituista kertaa hän oli käsillään tunnustellut lastensa kasvoja. He olivat kauniita lapsia sekä nähtyinä, että sokeiden silmien takaa.

Minä ajattelin, että nainen oli varmasti onnellinen, kun sai näkönsä takaisin. Mutta nainen sanoi minulle, että miltei vuoden verran hän oikeastaan toivoi, että saisi taas olla sokea. Joskus maailma on varmasti kauniimpi, jos sen saa vain kuvitella mielessään eikä sitä näe ollenkaan. Kun jokin aisti heikkenee, toinen vahvistuu. Niin tälläkin naisella on hyvin tarkka kuulo. On edelleen, vaikka hän näkeekin jälleen.

Jos olisi enemmän aikaa kuulla ja kuunnella toisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan, olisi helpompi todella nähdä heidät. Kuinka paljon päättelemme toisista vain sen perusteella, mitä silmämme kertovat. Kuinka paljon kuvittelemme näkevämme toisista kysymättä, mitä he todella tahtovat meille sanoa ja mitä he tarvitsevat. Kuinka usein jätämme kuuntelematta, koska emme pidä siitä mitä näemme. Kuka tulikaan enemmän kuulluksi meidän keskustelumme aikana, minä vai hän.

Antoine de Saint-Exupéryn kirjassa Pikku Prinssi kettu sanoo Prinssille, että tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, ainoastaan sydämellään näkee hyvin.

*Blogi on kirjoitettu naisen luvalla

Kuva: Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi

Share

Kommentoi