Omannäköiset häät
Ladataan...

Persoonalliset juhlat ovat muutakin kuin hääkarkkien askartelua
ja kutsukorttimateriaalien valintaa.

Toisille se on unelmien täyttymistä...

Toisille se merkitsee uutta mahdollisuutta...

...ja joillekin se on lohdullista nähdyksitulemista.
Matteuksen aiemmat sarjakuvat:
Vahva, viisas ja jalo
Miksi tulin taas tänne?
Perunasalaattia
Harhaoppeja
Samanmielistä päiväkahviseuraa
Jumala loi naisen
Unettoman iltarukous
Mitä kertoa riitelevästä kirkosta?
www.matteuspentti.com © Matteus Pentti 2012


Kommentit
Olisi hauska kuulla hehkutuksia ja häämuistoja! Mitä oma hääpäivä merkitsee kullekin? Onko joku persoonalliseksi tarkoitettu tempaus jäänyt häävieraan mielestä vähän hassuksi ja päälleliimatuksi?
Menin naimisiin 24-vuotiaana, siis 15 vuotta sitten. Meillä oli KAIKKI klassiset leikit ja leikkejä oli varmaan yhteensä 6 tuntia. Silloin ihmettelimme puolison kanssa, miten jotkut voivat olla niin tylsiä, etteivät välitä näistä leikeistä, kun niin kivoja ovat (ja kaikki must- jutut oli pakko tietenkin ottaa + kavereille oli ekoja häitä, kaikki eri kaveriporukat halusivat vetää oman leikkinsä ja morsiamen ryöstö kesti toista tuntia). Niinpä. Nykyään häävieraana on kiva, jos on joku yksi leikki, mutta liika on liikaa. Kuusi tuntia on ihan piinaa. Silti häät oli silloin meidän näköiset. Jos me menisimme nyt naimisiin eri ikäisinä, ohjelmakin olisi erilaista.
Minulla ei omia häitä vielä ole ollut, mutta sukulaisten häitä onneksi sentään. Serkkuni häissä oli muutama vuosi sitten aika koominen sattuma, kun kesken papin kauniiden puheiden kirkon takaosasta kajahtaa: "HUOMIO HUOMIO, HÄTÄTILANNE". Parin pienellä pojalla oli mukana ääntä pitävä ambulanssi-lelu jonka varoitukset eivät sillä kertaa ihan sopineet tilaisuuteen. :D
Yksissä häissä vihkimisen jälkeen alttarilla kaaso asetteli ja silitteli morsiamen laahusta ikuisuudelta kestäneen ajan. Ajatus ilmeisesti oli jotenkin sellainen,että laahus seuraisi nätisti leveänä perässä, kun pari kävelee alttarilta pois ja ilmeisestikin kaaso oli saanut tarkat ohjeet laahuksen suhteen, mutta häävieraan näkökulmasta operaatio vaikutti vähän koomiselta hienostelulta ja todellakin päälleliimatulta. Tuli mieleen jonkinlainen amerikkalainen show, tai teennäisyys, tai jotain. Minua jotenkin nolotti pariskunnan puolesta tuo.
Ihmettelen myös, miksi hääkimppu pitää aina antaa jollekulle pideltäväksi. Eikö kimppua voi laskea alttarin kaiteelle tai siihen polvituelle viereensä, vai rikkoutuisiko se muka siinä? Vähän ihmettelen koko morsiuskimpun ideaa, mutta onhan se kuvissa nätti ja sopiva koriste hääjuhlaan pöytään.
Kolmas juttu: miksi pariskunnat kävelevät alttarille aina niin, että nainen on miehen käsipuolessa? Eikö käsi kädessä kulkeminen olisi tasa-arvoisempaa ja eleenäkin siten kauniimpi? Käsketäänkö jossain vihkiohjeissa nimenomaan kävellä näin, ei kai sentään? Ja en nyt edes aloita siitä, miten paljon ihmettelen, että isät saattavat aikaihmisen ikään ehtineitä tyttäriään alttareille, ja että ne morsiamet, keillä ei isää syystä tai toisesta ole saattajaksi, miettivät hääfoorumeilla ihan tosissaan, että kuka heidät nyt saattaa! Voi hyvät morsiamet, kävelkää sinne itse miehenne kanssa :)
Aika usein näkee myös miehen menevän naisen käsipuolessa häissä... ainakin hääohjelmissa. Mun mielestä käsikynkkä on ihan hyvä tapa liikkua juhlavaatteissa juhlavasti. :)
Mulla ei ollut kukkakimppua. Ajattelin, että mitä mä sillä teen. Se on kädessä vähän aikaa ja sen jälkeen se on vain logistinen ongelma, joka maksoi paljon:)
Ei missään sanota, että miten pitää kävellä. Mä sanon aina pareille, että pitäkää käsistä kiinni sillä tavoin kun luontevalta tuntuu. Mutta perinteinen "käsikynkkä" tuntuu olevan suosittu.
Keskustele