Onnelliset loput kielletty!

Ladataan...
Oisko tulta?

 

Minna T. kirjoitti viime viikolla lapsettomuudesta jutussa ”Kenelle tästä voi puhua?”. Yksittäinen kommentoija tarttui siihen, millä oikeudella lapsia saanut puhuu lapsettomuudesta? Meidän blogissa on kirjoitettu ihan viime aikoina kaikenlaista samalla logiikalla: Hemuli bloggasi kuuroudesta, vaikka kuuluu aistienemmistöön. Mari  Inka valokuvasi motoristikirkkoa, vaikkei ole tainnut koskaan ajaa moottoripyörää. Matteus piirsi itsensä punttisalille ;) jne.

Lääkärit hoitavat monia vaivoja, joita heillä itsellään ei ole ollut. Terapeutit kuuntelevat traumoja, joita he itse eivät ole kokeneet. Papit kohtaavat  ja sanoittavat kuolemaa jatkuvasti, vaikka he itse eivät ole ainakaan kertaakaan kuolleet – monet eivät ole edes seisseet kovinkaan läheisen omaisen arkun äärellä.

Tuo yksittäisen kommentoijan kritiikki kohdistui ehkä siihen, että sitten kun kaikki on hyvin voi kirjoitella muille onnellisista lopuista.  Raamatussa on aika ärsyttävääkin se, että jos samaistuu melkein keneen tahansa, niin seuraavassa hetkessä jutut alkaa mennä hyvin. Jos nyt miettii vaikka Hannaa, joka on niin murheissaan ja itkuinen vuosien lapsettomuudesta, ettei pysty enää syömään. Eipä mene kauaa kun Hanna on paksuna.

Jumalalla on Joonalle kaikenlaisia suunnitelmia, mutta Joona sanoo että ”eipä huvittais nyt noi sun jutut” ja lähtee päinvastaiseen suuntaan. Kuitenkin lopulta Joona päätyy juuri sinne minne Jumala on päättänyt. Sitten on kaikenlaisia muitakin umpikujia: sairauksia ja kuolemaa – ja niiden onnellisia loppuja.  Jobilta menee kaikki kun Herra ottaa, mutta siinäkin kertomuksessa kaikki tulee moninkertaisena takaisin. Sitten tuo ristiinnaulitseminen, joka sekään ei pääty hautaan kuin 3 päiväksi. Onks tää joku positiivarit?

Kun ajattelee olevansa pohjalla, huomaa usein pystyvänsä vajoamaan vielä pikkaisen alemmas. Kun elämä potkii päähän, sitä makaa maassa ja odottaa, että vielä tulee kunnon saappaalla viritetty loppusilaus. Sitä alkaa luottaa, että minkä tahansa lääkkeen  vakavimmat sivuvaikutukset toteutuu, vaikkei söisi koko lääkettä (niissähän aina mainitaan pikkupräntillä kooma, sydänpysähdys, itsemurha tai ihan vaan kuolema). Onneton loppu tuntuu varmalta.

Mutta mitä jos uskoisi, että samoin kun elämässä tulee käsittämättömiä vastoinkäymisiä, voi nurkan takana odottaakin iso ilo? Mitä jos hyväksyisi tapahtuneen osaksi omaa elämäntarinaansa – sitä kohtaa elokuvaa kun kaikkia jännittää että selviääköhän se tosta ollenkaan? 

Share
Ladataan...

Kommentit

Pikku Pilke (Ei varmistettu)

Löysin tämän blogin vasta, mutta tykkään ihan valtavasti! Luin aiempia kirjoituksia jo monta sivua taaksepäin ja pikkuhiljaa taidan lukea ihan kaikki alusta alkaen. Kiitos ihanasta blogista ja hyvää Helatorstaita. :)

Kaisa K. (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus Minna!Kiitos!

Tosi kiva kun löysitte tänne! Ja kiitos myös palautteesta, se tuo hyvää mieltä meille kaikille :) tätä ilosanomaa saa levittää muillekin ;) ja hyvää helatorstaita, oli muuten hieno uudenlainen tv-jumis tänään, se löytyy YLE areenalta jos kiinnostaa.

"Mitä jos hyväksyisi tapahtuneen osaksi omaa elämäntarinaansa – sitä kohtaa elokuvaa kun kaikkia jännittää että selviääköhän se tosta ollenkaan? "

Näin se just menee. Olipa hyvin sanottu.  Onni täällä vaihtelee - Taivaan Isä suojelee. Sitä olen ihmetellyt, että miksi Jumala lähettää monille niin kovia kohtaloita kestettäväksi ja usein rukousvastaukset mm. talousasioissa ja muissakin tulevat jotenkin nipinnapin viimehetkellä. Ehkä se on sitä, että kasvatetaan luottamaan Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon? Ihan pohjalle ei putoa ainakaan yksin. Maassakin Hän makaa kanssamme, tai kuilun pohjalla. Sieltäkin Hän meitä hakee ja kulkee rinnalla.

Ja tervetuloa joukkoon Pikku Pilke!

Vierailija (Ei varmistettu)

Itselläni ei kyllä erinäisten koettelemusten jälkeen olisi mitään sitä vastaan, että kaikella olisi onnellinen loppu.. Mutta siihen asti, koitetaan ottaa päivä kerrallaan ja niin hyvät kuin huonotkin päivät Jumalan kädestä, kuten laulussa sanotaan.

Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

Kommentoi

Ladataan...