Oodi maihareille

Oisko tulta?

Nämä valkoiset, kiiltonahkaiset maiharit ovat pari vuotta vanhat. Rakastan niitä, koska ne sopivat joka säähän ja vuodenaikaan, toimivat arkiasujen kanssa ja juhlassa. No joo, kuvaa katsoessa saattaa miettiä, että ai käyvät juhlaan vai... Trust me, kiillotettuina niillä kehtaa tallustella kättelemään vaikka presidenttiä.

Minulla on ollut maiharit 13-vuotiaasta lähtien, jos en ihan väärin muista. Ensimmäiset olivat viininpunaiset, sitten tuli tummansiniset, keltaiset skottiruudulliset, useat mustat ja nyt nämä valkoiset.

Maihareissa on jotain äärimmäisen kiehtovaa. Ne ovat sukupuolettomat ja silti ne asukokonaisuudesta riippuen voivat olla hyvin maskuliiniset tai feminiiniset. Ne ovat vahvat ja jykevät, mutta kun ne sitoo tiukasti kiinni, ne myötäilevät herkästi nilkan kapeinta kohtaa. Niissä yhdistyy vahvuus ja herkkyys. Ne voi pukea mekon kanssa, housunlahkeen voi tunkea varren sisään tai antaa lahkeen laskeutua päälle – fiilis on aina erilainen.

Nämä valkoiset maiharit ovat tepsutelleet Kirkkohallituksen käytäviä monena työpäivänä, pyörineet levottomina kokouspöytien alla, vaeltaneet Azoreilla jättisaniaisten ja kuumien lähteiden keskellä, lämmittäneet varpaita Lontoon Camden Townin talvisessa yössä, nukkuneet Nizzan rannalla lämpimässä kesäyössä, kävelyttäneet koiria lukemattomia kilomterejä pitkin Helsingin katuja ja puistoja, olleet mukana ensitreffeillä sydänkäpyseni kanssa, arkkipiispankin ovat tainneet tavata. Uskollisesti ne ovat palvelleet tylsässä arjessa ja elämän merkittävissä hetkissä.

Kiitos valkoiset maiharit taipaleesta, jonka olemme yhdessä kulkeneet ja kiitos tulevista. Moniin aiempiin maihareihin olen niin kovasti kiintynyt, että kun ne viimein on käyttökelvottomiksi poljettu, ovat ne saaneet seisoa koristeena hyllyllä muistuttamassa minua kaikista niistä poluista, joita elämässä on yhdessä tallattu.

Lähitulevaisuudessa maiharit marssivat Rooman katuja, Helsinki Priden paraatilla ja valoisissa Suomen kesäöissä, jotka odottavat seikkailijaa. Maiharit: mukana matkassa, yhteiskunnassa ja elämässä! Parasta kaivaa kiillotusvehkeet esiin!

Share

Kommentit

J

Ihanat!

Maihareissa on Sitä Jotain :) Mustien jälkeen minua ovat liikuttaneet jo useamman talven sellaiset kuluneen punaisen väriset.

Hemuli
Oisko tulta?

Kiitos J!

Villasukka, loppuukohan maiharitykkäys koskaan? Tähän mennessä kuitenkin muutaman ikäkauden ja tyylimuutoksenkin kestänyt tämä rakkaus. :)

Eipä taida loppua, hiipuu ehkä välillä. On ne vain niin mukavat, käytännölliset ja kauniit :)

Kommentoi