Poika, joka pelastaa maailman

Oisko tulta?

Kesälukemistooni eksyi pitkästä aikaa Harry Potter –sarja. Kun luin kirjat ensimmäisen kerran vuosia sitten, nautin jännittävästä fantasiasta, juonenkäänteistä ja viihteestä. Nyt kirjat avautuvat kuitenkin tyystin toisella tavalla. Kyseessä on tarina pojasta, joka pelastaa maailman.

Hämmästelin jo aikoinaan katolisen kirkon esiin nostamaa kritiikkiä Harry Potterin tarinasta. Millä perustein ihmeitä tekevä poika, joka taistelee pimeää voimaa vastaan, on vääränlainen tarina lapsille luettavaksi?

Harry pelastui vauvana kuin ihmeen kaupalla varmalta kuolemalta. Tästä ensikohtaamisesta pimeän voiman kanssa hänen otsaansa jäi ikuinen arpi. Jokainen velhomaailmassa tunnistaa hänet, hän on merkitty.

Harry ryhtyy vaaralliseen tehtävään, koska tietää olevansa ainoa, joka siihen on kykenevä. Matkan varrella hän kiintyy tähän pelastusta kaipaavaan maailmaan, jossa hän elää, joka ennen oli hänelle vieras. Hän puolustaa tuttuja ja tuntemattomia, osoittaa rakkautta läheisiinsä: ystäviin, opettajiin ja jopa heihin, joiden tarkoitusperiä hän epäilee. Hän näkee kummisetänsä Siriuksen hyvyyden, kun muut vielä epäilevät Sirius Mustan tarkoitusperiä.

Tarina pojasta, joka pelastaa maailman, kiehtoo sekä lapsia että aikuisia. Kritiikistä huolimatta kirjasarja on yksi maailman suosituimmista. Niin on Raamattukin. Kenen nimissä on legitiimiä kirjoittaa ihmeteoista?

Share

Kommentit

enneN (Ei varmistettu) http://goodomensblog.wordpress.com/

Hauskaa kuinka HP-sarjaan voi löytää niin monenlaisia näkökulmia!

Oon miettinyt tuota loppukysymystäsi siitä näkökulmasta, että onko niin väliä sillä että kenen nimissä (tai nimillä) niistä kirjoitetaan, jos stoori sinällään rohkaisee ihmisiä yrittämään itse elää paremmin. Minua ei pahemmin kiinnosta jumalan tai Jumalan olemassaolo, mutta siitä olen erittäin kiinnostunut, kuinka eläminen "ikään kuin" se/hän/Hän olisi olemassa vaikuttaa ihmisiin. Raamattua luen tarinana siitä, kuinka ihmiset jo pöllämystyttävän kauan sitten ovat tuskailleet samojen kysymysten, huolien ja vaivojen kanssa ja selvinneet kirjoittamaan niistä. Rohkaistun kerta toisensa jälkeen siitä, että miljoonat ja taas miljoonat ihmiset pitävät niitä tarinoita niin tärkeinä, että niistä kannattaa kertoa muillekin.

Blogasin muuten taannoin itsekin Pottereista:

http://goodomensblog.wordpress.com/2013/02/20/house-elves-and-werewolves/

Heini Kirsi
Oisko tulta?

Hyvän tekeminen ja toisten auttaminen ovat tärkeintä maailmassa. Niillä ohjeilla kun elää, pääsee pitkälle.

Harry Potterissa on kiinnostavaa juuri se, miten Harry ei lapsuudessaan tiennyt koko velhomaailmasta eikä sitä kautta koko maailmaa uhkaavasta pahuudesta. Yhtäkkiä sinne kutsuttuna hänelle valkeni, että vain hän voi kaikki pelastaa. Aika hurja kohtalo lapselle.

Pidetään kiinni auttamisesta. Kerrotaan arkipäivän sankaruudesta lapsille ja aikuisille.

Kommentoi