Poissa kuolema häiritsevä

Ladataan...
Oisko tulta?


Osaan ulkoa säkeistön toisensa perään vanhahtavaa kieltä karjalaisten runonlaulajien tapaan. Tunnistan virsiä niiden ensimmäisistä nuoteista. Lapsuuden musiikki työntää hetkessä yli ilon tai surun laidan. Lauloin lapsuuteni seura- ja kirkonpenkissä täydestä sydämestäni virsiä ja Siionin lauluja eli vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen omaa musiikkia, joka muistuttaa paljolti luterilaisen kirkon virsiä. 

Mun kotini taivaassa ihana on
ja sinne mun mieleni palaa.
Kun maan päällä eloni rauhaton on,
niin taivaaseen mieleni halaa.
Ah, sielläpä suruni loppunsa saa,
ja huoleni iäksi myös katoaa,
kun uskossa matkani päätän.
(Edla Pöyry: SL 160)

 

Kasvoin ajatukseen tämän elämän lyhyydestä ja väliaikaisuudesta. Asiat oli mietittävä iänkaikkisuuden näkökulmasta: jos teki jotakin kiellettyä asiaa mieli, tekikö sitä mieli niin paljon, että olisi mennyt helvettiin sen tähden. Harva asia oli lopulta loputtoman kärsimyksen arvoinen. Elämän perspektiivi oli huikaisevan pitkä, kun Abraham tuntui omalta esivanhemmalta ja päivittäin mietti taivaassa odottavia ikuisesti jatkuvia juhlia. 


Onpa taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat, 
kultakruunut ja valkeat vaattehetkin, harput joilla he soittelevat.

Puhdas kulta on tie jota astelevat kera lauaen enkelien, 
Karitsan siellä kasvoja katselevat, veriuhria syntisien.

Siellä istuvat elämän lähtehellä, elon leipää he nauttia saa.
Poiss on yö, poissa kuolema häiritsevä, siellä Jumala ain valistaa.


Siellä murheen ja surujen taukovi vuo, ikilohdutus virtaelee,
ylistystänsä autuas Herralle tuo, Hänen rinnoillaan lepäelee.


(Fredrig Engelk: SL 220)
 

Nuoruudessa lauloin samat laulut vakavalla ilolla, joka on yksi lestadiolaisuuden tyypillisimmistä piirteistä. Ilosta löytyy aina tumma loimilanka. On taivasikävä. Mutta niin myös surussa on aina riemu, koska meillä on taivastoivo. Kuinka ahdistavassa tilanteessa tahansa voi löytää lohdun kääntämällä katseensa kohti tuonpuoleista.


Taivaassa minulla on sinut, 
oi armollinen Jumala.
Maan päältä turvaan otit minut,
näin olet turva ainoa.
Jos käynkin tietä vaikeaa,
kätesi ohjaa, taluttaa.

Jos nääntyisinkin vaivan alla
niin ruumiini kuin sieluni,
ei ole valtaa kuolemalla,
kun sinä olet toivoni.
Kallio olet sydämen,
osani iankaikkinen.

(Niilo Rauhala: SL 283)

 

Aikuisuuden kynnyksellä aloin kuunnella uusia virsiä. Itkin ääneen, lauloin lujaa ja annoin stereoiden huutaa vielä lujempaa. Löysin Maija Vilkkumaan, PMMP:n ja ennen muuta Apulannan. Kipu kuoli huutamalla. Jokainen laulu puhui elämästä, kuolemasta, epätoivosta ja toivosta, minän suhteesta Jumalaan. Sanoituksissa oli paljon tuttuja sanoja, vieraiden sanojen vieressä, uudessa rytmissä. 

 

Jos tuntisit mun mieleni 
Mun ajatukset ja sieluni 
Jos kuulisit sydämen, 
Sen rytmin merkityksen 
Muutos roikkuu ilmassa 
Juurineen repii mukaansa 
Ei kutsu, vaan käskee 
Ja hullu tottelee 

Ja väittää ettei voinut muutakaan. 
Et' vaikka taisteltiin, 
Se heti hävittiin! 

Ravistaa nyt myrsky huonetta 
Kuin roska tuulessa. 
Oon sen pihtiotteessa. 

Vaikka pitäisi, niin itke en. 
Kun hautaan kuolleena syntyneen 
Unelman jostain siitä, 
Mikä rakkaudeksi piirrettiin 

Päätös lienee tässä vaikeinta 
Sen jälkeen helpottaa, 
Kun kädet irrottaa. 

Ravistaa nyt myrsky huonetta 
Kuin roska tuulessa. 
Oon sen pihtiotteessa 

Raskaita nämä päivät niin 
Enkä tiedä kuinka tästä pois omin jaloin pääsee. 

Elämään ei saa varoitustarraa 
Ja vaikka saisikin, 
Kuka niitä noudattaa? 

Ravistaa, nyt myrsky huonetta 
Kuin roska tuulessa 
Oon sen pihtiotteessa 
Vo-hou, vo-hou 

Kurittaa, nyt myrsky ihmistä 
Ja perustuksiltaan kaataa huoneensa.

(Toni Wirtanen: Pihtiote)


En tiedä, missä elämäntilanteessa Toni Wirtanen on sanoituksensa tehnyt. Minä kuuntelin ja tulkitsin lauluja omasta kohdastani käsin. Siitä kohdasta, jossa hautasin entistä itseäni, maailmankuvaani, uskoani ja unelmaani, joka oli kaunis niin kauan kun se oli elossa. Kun se muuttui tyhjäksi, muoviseksi kuoreksi, siitä tuli ruma kuin saatana.

Koneeseen kadonnutta
Ei voi takaisin saada.
Kulutettu, käytetty
Ruokkimaan ympyrää.

Luotettu ehkä liikaa
Siihen, että aika korjaa
Sen, minkä vuoksi nähtiin
Niin kovin paljon vaivaa,

Että hajalle saatiin
Se, mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kipu kuolee huutamalla
Alastomana lattialla.
Miten kauan sitä kestää?
Ei, sitä ei voi tietää.
Keneen sattuu ja kuinka paljon?
Siitä kysymys enää tässä kai on,
Kun on saavuttu siihen pisteeseen,
Ettei mikään ole varmaa.

Maailman pisimmät tunnit,
Niiden otteeseen jää kiinni.
Niitä kantaa loppuun asti,
Vaikka itse ei aina huomaa.

Millainen on se taivas,
Jota ei löydetty koskaan?
Olen kuullut paljon siitä,
Osan jopa omasta suustani.

Voi niin pitkälle jaksaa
Kun itsellensä vakuuttaa

Joku meistä on onneton
Palanut, mutta tunnoton
Katuva, mutta uskoton
Enemmän kuin rauhaton

Periaate on ehdoton,
Perustelu on aukoton,
Yhtälö ehkä mahdoton.

Miten niin muka armoton?
Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla.
vaan miten kauan sitä kestää?
Ei, sitä ei voi tietää.

(Toni Wirtanen: Koneeseen kadonnut)

 

Aika moni seisonee jossain elämänsä vaiheessa kohdassa, jossa tietää, ettei menneeseen ole paluuta. Minä olen niin tehnyt. Olen seissyt yksin taitekohdassa ja tiennyt, että täytyy jatkaa elämää tietämättä, mitä se tarkoittaa. Osa minusta uskoi saamaani opetusta, että jokainen askel tästä eteenpäin veisi kohti kuolemaa. Samalla tiesin, että jos en ota niitä askelia tyhjään, kuolen puristavaan ahdistukseen siinä hetkessä. 


Minut ympäröin tyhjyydellä
jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse
jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin
Tätä väistin
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden
kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä
joka hetki vaikka pään pois kääntää

Vaikka sulkisi silmät
kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo
vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

(Toni Wirtanen: Armo)

 

Tuli armo. Pelko hävisi, hävisi kuolema. Alkoi elämä. Ymmärsin Jumalan toisin. Jumala ei näyttäytynytkään elämän ja kuoleman Herrana aikojen alussa ja lopussa, vaan Rakkautena tässä ja nyt.

En enää kaipaa tai pelkää kuolemaa. Ajoittain pelkään elämää. Silloin kuuntelen virsiä ja tanssin.  

- Mirka Maaria

Vasemmassa kuvassa Wirtanen laulamassa Rakuuna Rockissa. Oikeassa minä ja siskoni kotipaikkamme rauhanyhdistyksen kevätjuhlassa tms. 

Share

Kommentit

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Tuo Armo aukesi mulle ihan uudella tavalla viime syksyn Vain Elämää- ohjelman myötä. Vaikka Vesa-Matti Loiria en sen kummemmin fanitakaan, niin meni kyllä ihon alle. Kun laulusta riisuttiin kaikki viulut, kaikki se teatraalisuus, ylimääräinen ja jäljelle jäi vain teksti, niin oli pakko kuunnella se ihan kuin ensimmäistä kertaa. En tule ikinä ymmärtämään miten joku voi saada paperille tuollaista. Hyvä että voi. :)

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Oli aika mielettömän hienoa kuunnella Tonia ja Paula Vesalaa Vain Elämää -ohjelmassa. Aikaisempia kausia en edes seurannut, mutta viime vuonna oli pakko ja kannatti, koska nuo artistit on ollut mulle niin järjettömän tärkeitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse soitatin myöskin Apulantaa samassa tienristeyksessä! Armoa ainakin ja mitä niitä nyt olikaan...

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Apulannan lisäksi Vilkkumaalta mm. Ei susta huomaa ja Viimeinen laulu ja PMMP:lta Tässä elämä on. Kaija Koon Vapaus oli kans joskus tärkee, etenkin Erinin laulamana. SMG:n Näin minä vihellän matkallani -laulua on tullut myös kuunneltua ja laulettua. Sit jossain vaiheessa prosessia siirryin englanninkieliseen, The Smithsiin, Morrisseyhin, Coheniin, Simon&Garfunkeliin jne. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos Mirka jälleen kerran, tää teksti tuli juuri kun sitä tarvitsin...

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Ole hyvä! Onpa hyvä kuulla. Voimia vaiheisiin.

Kommentoi

Ladataan...