Porsaan mentävä reikä

Oisko tulta?

 

Olin 7-vuotias, kun olin ukkini kanssa erään isotätini hautajaisissa. Kahvitilaisuudessa sukulaiset kättelivät toisiaan. Ukkini kätteli miestä, jotka en ollut koskaan eläissäni nähnyt. Kätellessään ukkini tokaisi hymyillen miehelle vain, että haista paska. Illalla kysyin ukilta, että kuka se setä oli. Hän oli kuulemma ukin veli. Perintöriita oli ajanut heidät erilleen. He eivät nähneet koskaan enää ja nyt ovat molemmat jo kuolleet.

Minun oli nuorempana vaikea ymmärtää mitä lisäarvoa 9. ja 10. käsky tuovat jo aiemmin lueteltuihin. Kun varastaminen on jo kielletty ja huorin tekeminen myös, niin miksi lähimmäisen omaisuuden ja vaimon himoitseminen pitää mainita vielä erikseen?

9.käsky kuuluu: älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. 10. käsky: älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu. Ainoastaan luterilaiset ja roomalaiskatoliset jaottelevat nämä käskyt yhdeksänneksi ja kymmenenneksi. Ortodoksit, juutalaiset ja anglikaanit niputtavat ne yhdeksi ja samaksi kymmenenneksi käskyksi. Käskyjen alkupäässä he ovat numeroineet käskyt eritavoin kuin me. Kokonaislukumäärä on kaikilla tietysti kymmenen. 9. käsky pitää sisällään aineellisen omaisuuden, 10. elollisen omaisuuden. Enää puoliso tai palvelusväki eivät ole kenenkään omaisuutta, mutta vilpillisesti heitä voi silti kohdella.

Perintöriita on yksi esimerkki näiden käskyjen rikkomisesta. Omaisuutta yritetään saada itselle keinoin, jotka eivät täytä varastamisen tunnusmerkkejä, mutta ovat silti usein epärehellisiä, ainakin viekkaita. Verbi tavoitella voi pitää sisällään pienen kaiun epärehellisyydestä. Vaikka jokin asia on maallisessa tuomioistuimessa siirretty sinun nimiisi, taivaallinen tuomari ei välttämättä ole sitä mieltä, että se todellisuudessa sinulle kuuluisi. Samanlaista vilppiä ja välistä vetämistä voi liittyä kaupantekoon.

Eroavia ihmisiä kuunnellessa tulee joskus miettineeksi, että onkohan todella totta, että siinä toisessa osapuolessa on kaikki syy. Ja erotilanteessa ihmiset yrittävät joskus haalia itselleen toiselta sellaista omaisuutta, joka ei koskaan avioliiton aikanakaan kuulunut heille. Me ihmiset olemme niin hyviä ottamaan sen mikä meille kuuluu, tai jättämään sen mitä emme halua ilman, että omatuntomme tahriintuu. Selittelemme itsellemme oman oikeutemme parhain päin. Ehkä jossain syvällä sisimmässämme tiedämme, että emme toimineet reilusti. Tai sitten emme. Mutta taivaankirjoihin siitä jää kuulemma merkintä.

Nanna H.

Share

Kommentoi