Pöydässä nro 6

Oisko tulta?

Olen seissyt kymmenien ja taas kymmenien arkkujen päässä. Katsonut itkeviä kasvoja, vakavia naamoja, lohdutonta huutoakin kuunnellut. Sanonut jäähyväissanoja. Saattanut taivaan tielle ihmisiä vauvasta vanhukseen. Ihmiset ovat kuolleet sairauteen, masennukseen, vanhuuteen, toisten pahuuteen, odottamattomaan onnettomuuteen tai sitten on syy jäänyt selvittämättä.

Taivas on kohtaaminen pöydässä nro 6. Näin olemme ystäväni kanssa tuumailleet. Tulet ovesta sisälle ja näet kaikki ystävät ja rakkaat suuren pöydän ympärillä. Kaikki ovat sinua odottaneet. Ystäväni kanssa sovittiin, että se joka menee ensin pöytään numero 6, tilaa lasillisen kylmää valkoviiniä odottamaan toisen saapumista. Tässä kohtaa ei tarvitse miettiä, että ehtiikö taivaassa viini lämmetä.

En jaksaisi seisoa arkkujen takana, jos en uskoisi pöytään numero 6. Jossakin on oltava pöytä, jossa on ruokaa kaikille. Pöytä jossa kukaan ei juo liikaa. Pöytä jossa kukaan ei syö yksin. Pöytä jonka alla on kupit koirille ja kissoille. Pöytä johon meitä on odotettu.  Pöytä jossa odotuksen ikävä päättyy.

Vanha juutalainen opetus menee jotenkin näin. Mitä eroa on taivaalla ja helvetillä? Helvetissä ihmiset istuvat pöydän ääressä, joka notkuu ruokaa, mutta kaikilla on niin pitkät lusikan varret, että lusikkaa on mahdotonta laittaa omaan suuhun. Myös taivaassa ihmiset istuvat pöydän ympärillä, joka notkuu ruokaa. Myös siellä lusikan varret ovat niin pitkiä, että lusikkaa on mahdotonta laittaa omaan suuhun, mutta taivaassa ihmiset syöttävät toisiaan.

Vielä ei mennä pöytään nro 6. Syöttäkää toisianne.

Nanna H.

Share

Kommentoi