Pöytä vanhasta puuovesta
Eräs vanha ovi palveli aikansa kulkijoita, kunnes siitä tuli taso tavaroille. Kuluneet maalit rapisevat pinnasta. Kuka siitä on kävellyt ja mitä miettinyt?
Ovi on aukko erilaisiin maailmoihin. Kotiin, töihin, tulevaisuuteen, menneisyyteen. Ja sitten ne kaikki ovet, joita en koskaan avannut, joita tarjottiin tai jotka huomasin, mutta en tarttunut kahvaan.
Olenko avannut elämässäni oikeita ovia? Jostakin ovesta minut on vain tuupattu sisään, ja huomaan olevani uudessa huoneessa. Jostakin ovesta huomaan kulkevani ulos, vaikken sitä oikeastaan halua tai ainakaan ole suunnitellut. Itsekö oviani avaan? Vai onko sittenkin niin, etten itse lopulta valitse kuin vasta aivan kynnyksellä? Ja siihen asti Jumala kuljettaa ja johdattaa, kynnykseltä toiselle.
Juhannus on eräänlainen ovien avaamisen päivä. Samalla se on ovi sydänkesään. Hyvää juhannuspäivää!
Kommentit
Ihana!
Magee, näyttää toimivammalta kuin yhdestä sisustuslehdestä bongaamani idis juuri tuollaisesta komeron ovesta; siinä oli laitettu se poikittain seinäkaapin oveksi keittiöhyllylle. Puuovi lienee kuitenkin sen verran painava, että melkoinen hydraulisarana saa olla, jotta käyttö olisi miellyttävää. Hyvä ilme silläkin oli kuten tällä.
J: kiitos!
Arja: On ovi kyllä melkoisen painava. Näin tukevilla pyörillä se kuitenkin pysyy paikoillaan melko hyvin vaikkei pyörissä ole jarruja.
Hienolta näyttää! Meillä oli vähän samantyylinen idea, mutta satavuotias ovivanhuksemme päätyi uudelle uralle keittössä :)
http://www.lily.fi/juttu/ovesta-tuli-poyta
Kristaliina: Ooo! Kaunis tuo teidän pöytä. Juttua tehdessäni hain Lilystäkin vastaavia vanhojen ovien uudelleenkäyttöjä, näitä aina silloin tällöin sattuu eteen. Ei sinun pöytäsi sattunut kuitenkaan silmiini! Näissä on paljon yhteistä. Mietin itsekin lasin laittoa pöydän päälle, varsinkin nyt kun käytössä huomaa, että vanha maali ei pinnassa kestä lasten ja aikuisten ylikävelyä. Meidän pöytä on kuitenkin enemmän tuollainen matala laskutaso, joten toistaiseksi se menee ilman lasia.
Joo, mekin mietittiin tuota lasia/lasittomuutta. Tavallaan nuo pöydän "ikkunat" tekivät aika sopivat paikkamerkit kuudelle ruokailijalle, mutta sitten käytännöllisyys voitti: keittiönpöydän lasipinta on niin paljon helpompi pitää puhtaana eikä tarvitse stressata puuhun jäävistä lasinalusrinkuloista. Mutta kauniimpi se olisi kyllä mielestäni ollut ilman lasia!
Hienoa, että vanhat kauniit esineet saavat näin uuden elämän!
Makeet noi pyörätkin, niiden oranssi väri on piste iin päällä, ei olis ollu musta yhtä hieno jollain perusharmailla pyörillä.
Todella makea pöytä! tykkään Hemulin tapaan myös noista hauskoista pyöristä :)
Kristaliina: Luulen, että lasi toimii juuri ruokapöydässä. Pohdin oman pöytäni siirtämistä terassille, olisi niin kiva sielläkin, mutta en taida uskaltaa. Siinä lasi saattaisi suojata puun pintaa, mutta voi olla, ettei riittävästi kuitenkaan suojaa....Yhden rautaisen sisäkalusteen olen siirtänyt jo terassille, ja (kääk...) siinä on ruuvinkohdat alkaneet ruostumaan. Pidettäköön ovivanhus nyt siis sisällä vanhoilla päivillään.
Hemuli ja annemi: juu, oranssi pyörä oli löytö minullekin kun menin ostamaan mustia pöyriä. Meillä on oranssia paljon muutenkin, niin se sopi erinomaisesti.
Eräs vanha palveli aikansa kulkijoita, kunnes siitä tuli... Vi-viu! Elämä on mahdollisuuksia.
Sisustuslehtien ja -juttujen äärellä iskee oivallus mutta myös äh. Silti kiitän teistä, jotka ryhdytte ja jaatte. Eräs vanha palvelee sillä aikaa kulkijoita, kunnes siitä tulee jotain muuta.
Kommentoi