Saanko matkustaa?

Ladataan...
Oisko tulta?

 

 

Luin viime viikolla Helsingin Sanomien artikkelia Sri Lankan tamileista,  joiden perustama yritys huolehtii pääkaupunkiseudun linja-autojen pesusta öisin. Artikkelissa kerrottiin kuinka iso osa työntekijöistä oli tullut Suomeen laittomasti, lähtenyt olosuhteiden pakottamana salaa ja valtavalla riskillä kohti jotain käsittämättömän tuntematonta.

Luin tätä artikkelia Sri Lankalaisessa hostellissa, jonka olin varannut etukäteen netin kautta. Kaupungissa, josta olin kuullut veljeltäni, joka oli ollut siellä muutamaa kuukautta aiemmin. Lähdin siitä kohta rannalle, jossa minua odotti surffiopettaja ja (myöhemmin sain huomata) jalkani pahemman kerran polttava aurinko.

Löysin itseni kysymästä, mikä ihmeen oikeus minulla on nostaa opintolainaa ja mennä ja tutustua maailman suurisydämisimpiin ihmisiin, päästä heidän kotiinsa vierailulle ja syömään? Mikä oikeus minulla on lomailla? Mikä oikeus minulla on lähteä ja palata, olla lähtemättä tai olla palaamatta?

"Minä kaipaan ja himoan vapautta,
vaikken tiedä mitä se on.
Sitä että menee yöksi aina samaan paikkaan
vai että on juureton?" 

Vapaudesta - Kerkko Koskinen Kollektiivi.

Näitä minä pyörittelen aina silloin tällöin. Joskus tuntuu että ei ole oikeutta, on mahdollisuus.  Mikä oikeus minulla sitten on näihin mahdollisuuksiini? Vähentäisikö maailman epätasa-arvoisuutta se, että minä jättäisin mahdollisuuksiani käyttämättä? Onko mahdollisuuksien käyttäminen oikeutetumpaa jos tiedostaa niiden ainutlaatuisuuden? En voi sanoa, että en olisi tehnyt itse mitään niiden eteen, mutta sen kyllä sanon, että en ole tehnyt mitään ratkaisevan tärkeää.

En voinut vaikuttaa siihen, että synnyin Suomeen. En voinut vaikuttaa siihen, että synnyin terveenä ja olen välttynyt vakavammilta sairauksilta ja onnettomuuksilta. Olen käynyt elämäm kovaa koulua, mutta minulla on ollut pohja, joka on vakuuttanut minut siitä, että riskinottaminen kannattaa ja minulla on aina paikka, jonne palata. Että olen saanut ja minulle on tarjottu töitä, päässyt kouluun ja saanut rauhassa opiskella alaa, joka kiinnostaa ja tehdä sivupolkuja alueille, jotka kiinnostavat.

Kathmandun lentokentältä lähtee päivittäin tuhansia töihin ulkomaille.

Yksi isoimmista kysymyksistäni on siis se, että onko minulla oikeutta matkustaa? Toisinaan perustelen itselleni matkustamista melkein velvollisuutena. Yleisesti ottaen kun minulle tärkeä arvo on lisätä maailmanlaajuista ihmisten välistä yhteisymmärrystä. Siinä ihmisten kohtaaminen on olennaisen tärkeää. Jos olet käynyt jossain maassa, seuraat todennäköisesti paljon tiiviimmin sitä maata koskevia uutisia. Puhut niistä ja ehkä toimit tai kehotat muita toimimaan jos kyseistä maata koettelee esimerkiksi jokin kriisi. Ja totta on, että matkustaa voi monella tavalla. Kiinnittää huomiota paikallisiin olosuhteisiin, kysellä asioiden ja tapojen alkuperää, yrittää kuluttaa eettisesti tuotettuja tuotteita ja palveluja.

Vastuuta ja huolta on helppo kasvattaa tiedon myötä. Tieto voi myös lamaannuttaa ja kääntyä näin itseään vastaan. Ei ole aina helppoa antaa itselleen lupaa levätä, mutta se helpottuu kun muistaa, että se yleensä lisää toimintakykyä. Toisinaan huomaan ajattelevani, että elämä on sitä täydempää, mitä enemmän teen. Se on aika vaativa ja syyllistävä tapa arvottaa elämän laatua.

Meistä jokainen on elämässä kiinni niin omalla tavallaan, aina ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, millainen se tapa on tai miten sitä voisi muuttaa. Toivottavasti sinun tavassasi ja elämässäsi on jotain, joka näyttää sinulle jotain kaunista - edes vähän edes joka päivä.

- Juudit

Share

Kommentit

Aura
Hyvä yritys

Minäkin mietin välillä sitä, saanko matkustaa, tosin tavallaan melko hypoteettisesti, koska viime vuosina en ole ihmeemmin matkustellut - matkakuume ei ole ollut niin kova, että olisin halunnut tehdä hanttihommia opiskeluiden ohella niiden matkarahojen hankkimiseksi. Olen fiilistellyt muita asioita ja vähän ärsyyntynytkin siihen, että tavanomaiseen suomalaisen opiskelijan elämään tuntuu kuuluvan yksi tai useampi ulkomaanreissu vuodessa.

Mietin matkustamisessa ehkä eniten lentämistä, sen epäekologisuutta, ja sitä jostain lukemaani ajatusta, että yksi lentäen tehty lomamatka aiheuttaa enemmän haittaa kuin vuoden ekologinen elämäntyyli on aiheuttanut hyötyä. Eihän nämä jutut ole mustavalkoisia ja se lennetty lomamatka ei poista muun elämän ekologisen pyrkimyksen arvoa, mutta silti mietityttää. Suunnittelin vaihtoon lähtemistä ja sitä, miten lentelisin eurooppalaisesta vaihtokaupungista käymään kotona poikaystävän luona ja ystävät ja perheenjäsenet lentäisivät moikkaamaan minua, ja sekin tuntui pahalta, ja no, etuoikeutetulta - mutta ei varmaan kuitenkaan sitten olisi kynnyskysymys, jos ihan oikeasti palavasti haluaisi lähteä vaihtoon.

Lisäksi mietin tuota mitä sinäkin kai tässä tekstissä, matkustamisen helppoutta ja sitä, millainen etuoikeus se on. Hesarissa oli jokin aika sitten otsikko, joka meni - vapaasti mukaillen - että "Tylsyyttä voi lähteä pakoon, sotaa ei", ja vähän niinhän se on. Tuntuu absurdilta että minä voisin lähteä melkein milloin tahansa melkein minne tahansa päin maailmaa ihan huvin vuoksi, mutta sotaa tai nälkää ei monesta maasta pääse pakoon. Mutta sitten se, että onko matkustamisen etuoikeutus syy olla matkustamatta - en tiedä, ei välttämättä. Kyllähän myös opiskelen opintotuella ja hyödynnän ilmaista koulutusta ja aion tehdä sitä vielä joitakin vuosia. Etuoikeushan sekin on. Silti uskon myös kohtuullisen vilpittömästi, että yhteiskunta lopulta hyötyy siitä, jos ihmisten, jotka haluavat ja jaksavat opiskella, annetaan opiskella riippumatta vanhempien varallisuudesta.

Musta on mahtavaa että kirjoitit tästä aiheesta tänne. Tällaisessa meidän suomalaisessa arkipäivässä, missä tehdään viikonlopun kaupunkireissuja Eurooppaan kolmesti vuodessa ja saatetaan lähteä kaukomatkallekin joka toinen vuosi, matkustamisen oikeutuksen ihmettely ja kyseenalaistaminen on ihan paikallaan. Väittäisin että ainakin on askel ihan oikeaan suuntaan pysähtyä miettimään sitä, miten ihmeellinen juttu on, että voi matkustaa.

Itse haluaisin kyllä uskoa myös, ettei sellainen eettisesti vastuullinen maailmankansalaisuus vaadi matkustamista - vaikka myönnän kyllä myös, että varmasti aitoa ymmärtämistä helpottaisi se, että ihan oikeasti tutustuisi vaikkapa vieraisiin kulttuureihin ja uskontoihin. Mutta luulen kyllä, että ainakaan sellainen perinteinen lomareissailu ei välttämättä lisää intoa toimia toisten ihmisten hyväksi lähellä ja kaukana mitenkään erityisen paljon. Toivoisin että sellaista intoa voitaisiin kaivaa omasta arkielämästä ja että matkustamisesta ei tavallaan tulisi itsestäänselvyys tai välttämättömyys, vaan se säilyisisi vähän luksuksena. Olisi myös huippua, jos iloa ja mielekkyyttä voisi löytää omasta arjestaan, eikä sitä varten tarvitsisi lähteä muualle. Mutta eihän se aina onnistu.

No olipas pitkä jaarittelu minulta! Piti siis sanomani, että tykkään pohdiskeluistasi tässä tekstissä ja kunpa maailmaan saataisiin rauha ja lentokoneet toimimaan aurinkoenergialla ;)

Juudit
Ihmisen kokoinen

Ihan totta, mitä sanoit, että opiskelijaelämään melkein kuuluu se vuosittainen lomamatka. Mikä on kyllä aika hurjaa.

Lentämisen epäekologisuus on kyllä ihan oma lukunsa. Nytkin kuljin aika monen lentokentän väliä ja koin jotenkin läpikäyvää pienuutta kun katselin lähtevien ja saapuvien koko ajan rullaavia näyttöjä. Lentokentillä on helppo ajatella, että kukaan ei koskaan pysähdy miettimään, että mikä ihmeen pointti siinä on. Transit on kyllä hyvä sana kuvaamaan sitä, että kulkee kulkee, ketjun mukana kulkee.

Ihan tosi hienoja pointteja sulla tuosta matkustamisen ja opiskelun etuoikeuksista ja kulttuureihin tutustumisesta tai tutustumattomuudesta.

Kiitos siis hienosta kommentista! Yhdyn kaikesta sydämmestäni toiveisiisi maailmanrauhasta ja aurinkoenergiallisista lentokoneista - ihan loistava (kirjaimellisesti) idea! Miksi ihmeessä niitä ei ole jo päällystetty paneeleilla?

Kommentoi

Ladataan...