Saisko mennä naimisiin?

Oisko tulta?

 

Kuulun niihin, jotka katsovat televisiosta kuninkaalliset häät (siis ne oikeat, leikkikuninkaallisia häitä en ole seurannut). Häät ovat mielestäni ihana asia yleensä myös toimittavana pappina. Kesähäiden aikaan ajattelen kaikkia niitä pareja, jotka yhä menevät naimisiin, yhä tahtovat uskoa yhteiseen tulevaisuuteen aina kuolemaan asti.  Muistan itseni morsiamena 16-vuoden takaa. Muistan nuoruuden idealisoidun kuvan elämästä ja avioliitosta.  Mutta pääsin toiveideni mukaan naimisiin ja olen yhä tuossa samaisessa avioliitossa. Ja tahdon olla yhä.

Häät ja avioliitto saivat toisenlaista näkökulmaa eilen, kun osallistuin Yhteysliikkeen järjestämään paneeliin Kallion kirkolla.

Tilaisuudessa kirjailija Kaari Utrio kävi läpi perheen merkitystä eri aikoina. Pitkään vanhanajan maatalousyhteiskunnassa perheen tehtävänä oli jäsentensä suojeleminen, elättäminen, jälkeläisten tuottaminen ja kasvatus, eritoten uskonnollinen kasvatus. Perheen ja avioliiton tehtävä oli luoda taloudellista turvaa.  Nykyajan perhe on enemmänkin tunneyksikkö. Perheen ja parisuhteen odotetaan täyttävän tunne-elämän tarpeet. Perheen merkitys on siis kovin eri meillä nyt kuin mummoni mummolla.

Koska tilaisuudessa oli paljon ihmisiä, jotka eivät toiveistaan huolimatta ole voineet solmia avioliittoa ja/tai saaneet perhettä siten kuin me perheen nykyisin käsitämme, teki minun  mieli pyydellä anteeksi. Siis anteeksi ihan yksityisenä ihmisenä, että minä olen saanut mennä noin vain halutessani naimisiin ja kipuillut välillä oman tahtoni kanssa, mutta toisilla ei ole edes oikeutta aviokriisiin. Anteeksi, tämä on väärin. Olen pahoillani. olen pahoillani myös työnantajani, kirkon, puolesta. Monenmoista taakkaa ovat kirkon edustajat homoseksuaalien elämään luoneet. 

Kuulin tositarinoita siitä, miten toisiaan rakastavat ihmiset eivät ole voineet jakaa arkeaan vaan olosuhteiden pakosta eläneet kaapeissa. Monet asuvat yhä naapureina tai mukanaapureina. Joidenkin seurakunnan työntekijöiden yhteisen osoitteen oli piispa kieltänyt ja he olivat muuttaneet eri osoitteisiin. Koska piispa käski ja uhkakuvissa näkyi työpaikan menetys.

Homoseksuaalien ihmisoikeuksista puhutaan kirkossa ja yhteiskunnassa nyt paljon. Jotkut väittävät, että ihan kyllästymiseen asti. Minusta asioista täytyykin puhua niin kauan kuin ihmisoikeudet eivät toteudu. Minusta se on kristittyjen velvollisuus taistella kaikkien ihmisryhmien tasa-arvon puolesta.

Seminaarissa esiteltiin myös avioliittoa ja perhettä kirkon opinkehityksen kannalta. Nykyään kirkossakin me suosimme avioliittoa muun ympäröivän kulttuurin tavoin, jos kaksi ihmistä tuntee rakkautta toisiaan kohtaan. Ja pidämme avioliiton elinikäisyyttä ihanteena. Mutta kyllä kyllä vihimme  ihmisiä uudelleenkin avioon. Niin koska elämä nyt vaan on sellaista ristiriitaista, ei kaikki mene aina niin kuin Strömsössä, elokuvissa tai Raamatun ihanteissa. Tietenkin tämä tiedetään kirkossa. Se tulee esille jo Raamatun alkulehdillä, ihminen on erehtyväinen= kristinuskon kielellä syntinen. 

Kun rakkaus tunteena on avioliittokäsityksen pohjalla nykyisin myös kirkossa, avioliiton voisi olettaa koskevan myös niitä naisia, jotka rakastavat naisia ja niitä miehiä, jotka rakastavat toista miestä. Minun moraalitajuni ei ymmärrä, mitä syntiä siinä on, jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa sitoutua toisiinsa kunnes kuolema heidät erottaa. En ymmärrä. En sitäkään, miksi heidän liittoaan ei voisi kutsua avioliitoksi ja pyytää sille siunausta. Sen ymmärrän, että tällaisia seminaareja on järjestettävä ja keskustelun on jatkuttava, että ymmärrys puolin ja toisin kasvaisi. ymmärrän hyvin, että Pride-kulkueita ja tapahtumia on järjestettävä ja homoseksuaalien ihmisoikeusasioita pidettävä esillä. 

En valitettavasti itse pääse huomenna mukaan Pride kulkueeseen, mutta olen iloinen, että se järjestetään ja toivon, että kirkko näkyy siellä ja tuo esille sanomaa Jumalan rakkaudesta. Siitä suurimmasta rakkaudesta, josta kaikki ihmisten väliset rakkaudet ovat saaneet lähteensä. 

- Minna T.

 

kuva 1: iltasanomat

kuva 2: Melissa Hanhirova

Share

Kommentit

(a)teisti (Ei varmistettu)

Kiitos mielipiteesi esiin tuomisesta. Olen samaa mieltä. Kiitos myös tästä blogista (jota on nykyään onnettoman hankalaa seurata kännykällä, harmi.)

En koskaan ajatellut meneväni tai haluavani naimisiin. Sitten kohtasin elämäni naisen ja nyt aiomme rekisteröidä parisuhteemme tänä kesänä. Löytyi todennäköisesti siis myös yksi syy siihen, miksi koko naimisiinmenoinstituutio ei oikein iskenyt. Minulle on vaikeaa ymmärtää, miksi siinä on niin suuri ero, että menekö miehen vai naisen kanssa. Olen rakastanut miehiäkin, mutten koskaan kokenut heidän kanssaan sitä tunnetta, että haluan elää tämän ihmisen kanssa koko elämäni, sitoutua joka solulla.

Ja niinpä on ollut mielenkiintoista lukea Maiju Lassilan (oikealta nimeltään Algot Untola os.Tietäväinen) Tulitikkuja lainaamassa -kirjaa, jossa parinvalinta jo sinänsä perustuu hyvin eri asioihin kuin nykypäivän parinvalinta. Rakkausliitot sivuutettiin käytäntöliitoilla. Puolisoksi suostuttiin tuntematta toista sen kummemmin, puhemiehen puheiden perusteella, itse välttämättä tulevaa puolisoa näkemättä. En ota kantaa Algot Untolan tekstien todenmukaisuuteen, mutta uskoisin, että kirjat eivät ole pelkkää fiktiota, joskaan ne eivät ole myöskään dokumentaareja. Kirjaa lukiessa tulee vastaan myös herkullinen sauna-kohtaus, jossa ei ole piiruakaan seksuaalisuutta mukana - vain kahden miehen välinen peseytymishetki onnistuneen kosioretken jälkeen. Enkä voinut olla ajattelematta, kuinka erilainen maailma oli tuolloin - voitaisiinko nykyään enää kirjoittaa tällaista ilman, että pitäisi jotenkin selitellä että "he olivat vain ystäviä". Kirja on kirjoitettu ajassa, jossa homoseksuaalisuus oli lainvastaista ja sairasta. Onneksi nykyään on toisin.

Koska asioiden hoitaminen ja tai suusta ulos sanominen on kirjassa muutenkin niin kovin vaikeaa, voin vain kuvitella kuinka vaikeaa se olisi, jos jokin totuttu normi olisikin toisin. Että jos kosittu vastaisikin kieltävästi, koska rakastaisikin samaa sukupuolta olevaa toista henkilöä. Mutta koska (ainakaan vielä) kirja ei tällaista tarinaa kerro, voimme vain olettaa ja epäillä millaisen vastaanoton asia olisi saanut. Tuo epäilys ja oletukset ovat arjessani joka päivä läsnä: EPÄILEN ja OLETAN, että toisille ihmisille minun perheeni on MAHDOLLISESTI päänvaivaa aiheuttava asia, vaikken tiedä sitä. Niinpä monilla työpaikoilla (myös muualla kuin kirkon piirissä, hei!) jätetään kotiasiat kertomatta ja eletään "muka naapureina" tai muuten vaan kaapissa. No, toivottavasti tuollainen "yhteisen osoitteen oli piispa kieltänyt ja he olivat muuttaneet eri osoitteisiin" -ei kuitenkaan olisi kovin yleistä, kuten kerrot eilen kuulleesi. Minä kuulin puolestani eilen pride-viikon naistenbileissä hyvän TEORIAN siitä, että olipa se mikä työpaikka tahansa, niin jos työntekijöiden keski-ikä lähentelee 50-vuotta, niin voi olla, että heille on keskimääräistä vieraampi asia, että parisuhde on kahden ihmisen välinen asia, ei naisen ja miehen välinen asian. Ja siksipä voi olla ihan vaan itselle helpompi asia elää omaa, onnellista, laadukasta elämäänsä ja kertomatta siitä heille, joilla OLETTAA olevan ongelmia asian kanssa. Monien kohdalla tuo ryhmä ihmisiä vaan valitettavasti tuntuu olevan aivan valtavan suuri. *Huokaus*

ps. en minäkään jukaise tätä omalla nimelläni ja siihen on luullakseni painavat vaikkakin huonot syyt. kuten työpaikka.

Sidyr (Ei varmistettu)

Mielestäni Raamatussa hyvin selkeästi sanotaan, että homous on syntiä, piste. Niinpä on mielestäni suorastaan Jumalan sanan pilkkaa pyytää Jumalaa siunaamaan liittoa kahden samaa sukupuolta olevan välillä. Maailmassa voi toki elää miten tykkää, mutta miksi ihmeessä on väen vängällä saatava muka-siunaus liittoon, jota Jumala ei sanansa mukaan hyväksy ja tuskinpa näin ollen siunaakaan. Ihmismielellä homoutta on helppo perustella, mutta eikö Jumalan sana ole absoluuttinen? Nimen omaan Raamatussa hyvin ankarasti kielletään muuntelemasta sen alkuperäistä merkitystä ja varoitetaan vääristä profeetoista. Kristittyjä myös kehoitetaan pysymään valppaina ja kuulemaan Pyhää Henkeä, harha-askelia on kaiken sallisvassa nykymaailmassa enemmän kuin helppo ottaa. Ja mielestäni yksi näistä suurista nykyajan harha-askelista on sanoma Jumalasta, joka hyväksyy kaiken, mikä ei vahingoita muita. Mutta näinhän ei Raamattu meille asiaa ilmaise, Jumala EI mene ihmisen luomaan muottiin, eikä Kaikkivaltiaan rinnalla häviävän pieni ihmismieli kykene ikinä ymmärtämään Jumalan aivoituksia. Mikäli haluamme elää Jumalan tahdon mukaan, on meidän todella nöyrryttävä sanan edessä ja lopetettava Raamatun sanoman muunteleminen omia mieltymyksiämme ja käsityksiämme mukailevaksi.

Jumala siis tuskin tulee hyväksymään, saatika siunaamaan mitään, minkä Hän itse synniksi määrittelee, ja siihen ei ihmisen omat mielipiteet tai näkemykset voi vaikuttaa.

MinnaT

 

 

Hei,

kiitois (a)teisti ja Sidyr viesteistänne.

Kysymys siitä, mitä Raamattu sanoo homoseksuaaleista ja miten asiaa tulkitsemme on nimenomaan raamatuntulkinta-asia.

  Jeesuksen toiminnasta voimme päätellä jotakin siitä, miten hän suhtautu homoseksuaaliehin. Jeesushan suhtautui hyvin suvaitsevasti ja tasa-arvoisesti mm. naisiin, muiden uskontojen edustajiin ns. vääräuskoisiin samarialaisiin ja roomalaisiin miehittäjiin. Lisäksi hän liikkui publikaanien, prostituoitujen ja muiden marginaaliryhmien parissa..

Jeesus julisti Mooseksen lain ruokamääräykset vanhentuneiksi, paransi sairaita sapattina ja antoi syntejä anteeksi vaikka se oli juutalaisuudessa yksin Jumalan tehtävä. Hän asetti itsensä Mooseksen lain yläpuolelle ilmoittamalla: ”Te olette kuulleet sanotuksi, mutta minä sanon teille”. Jeesus mainitsi myös ettei hetero -parisuhde sovi kaikille, ja se osa on annettu joillekin (homoille?). ”On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat (heteroseksuaaliseen) avioliittoon kelpaamattomia.” ”Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.” (Matt. 19:11,12). Siinä suhteessa Jeesus oli hyvin suvaitseva ja todennäköisesti aikaansa edellä.

Avioeroihin sen sijaan Jeesus suhtautui aikaansa ankarammin, mutta ei vaatinut kuitenkaan tuomioita, kivitystuomioista puhumattakaan aviorikoksen tehneille. Jeesus asetti rakkauden lain kaiken edelle ja osoitti että ainut synti, josta ihmiset tullaan tuomitsemaan, on rakkaudettomuus (Matt. 25).

Olen samaa mieltä Sidyr kanssasi tästä lauseesta: Mikäli haluamme elää Jumalan tahdon mukaan, on meidän todella nöyrryttävä sanan edessä ja lopetettava Raamatun sanoman muunteleminen omia mieltymyksiämme ja käsityksiämme mukailevaksi. Minä tutkin ja rukoilen tätä asiaa Jumalan Sanan valossa ja rukoilen Jumalaa kirkastamaan asiaa.

Jostain syystä Jumala on kirkastanut ko. asian meille eri tavoin. En tiedä, että miksi. Mutta ihan oikeasti minä haluan todella etsiä tässä asiassa Jumalan tahtoa. Uskon, että sinä myös. 

Ajattelen niin, ettei Raamattu ole luonnontieteen (eikä psykologiankaan) oppikirja. Raamatun aikaan ei tiedetty sitä, minkä nykylääketiede tietää, että homoseksuaalisuus voi olla synnynnäistä, eikä seksuaalista suuntautumista voi noin vain vaihtaa.

Jeesuksen aikaan oli myös yleistä, että ihmisillä (Jeesuksen seuraajillakin) oli orjia. Nykyaikana olisi outoa, jos joku pitäisi jotakuta orjana ja perustelisi sen Raamatun sanalla oikeaksi. Voisikohan homoseksuaalisuuskysymyksessä olla kyse samantyyppisestä kulttuurin muutoksesta?

Näitä kyselen ja mietin sitä, miten jokainen voisi tulla kokonaisena nähdyksi. Sitä pohtii myös arkkipiispa tässä artikkelissa:

http://www.issuu.com/helsinkipride/docs/hp2013_issuu

MinnaT

(a)teísti: Onnittelut sopivan kumppanin löytymisestä ja parisuhteenne rekisteröitymisaikeesta! Toivottavasti tulee vileä aika, jolloin sinä ja muut samaan sukupuoleen rakastuneet voivat vapaasti ilmaista onneaan. Ei saa menettää toivoa.

Kommentoi