Selittämättömän edessä hiljaa

Oisko tulta?

 

Keskellä peltoa, koskemattoman näköisessä hangessa on kohta, joka on koirastani kiinnostavampi kuin mikään muu asia koko maailmassa. Minä en näe mitään, haista mitään tai kuule mitään, mutta koirani katselee, haistelee ja kuulostelee. Parasta eläimen kanssa elämisessa on, että se venyttää jatkuvasti omaa maailmankuvaani. Se, miten eläin ymmärtää erilaisia tilanteita, minua ja ympäröivää maailmaa haastaa minut miettimään, miten monella tavalla tilanteet, ihmiset ja maailman voikaan kokea. Millaisina ne näyttäytyvät koiralleni? Entäpä millaisina ne näyttäytyvät muille ihmisille, joiden ajattelun luulen ymmärtäväni, vaikken todellisuudessa ymmärrä sitä sen enempää kuin koiranikaan ajattelutapaa? 

 

Koiran kanssa kommunikointi on kuin puhuisin ihmisen kanssa, josta kaikki tietämäni asiat ovat jonkin muun tulkintoja hänestä. Kuten koira ei ole kirjoittanut itsestään kertovia lajikuvauksia, ei uutisen tai tutkimuksen kohteena oleva ihminen itse ole tuottanut itseään koskevaa tietoa, vaan se on toimittajan tai tutkijan näkemys hänestä, aiheesta. Tutkimusta ja reportaaseja on välttämätöntä tehdä, jotta ymmärtäisimme enemmän. Yhtä välttämätöntä on muistaa, että jotakin jää aina selitystä vaille. Emme saa tietää perimmäistä syytä monellekaan asialla. Emme tiedä, miksi perämies ohjasi lentokoneen vuoreen, miksi joku toinen ajoi sellaisen päin pilvenpiirtäjää ja kolmas ampui alas keskellä Ukrainaa. Uutisten ja tutkimusten luomasta todellisuuden kuvauksesta jää puuttumaan kaikki se, johon ihminen ei osaa tai halua kiinnittää huomiota; kaikki se, jolle ei ole kielessä sanoja; ja kaikki se, joka ei vilpittömästä yrityksestä huolimatta ole ymmärrettävissä. 

 

Pyhän kohdalla tämä asia on mitä ilmeisin. Vaikka Jumalasta kertoisi kuka, miten tarkasti ja mitä tahansa, se on aina vain representaatio aiheesta. Vierastan kieleen kiinni jäävää todistusta näkymättömästä maailmasta. Jos uskomme representaation olevan totuus, emme kunnioita tuntemattoman selittämätöntä olemusta. Yhtä vähän tiedän pyhästä siitä kertovan tekstin perusteella kuin koirasta lukemalla eläinkirjaa. Selittämättömän kunnioitus vaatii itseltä epätietoisuuden sietämistä ja määrittelyn tuomasta vallasta luopumista. Se tekee nöyräksi. Tunnen samansukuista nöyryyttä kaiken tuntemattoman kauniin, eläimen, toisen ihmisen, luonnon, maailmankaikkeuden ja Jumalan edessä. 


Myös käsittämätön julmuus ja järkyttävät tragediat vaativat selittämättömän hyväksymistä. Uutista lentokoneturmasta ei voi ymmärtää. Kuten kauniin, myös kamalan edessä täytyy joskus painaa pää kumaraan ja myöntää, että on asioita, joita ei voi loppuun asti käsittää. Minua lohduttaa käsien ristiminen ja hiljaisuus, selittämättömän edessä selittämättä oleminen. 


- Mirka Maaria

 

Kuva täältä

 

Share

Kommentit

kesapaivanseisaus (Ei varmistettu)

Olipa hyvä teksti. Kiitos <3

kaista (Ei varmistettu)

Hieno kirjoitus!

Kommentoi