Sensitiivisyyttä tarvitaan

Oisko tulta?

 

Olen miettinyt, että pitäisikö papeille olla vaikka kurssina tarjolla jonkinlainen johdatus seksuaaliterapian lähtökohtiin. Asetelma menee liian usein niin, että hyvää tarkoittava pappi joutuu käsittelemään äärimmäisen herkkää ilmiötä hyvin heikoin lähtötiedoin. Pahimmillaan hänellä on lähestymiskulmanaan vain tulkinta muutamasta raamatunkohdasta. Ja ihmiskuva, joka ei ole koskaan joutunut todella haastetuksi. Niiden pohjalta sitten saatetaan päätyä kuittaamaan kokonaisia ihmisten elämänkohtaloita. Tämä voi satuttaa sanojen kohteita syvällä tavalla.

Meitä pappeja koulutetaan sielunhoitoon, mutta koulutuksessa ei juurikaan käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä teemoja. Minusta tuntuu, että nyt olisi tarve tällaiselle peruskoulutukselle. Että näkisi taivaalla muutakin kuin kuun, oppisi myös erottamaan niitä tähtiä. Ja voisi vähitellen ymmärtää minkälainen seksuaalisuuteen liittyvä puhe aiheuttaa sieluun haavoja ja miksi.

On ongelmallista, että tämä aihepiiri on monelle kirkon työntekijälle sokea piste. Menemme norsuina posliinikauppaan. Ihmisten pitäisi voida tulla meidän pappien luokse myös  haavoittuneina ja haavoittuvina. Meidän pitäisi antaa heille mahdollisuus tulla nähdyksi ja kunnioitetuksi. Toivoisin meille kaikille sellaista heräämistä, että jokin sisimmässä vavahtaisi kunnioittamaan toisen ihmisen olemusta. Suu menisi kiinni ja kuunteleminen alkaisi. Aamen.

Share

Kommentit

AnLottanen

Aamen.

Sanoissa on valtava voima. Rikkoa tai vahvistaa. Mun mielestä papin ei tarvitse olla seksuaaliterapeutti, mutta sitä suun kiinni pitämistä ja kaiken hengellistämistä kannattaisin. Jos ei ole tietoa tai ei tiedä, mitä sanoisi, niin ei tartte piiloutua Raamatun taakse. Miksei voisi olla vaan hiljaa? Miksi pitäisi saada sanoa aina se viimeinen sana?

Ja jos jotain, niin lastensuojelulain pänttäämistä toivoisin. Ettei yksikään lapsi jäisi näkymättömiin rippisalaisuuden jalkoihin. Se on väärin.

matti perälä
Matti Perälä

Papin - kuten monen muunkin - ammattitaitoa on tietää omat rajansa. Tuossa sanotussa on hyvä viisaus. Kun tietää rajansa ei lähde mestaroimaan suurilla mielipiteillä.

Opin äskettäin tärkeän rajauksen; kaikki  mitä sanomme ja koemme on ihmisen elämää. Siinä seksuaalisuuskin näkyy inhimillisen kirjon valossa.

katja-maaria
Oisko tulta?

Kiitos ajatuksistanne! Omien rajojen tunnustaminen sekä oikeaan aikaan vaikeneminen on tärkeä haaste myös ja ehkä erityisesti meille papeille.  Liikummehan me aikamoisilla rajapinnoilla työssämme.

AnnLottanen, Minna J ja Mari-Inka kirjoittivatkin juuri edellisessä yhteisessä postauksessaan lasten oikeuksien puolustamisesta. Onneksi voimme olla täällä käyttämässä omaa ääntämme myös lasten puolesta.
 

Kommentoi