Terveisiä hääparille! T. Pastori

1) Polttarit tulee pitää vähintään viikkoa, mielellään kahta, ennen häitä. Pastori haluaa nähdä selväpäisen, ei-krapulaisen ja ajoissa olevan hääparin n.15min ennen aloitusta sakastissa.
2) Sukunimipäätös täytyy tehdä paljon ennen kun nimiä laitetaan paperiin sakastissa. Papin painajainen on juuri ennen vihmkimistä asiasta riitelevä pari.
3) Papin etukäteistapaamista ei tarvitse jännittää. Hän ei kuulustele teiltä perusteluja avioaikeille vaan yrittää ihan vilpittömästi tutustua teihin ja kuulostella mitä toivotte vihkimiseltä.
4) Miettikää musiikkijuttuja jo valmiiksi. Yleisenä suosituksena on yksi virsi ja musiikkiesitykset ovat myös mahdollisia. Häämusiikkia voi kuunnella täältä.
5) Kirkkohäät saa maksutta, mutta ”ilman Jumalasta puhumista” niitä ei voi tilata. Jostain on jäänyt myös elämään pyyntö "lyhyestä kaavasta" - tavallisesti avioliittoon vihkiminen kestää n.20minuuttia. Vihkimisessä voidaan viettää myös ehtoollista, mikä tietysti lisää tilaisuuden kestoa.
6) Unohtakaa häiden kestovitsit kuten kengän pohjiin kirjoitetut ”help me!”, ”tahdon”-sanomisen viivyttäminen ja sormuksen leikisti pudottaminen. Ketään ei naurata. Kukaan ei halua, että 10 vuoden päästä riidellessä esiin vedetään edelleen ”sä nolasit mut silloin alttarilla”-kortti.
7) Pappi tykkää jos sen ei tarvitse olla koko perushääsettiä äänessä: voisiko kaaso lukea tekstin? Voisiko läheiset osallistua rukouksen osiin (saa lukea paperista)? Entä haluaako puolisot sanoa tosilleen sormuslupaukset (ns."valat")? Kaavaan voi tutustua myös itse ja yhdessä papin kanssa.
8) Boolia voi tarjoilla, mutta siitä ei pidä tehdä liian vahvaa. Trust me. Sitä ei myöskään juoda ennen kirkko-osuutta. Perustelut ovat samat kuin kohdassa 1. Tähän Lily:n toimituksen alkoholikeskusteluun viitaten kannattaa myös miettiä ajoissa, mitä lapsille tehdään illan pimetessä.
9) Jos et halua pappia mukaan hääjuhlaan, älä kutsu häntä sinne. Se ei ole loukkaus. Ylipäätään häihin kannattaa kutsua vain ihmisiä, jotka oikeasti haluaa paikalle. Jos kutsut papin, eikä hän pääse tulemaan, älä loukkaannu myöskään siitä. Papilla voi kesälauantaina olla muutakin menoa.
10) Teemaväri, kutsukortin materiaali ja hääpuvun malli ovat pikkujuttuja loppuelämäksi sitoutumisen rinnalla. Naimisiin mennessä kannattaa olla varma valinnastaan. Elämässä voi mennä pieleen moni muukin juttu mistä on ollut varma, mutta lähtökohdaksi varmuus on hyvä juttu.

Bonuksena vielä häästressaajalle perspektiiviä-
9 vuoden päästä muistan häistäni seuraavaa:
1) Satoi vettä. Itse asiassa minä muistan vain, että ”vähän ripsi” - vieraiden mielestä satoi paljon enemmän. Häät olivat kokonaisuudessaan ulkona. Joka tapauksessa kyseessä on asia, jolle en voinut yhtään mitään.
2) Sormus on kiva. Se on edelleen sormessani.
3) Valokuvat. Niitä kun voi katsoa aina kun haluaa nähdä itsensä nuorena ja nättinä.
4) Ihmiset. Ne rakkaat ja pysyvät, jotka olivat silloin ja ovat nyt. Ne, jotka on tukeneet näinä vuosina ja iloinneet iloja ja surreet suruja meidän kanssa.
5) Onni. Se, miten hymyilin ja kuljin kevein askelin rakkaani kanssa.



Kommentit
Hyvät neuvot, kerta kaikkiaan!
Kirkon toisesta päästä yhdyn sydämestäni kaikkiin kohtiin. Kuinka paljon olenkaan nähnyt nääntyneitä morsiamia ja hysteerisiä äitejä!
Kuitenkin ollaan sitoutumisen äärellä. Se on vaatelias sana! Ollaan periaatteessa ottamassa se toinen omaan elämään ihan karvoineen päivineen! Hääkarkeilla, juhlan sisällöllä ja muulla voidaan sitä todellisuutta viedä siinä hetkessä kauemmaksi, mutta se tulee takaisin. Vaativana ja ehdottomana.
Kiitän tästä loistavasta ja oivaltavasta kirjoituksesta. Näin vuorotteluvapaalaisena en ole tänä kesänä yksissäkään häissä, mutta tsemppaan työtovereita kirkossa.
Olimme äskettäin ulkomailla häissä. Vihkimistä seuraavan esirukousosan aikana tulivat morsiusparin vanhemmat siunaamaan vastavihittyjä. Sulhasen vanhemmat morsianta, morsiamen vanhemmat sulhasta. Tosi kaunis hetki - mutta edellyttää aikamoista aktiivisuutta!
Ari - kiitos palautteesta!
Vierailija - oih! kuulostaa tosi suloiselta tavalta! meille kanssa! Minkä kirkko/uskontokunnan vihkiminen oli kyseessä, tiedätkö? Ehkä jotain samaa on meillä tuossa esirukouksessa, jossa vanhemmat/sisarukset/kummi/ystävät jne. voivat sanoa oman pienen rukouksen parin puolesta. Jos vaan saa läheiset innostumaan tuosta, niin se on hieno hetki vihkimisessä.
Olipa kiva juttu Minna!
Pitää pitää nämä mielessä ensi vuoden syksynä, kun suunnitelmien mukaan astun itse alttarille. Kakunleikkauskuvanne on todella kaunis ja onnellisen oloinen!
kiitos Linnea! Ja iloa hääsuunnitteluun - aika kuluu nopeasti :)!
Kiva kirjoitus! Omista häistä on kohta neljä vuotta (kuinka aika rientääkään) ja muistan kyllä sen pienen harmin häivähdyksen, joka aamulla minussa kävi kun kampaaja laittoi tukkani liian käkkärälle ja meikkaaja pakkeloi naamani tunnistamattomiin. Mutta sitäkin paremmin muistan sen hetken kun ajattelin, että: "sivuseikkojahan nuo ovat tässä päivässä" ja sen tunteen kun rakkaani rinnalla alttarille astelin ja tiesin tästä alkavan jotain kaunista ja hyvää.
Emme kyllä muutenkaan omistautuneet hullulle häähysterialle - ei olisi ollut aikaakaan. Me kun kihlauduimme helmikuussa ja päätimme häistä saman vuoden syyskuulle, ei siinä kummemmin kiinnostanut pohtia onko meillä jotain teemaväriä tai hienoa menua - kunhan on kirkko varattu, jonkinlainen juhlapaikka ja tärkeimmät ihmiset mukana. :)
Moi Luru! Onhan se niin että hääpäivän haluaa olla onnistunut ja ne monet pienet jutut on kiva saada kohdilleen. Mutta hieno taisi olla myös sinun hääpäiväsi käkkäröistä huolimatta - tärkeimmät asiat on tosiaan niitä muita. Minulla oli samanlainen aikataulu kuin sinulla (tammikuusta elokuulle :)), joten tosiaan teemavärit jäi vähemmälle huomiolle.
Etenkin tuo kohta 5! En itse ole edes kirkon työntekijä, mutta jurppii niin maan perin pohjin nämä "Me halutaan sit hei perinteiset kirkkohäät ilman mitään jeesusjuttuja" -parit. Ettehän te nyt mäkkiinkään mene ja pyydä että "mut ei sit mitään mäkkiruokaa"!
Lähinnä tarkoitan kai sanoa, että arvostan jokaista pappia, joka jaksaa kohdata nämä parit kunnioittavasti ja ystävällisesti.
Keskustele