Toverini huumediilerit

Ladataan...
Oisko tulta?

Asun Berliinissä puiston vieressä, jossa huumekauppa käy tiuhaan. Diilerit hengaavat puistossa yötä päivää asiakkaita vartoen. He ovat tulleet minulle tutuiksi, koska ulkoilen koirieni kanssa puistossa päivittäin. Asiallisesti moikkailmme ja vaihdamme pari sanaa koiristani toisinaan, ja koirani käyvät heidän tykönään rapsututtamassa itsensä. Eräänä päivänä puistossa käveli päiväkotiryhmä. Lapset moikkasivat iloisesti diilereitä, ja diilerit vilkuttelivat hymyillen takaisin.

Ei ole itsestään selvää kaikille, miten toinen ihminen kohdataan arkisessa tilanteessa. Voimme olla asioista eri mieltä, uskoa eri tavalla, toinen ihminen voi olla lain toisella puolella tai muuten vain olla jotain, mikä ei sovi sinun mukavuusalueellesi, mutta kun kohtaamme toisen ihmisen arjessa – rappukäytävässä, puistossa, lähikaupassa – ei ole mitään syytä provosoitua. Tervehdimme ja hymyilemme toisillemme. Sinä ja toinen ihminen molemmat ansaitsette sen.

Hemuli

Share

Kommentit

oo (Ei varmistettu)

Täyttä asiaa Hemuli! Sulla on sydämesi ihmesten hyvinvoinnin puolella, jonkun katseesta saa tuntea olevansa arvokas ja hyväksytty ihmisena (ja en siis tarkoita, että hyväksyisin työn mitä he tekevät puistossa, mutta ehkei heillä ole muita vaihtoehtoja, en tiedä). Voi kun tämän aina muistaisi, eikä näyttäisi hapanta naamaa vastaantulijoille.

Hemuli
Oisko tulta?

Kiitos! Niin juuri, minä en tiedä heidän tarinaansa, miksi he tekevät, mitä tekevät. Tuskin huviksensa seisovat siellä talvellakin kymmenen asteen pakkasessa muutaman euron kannabispussukoita myyden. Yhteiskunnan rakenteissa vika todennäköisemmin kuin heissä kenessäkään yksilöinä ja persoonina.

Miiza

Opiskelen lähihoitajaksi ja viimeksi eilen puhuimme koulussa siitä, että meidän tuleva työmme on hoitaa ihmisiä heidän taustastaan huolimatta. Vaikka ihminen olisi tehnyt mitä rikollista, emme voi siihen vedoten kieltäytyä hoitamasta kyseistä ihmistä. Ei ole meidän tehtävä tuomita ketään, kaikilla pitäisi olla oikeus tasavertaiseen kohteluun.

Meiltä päihdepalveluista usein pyydetään koulutusta päihdeongelmaisen kohtaamiseen ja joka kerta pysähdymme miettimään, miksi siihen halutaan koulutusta. Saman koulutuksen voisi pitää otsikolla "ihmisen kohtaaminen" tai ihan vain "vuorovaikutus".

Mietin usein, miksi niin moni kokee sen, että joku on päihderiippuvainen tai rikollinen jotenkin automaattisena uhkana, johon pitää jotenkin erilailla suhtautua. Suurinosa diilereistä, narkkareista ja alkoholisteista on kuitenkin ihan samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin. Toki päihtyneen ihmisen kohtaamisessa tulee huomioida tiettyjä asioita, mutta päihdeongelmaisen kohtaaminen ei aina tarkoita päihtyneen kohtaamista.

Kommentoi

Ladataan...