Unelmoi ja uskalla

Oisko tulta?


 

00500HKI kirjoitti blogissaan viime viikolla: "Olen kaikkien self help -gurujen kanssa yhdestä asiasta samaa mieltä: haaveilu ja unelmointi auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Duunikentälläkin yleensä alkaa tapahtua, kun itsensä pystyy nauramatta tai nolostumatta kuvittelemaan haluamaansa hommaan. Kokeillaan siis samaa tässäkin ja hekumoidaan hyvillä parisuhteilla." 
 

Minusta ajatus on aina yhtä hurja. En osaa unelmoida, mutta olen (ehkä juuri siksi) maanisen kiinnostunut muiden haaveista. Kerran liftasin rekan kyytiin, jota ajoi parikymppinen sälli. Avasin keskustelun kysymällä hänen unelmistaan ja sain kuulla monta sataa kilometriä asioita, joita hän toivoi elämältään. Olin vaikuttunut, mutta kun tuli minun vuoroni kertoa haaveistani en osannut sanoa oikein mitään. Osaan kyllä unelmoida paremmasta maailmasta yleensä, mutta en erityisesti omasta tulevaisuudestani. Hallitusohjelman julkistamisen jälkeen sisuunnuin siitä niin paljon, että päätin unelmoimisen ja somessa nillittämisen lisäksi tehdä jotain konkreettistakin ja liityin puolueeseen.

Luulen, että unelmointikyvyttömyyteni johtuu siitä, etten usko minulle käyvän elämässä hyvin. Pelkään liikaa. Pelkään karkottavani ehkä joskus vahingossa ynnä epähuomiossa elämääni lähestyvän vienon ja ujon kauneuden ajattelemalla sitä tietoisesti. Mutta haaveilen siitä, että joskus osaisin haaveilla voimallisesti. 

00500Helsinki -blogin kommenteissa on kokemuksia onnistuneista parisuhteista. Siellä voi käydä kierimässä niissä, jos ei pelkää tuntevansa itseään lukemisen jälkeen onnettomaksi ja yksinäiseksi kuten allekirjoittanut.

Millaisia kokemuksia sinulla on haaveilusta? Oletko sinä löytänyt elämäsi työn tai ihmisen tai kodin tai jotain muuta unelmoituasi ensin siitä? 

- Mirka Maaria 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mäkin pelkään. Oon kokenut liikaa pahaa niin etten jaksa uskoa onneen omalla kohdallani.Toki mulla on unelmia siitä millaista haluaisin elämän olevan, mutta haavekuvat tekee kipeää. Koska elämä on mitä on.

Mä ainakin pysyn poissa mainitsemastasi blogista!

(Et ainakaan pelkää liftaamista, minä en yksinäni uskaltaisi! Sussa on paljon sellaista mitä kadehdin!)

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Oi, olin missannut sun kommentin! Kiitos, kun kerroit ajatuksiasi. Toivon sulle paljon kaikkea kaunista, jotta pelko hälvenis. Omat pelkoni on täysin sisäisiä. Ei ole montaa tilannetta, joita jännittäisin saati pelkäisin. Pelko on vain jotain perustavanlaatuista epäluottamusta siitä, että kelpaisin. 

Kommentoi