Vaaleanpunainen on poikien(kin) väri

Oisko tulta?

Kuva: askaretlublogista Handmade Boy

Nyt se tapahtuu, vedän lapsikortin pakastani! Eräs äiti jakoi Facebookissa ajatuksiaan siitä, miten kauheaa on, kun hänen pitkätukkainen, toisinaan mekkoja ja koruja käyttävä, vaaleanpunaisesta pitävä nelivuotias poikansa joutuu aikuisten ihmisten arvioinnin kohteeksi.

Tiivisetysti äiti kirjoittaa, että hänen nelivuotias poikansa kokee tällä hetkellä erittäin tärkeäksi sen, että hän on juuri poika, mutta pojan käsitys poikuudesta on sellainen, että voi jalkapallon ja jääkiekon ohella pitää myös prinsessaleikeistä, ja luistinkassi ja kengät voivat olla vaalenapunaiset. Se, mikä äitiä ihmetyttää, on toiset vanhemmat ja muut aikuiset ihmiset, jotka lapsen kuullen tyrmäävät tämän oman kokemuksen siitä, mitä poikana oleminen voi olla. Neljävuotiaan pojan kuullen sanotaan asioita kuten, että poika ei voi käyttää mekkoa, poika ei voi olla keijuprinsessa, pojalla ei voi olla pitkää tukkaa ja vaaleanpunaisia vaatteita. Äidille sanotaan asioita kuten, että eikö hän pelkää, että lapsesta tulee homo, ja että poikahan on drag queen.

Hävetkää, hävetkää niin paljon kuin ihminen häpeämään pystyy, aikuiset ihmiset, jotka saatte neljävuotiaan häpeämään sitä, miten hän oman sukupuolensa käsittää. Toisilta lapsilta tyttöjen väri- ja poikien väri -kommentit vielä ymmärtäisin, koska he ovat oppineet ne aikuisten kielestä ja lokeroinnista, mutta että aikuiset ihmiset kehtaavat sanoa lapsen kuullen moisia asioita. Sinä aikuinen, joka arvostelet lapsen identiteettiä, kestät oman häpeäsi. Lapsen sen sijaan ei tarvitse hävetä omaa käsitystä itsestään, eikä hänellä ole vielä osaamista käsitellä sellaista häpeän tunnetta millään tavalla analyyttisesti, itsereflektoiden. Hän vain tuntee itsensä vääränlaiseksi. Siksi uskallan sanoa sinulle aikuinen, että häpeä.

Ja tässä se lapsikortti: antakaa edes lasten kasvaa rauhassa normatiivisilta sukupuolikäsityksiltä! Vaikka sinun toiveesi olisi – ja saa toivoa tietynlaista maailmaa – että olisi selkeästi tiettyjä kaavoja noudattavia tyttöjä ja poikia, jotka aikuisina identifioituvat heteroseksuaaleiksi, niin todellinen maailma ei ole aina toiveiden mukainen. Meillä on feminiinisiä poikia, maskuliinisia tyttöjä, transsukupuolisia lapsia, intersukupuolisia lapsia, homo- tai biseksuaaleiksi aikuisina identifioituvia lapsia – on aina ollut, niiden korostuminen nyt johtuu vain siitä, että nyt niistä puhutaan julkisesti, ei siitä, että ilmiöt olisivat uusia. Kaikenlainen sukupuoleen ja seksuaaliseen identiteettiin pakottaminen ja lapselle niiden takia häpeän aiheuttaminen ei kuitenkaan edistä kenenkään toivemaailman toteutumista. Kukaan ei halua, että meillä on häpeän ja vääränlaisuuden tunteen takia itsemurhaa hautovia ja tekeviä nuoria. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt eivät kärsi vähemmistöidentiteetistään vaan siitä, että heidät on opetettu häpeämään sitä. Heillä ei ole mielenterveysongelmia sen takia, että ovat vähemmistöä vaan enemmistön puolelta hyväksytyksi tulemisen puutteen takia.

Aikuinen saa uskoa tahollaan, että mitä naisen tai miehen pitäisi olla, mitä seksuaalisuuden kuuluisi olla, mitä Jumala haluaa meistä sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteen, mutta lapsi ei ole aikuisen uskomuksien tai uskon jatke. Lapsi ei ole aikuisen kaikkien käsityksien jatke, vaikka omaa arvomaailmaamme heille välitämmekin. Se on tullut jo historiassa nähtyä, että jokainen sukupolvi luo hieman omat käsityksensä asioista.

Ja kristillisyys. Kritillisyys on enemmän sitä, että halutaan toisen iloitsevan elämästä ja omasta itsestään sekä sitä myötä toisista ihmisistä, kuin sitä, että omien uskonkäsitysten myötä ajetaan toinen häpeämään itseään niin paljon, että toinen voi huonosti. Sellainen huonosti vointi ei ole mikään synnin palkka tai kutsu Jumalalta katumukseen ja parannuksen tekoon, vaan toisen ihmisen toiselle aiheuttama paha olo.

Eräs tuttu taannoin teki hienon oivalluksen: Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi – ei mieheksi tai naiseksi.

Tiesitkö muuten, että vaaleanpunaisen värin "tyttöytyminen" tapahtui vasta 1970-luvun jälkeen? 1900-luvun kristillisessä Euroopassa vaalenapunainen on ollut muun muassa nimenomaan poikavauvojen väri tai aikuisilla miehillä maskuliinisuutta korostava väri. Ei kannata uppoutua luulemaan, että sinun käsityksesi ovat ne, jotka ovat kestäneet aikaa. Se tekee vain onnettomaksi, koska käsitykset ja maailma muuttuvat, halusi tai ei.

Edit. 2.6.2015 klo 15.30 Tarkennus edelliseen kappaleeseen:

Länsimaalaisessa historiassa vaaleanpunaisen värin roolin sukupuolittaminen on vaihdellut. Vielä 1920-luvulla vaaleanpunainen on käsitetty poikalasten väriksi ja vaaleansininen tyttölasten, trendi alkoi muutta 1940-luvulla, jolloin värit vaihtoivat paikkaansa. Vasta 1980-luvulla näiden kahden värin sukupuolikoodista alkoi tulla jyrkkä, ja 2000-lukuun mennessä värien asemat lapsiin liitettyinä alkoivat aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita, jos kooditus ei ollut "oikein". Ainakin 1700-luvun alusta sekä miehet että naiset ovat käyttäneet vaaleanpunaista, mutta on myös viitteitä, että maskuliinisuutta korostettiin eritoten vaaleanpunaisella, esimerkiksi miesten huoneita saatettiin maalata vaaleanpunaisiksi. 1800-luvulla poikia on puettu hameisiin ja heillä on voinut olla pitkä tukka kuten esimerkiksi alla tulevalla Yhdysvaltain presidentillä Franklin D. Rooseveltilla kuvassa vuodelta 1884.

Nuori poikalapsi, Franklin D. Roosevelt
taitaisi saada aikamoista kommenttia
sukupuolen ilmaisustaan nyky-Suomessa.

Kuva: Wikipedia

Hemuli

P.S. Jos sinulla on huoli lapsesi sukupuoli-identiteetistä, koska et itse ole varma, onko se "normaalia" tai muut lapset kiusaavat lastasi, ota yhteyttä Transtukipisteeseen tai Setaan. Niistä saat apua, tukea, vertaistukea ja asiallista tietoa lapsen sukupuolen ja seksuaalisuuden kehityksestä.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Miljoona sydäntä, Hemuli.

Tässä loistava esimerkki ja muistutus siitä, miksi minä(kin) kuulun kirkkoon. Täällä teidän blogissanne on niitä ihan jatkuvasti, kiitos siitä.

Hemuli
Oisko tulta?

Kiitos! <3

Pallo (Ei varmistettu)

Juuri näin minäkin ajattelen! Moni ystäväni ihmettelee, miksi kuulun yhä kirkkoon, vaikken ole erityisen uskonnollinen saati sitten vanhoillinen, mutta juuri tästä syystä. Minulle kristinuskon tärkein sanoma tulee tästä blogista esille. Se, millaisena moni näkee nykypäivän kirkon, ei ole minun ev.lut.kirkkoni. Siksi haluan pysyn kirkon jäsenenä, jottei se muuttuisikaan taantumuksen ja ahdasmielisyyden tyyssijaksi, vaan pysyy alulleen uskollisesti KAIKKIEN ihmisten tukipilarina eikä muutu paikaksi, jossa jaetaan ihmiset niihin, jotka ovat oikeassa, ja niihin, jotka ovat väärässä. Kirkon tulisi olla nykypäivän kovassa maailmassa pehmeiden arvojen esillä pitäjä, joka muistuttaa siitä, mikä todella on tärkeää. Tämä teksti osoittaa, että näin parhaimmillaan tapahtuu :)

vierailija (Ei varmistettu)

BRAVO! Kiitos, olipa poikkeuksellisen kauniisti ja viisaasti muotoiltu tärkeä asia.

Hemuli
Oisko tulta?

Kiitos!

Uolevi (Ei varmistettu)

Hyvä kannanotto, kiitokset Hemulille. Tervetuloa myös Hailuodon teatterifestareille kokemaan teatterikappale aiheesta ja keskustelemaan transihmisyydestä. Hailuodon kirkko su 26.7 klo 15.30. Serkkuni Mikael.

Hemuli
Oisko tulta?

Kiitos sekä kehuista että kutsusta!

Itselläni on vaaleanpunaisesta pitävä poika ja täytyy tunnustaa, että tiettyihin paikkoihin mennessä olen yleensä tarjonnut jonkun muun värisiä vaatteita (lempivärejä on onneksi muitakin), en siksi että itseäni ahdistaisi, vaan siksi ettei lapsen tarvisi kuunnella ihmettelyä ja päivittelyä ihmisiltä, joille asia ei kuulu.. Joskus on kertonut jonkun muun lapsen sanoneen, että se on tyttöjen väri, johon aina vastaan, että jokainen saa olla sitä mieltä kuin haluaa, mutta ettei mikään väri oikeasti kuulu tytöille tai pojille, vaan kaikki saa tykätä mistä haluaa. 

Hemuli
Oisko tulta?

Se on vaikeaa varmasti tasapainotella tuon asian kanssa, että miten ei itse eläisi niiden kommentoijien ehdoilla, ja miten kuitenkin säästäisi lastaan turhilta kommenteilta. :-( Minusta tärkeintä on kuitenkin, että lapsi kuule sinun suustasi puolustuksen sanoja sellaisissa tilanteissa, joissa kommenttaattorit iskevät.

Ei kulttuurisotaa kiitos (Ei varmistettu)

Poistit sitten hieman kritisoivan kommenttini?

Hemuli
Oisko tulta?

En ole poistanut mitään. Kirjoita toki kritiikkiä, se on tervetullutta, mutta pidä se asiallisena, muuten poistan kyllä. :)

Minunkin pojallani oli vaaleanpunainen kausi (Ei varmistettu)

Jos on joku bimbo ollut asenteellinen ja esittänyt omituisia kommentteja, niin tämä kirjoittaja ampuu kyllä kärpästä tykillä. Miehisille miehille myydään vaaleanpunaisia paitoja, lapset pitävät kaikenvärisiä vaatteita ja elämässä on erivärisiä kausia. Luulen, että se alkuperäinen kommentoija on saanut kimmokkeen puheisiinsa juuri tällaisista aggressiivisista vastakkain asetteluista kuin tämä kirjoitus. Minä kyllä lapsena häpeäisin näin aggressiivista äitiä.
Maailma muuttuu, mutta edelleen pitää paikkansa, että ”Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ” Yhdessä nämä muodostavat ”Jumalan kuvan”. Sukupuolet erottaa toisistaan (erittäin harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta) kromosomipareista xx ja xy. Se ei ole muuttunut mihinkään.

Hemuli
Oisko tulta?

Kiitos näkemyksistäsi. :)

Anthoni (Ei varmistettu)

"Sukupuolet erottaa toisistaan (erittäin harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta) kromosomipareista xx ja xy. Se ei ole muuttunut mihinkään."

Tässä kohdin olet väärässä: ihmisen sukupuolta on vaikea määritellä yksiselitteisesti, eivätkä poikkeuksetkaan suinkaan ole harvinaisia. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 29.3.13 käsitellään aihetta tiiviisti ja ymmärrettävästi. Kas tässä osuva lainaus:

"Esimerkiksi tyypit X0 (toinen sukupuolikromosomi puuttuu), XXY ja XYY ovat varsin yleisiä.

Sukupuolen määrittämisen kromosomien perusteella tekee vieläkin haastavammaksi se, että toimimaton X-kromosomi voi jossain elämänvaiheessa alkaa uudestaan toimia. Tavallaan sukupuoli voi siis muuttua elämän aikana.

Nykyään tiedetään myös, että XX-tyyppisellä ihmisellä, jonka siis pitäisi olla nainen, voi olla täysin toimivat miehen sukuelimet ja päinvastoin."

Tutustukaapa kyseiseen artikkeliin ja etsikää muutoinkin rohkeasti ajantasaista informaatiota! (:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1364449978317

Witch (Ei varmistettu)

Kummallista, että linkkaamassasi artikkelissa biologian ja lääketieteenkin ammattilaiset jumiutuvat tulkitsemaan pelkkiä sukupuolikromosomien eroja - kromosomit eivät biologista sukupuolta määrää ja heidän kyllä pitäisi se tietää. Y-kromosomissa sijaitseva SRY-geeni saa aikaan miehisten sukupuoliominaisuuksien ja sukuelinten kehittymisen, kun taas sen puute naisten vastaavien kehittymisen. Siten tyypin X0 henkilö on nainen ja XXY ja XYY miehiä, kyse ei ole kromosomien lukumäärästä vaan siitä, onko henkilöllä SRY-geeni vai ei. XX-gonadeilla varustetut miehet eivät ole mahdottomuus, sillä sukusolujen jakaantumisen aikana tapahtuvassa tekijäinvaihdunnassa SRY-geeni voi siirtyä myös X-kromosomiin. Samasta syystä voi myös naisella olla kromosomit XY (tai SRY-geenissä tapahtuneesta mutaatiosta johtuen geeni ei välttämättä toimi). XX-tyyppisellä toinen X-kromosomi on soluissa usein lukkiutunut ja voi alkaa uudestaan toimimaan, mutta tämä ei sukupuoleen yleensä vaikuta. Intersukupuoliset ihmiset ovat lähes aina selkeämmin fysiologisilta ominaisuuksiltaan toista sukupuolta. Sukupuolikromosomien tarkka tuntemus ei ole relevanttia sukupuolen määrittämisen kannalta, henkilöstä näkee kyllä päällepäin kumpaa sukupuolta hän edustaa.

Uskokaa tai älkää, mutta sukupuolen määrittäminen ei ole oikeasti vaikeaa. Se, että on olemassa sukupuolikromosomien/elinten/tmv suhteen "virheellisiä" ihmisiä, ei ole mikään peruste olettaa että sukupuolia olisi äärettömiä eri vaihtoehtoja. Ihmislajille on ominaista kaksi sukupuolta, uros ja naaras, samoin kuin esimerkiksi kymmenen sormea ja varvasta. Vaikka kaikilla ei kymmentä sormea tai varvasta olisikaan, ei kukaan ole väittämässä kuinka sormien ja varpaiden määrän yleistäminen kymmeneksi on vain keinotekoista luokittelua. Poikkeus ei muuta sääntöä.

Ikävää minusta on se, että intersukupuoliset vedetään aina mukaan transkeskusteluihin ikään kuin todisteena "sukupuolen monimuotoisuudesta" kun transsukupuolisuudessa ei edes ole kyse biologisesta sukupuolesta. Useat intersukupuoliset ovat myös ilmaisseet etteivät halua tulla käytetyksi transihmisten argumenttina sukupuolen binäärisyyttä vastaan.

Hemuli
Oisko tulta?

Mikään biologinen tai lääketieteellinen sukupuolen määrittely ei poista sitä kokemusta, mikä kelläkin on sukupuolestaan. Siihen, että toisen käsitys sukupuolesta poikkeaa keskiarvosta, voi vastata selittämällä tieteellisiä ja tilastollisia faktoja siitä, miten sukupuoli määrittyy, ehkä jopa yrittää pakottaa toista mahtumaan niihin faktoihin, tai olla empaattinen, hyväksyä toisen ihmisen sellaisenaan.

eddje (Ei varmistettu)

Ei ainakaan kristinuskon persuskirjan Raamatun alkukertomusten mukaan Jumala luonut yksittäistä ihmistä sekä mieheksi että naiseksi! Raamatun alkukertomuksen mukaan Jumala loi ihmiskunnan, ihmiset (monikossa) mieheksi ja naiseksi! Ks. 1. Moos. 1:27! Missään ei sanota, että Jumala olisi luonut ihmisen (yksikössä) mieheksi ja naiseksi! Blogistin käsitys on selvästikin tarkoitushakuista vääristelyä!

Hemuli
Oisko tulta?

Kiitos tulkinnastasi! :)

Timjami (Ei varmistettu)

Minunkin 4v. poikani käyttää vaaleanpunaista. Hän myös nauttii kukkasista ja muista ns. hempeistä asioista. Olemme ostaneet hänelle muutamia vaaleanpunaisia vaatteita. Vaaleanpunaisesta tykkääminen ei mielestäni ole mikään ongelma. En kuitenkaan missään tilanteessa rohkaisisi lastani homosuhteeseen raamatun ja kristillisen uskon pohjalta. Neljä vuotiaan lapsen rakkaus vaaleanpunaiseen ja hameisiin on mielestäni kaukana homoseksuaalisuudesta ja/tai sen toteuttamisesta.

Hemuli
Oisko tulta?

Minä en rohkaisisi neljävuotiasta minkään pohjalta hetero- homo- tai mihinkään romanttiisiin tai seksuaalisiin suhteisiin, vaan ihan kasvamaan itsensä näköiseksi ihmiseksi ja aikuiseksi, joka sitten päättää mahdollisista ihmissuhteistaan itse. :)

Anna Blue Eyes

Hemuli, oot huippu.

Hemuli
Oisko tulta?

Kiitos <3

Kivikova (Ei varmistettu)

Laittaa kyllä vähän miettiin. Penska kyllä pääsis helpommalla, kun opetettaisiin se, kuinka 'oikea' poika pukeutuu. Syrjimisen vaara on tuon ikäisillä niin helvetin pienestä kiinni. Pari kertaa koulukiusattuna sen tiedän, eikä tämä post-traumaattinen stressihäiriö mikään kiva ole. Onneksi jo takana. Tietenkin sääli, että näin on, ettei saa toteuttaa itseään, mutta tietty koko loppuelämä aikaa sitä tehdä, kunhan pääsee tämän lapsuuden yli.

poikatyttö (Ei varmistettu)

Eli mielestäsi kiusattavan tulee muuttua, ei kiusaajan?

Pahinta alkuperäisessä tarinassa on mielestäni se, miten aikuiset ihmiset käyttäytyvät. Turha ihmetellä mistä lapset sitten ajatuksensa ja käytösmallinsa (kommentointi) saavat.

Hemuli
Oisko tulta?

Pahinta on juuri kirjoitustani inspiroivassa keississä se, että kiusaajia ovat aikuiset ihmiset.

Jare (Ei varmistettu)

Maailma on valitettavasti julma paikka. Koulukiusaamistapauksissakin käy aina niin, että kiusatun täytyy vaihtaa koulua. Onko se reilua? Ei todellakaan. Mutta se on reaalimaailmaa.

Hemuli
Oisko tulta?

Moneen kertaan onkin jo todettu, että kiusaajien ehdoilla ei voida mennä täysin, ja siinä on vanehmmalla iso työ tasapainotella sen välillä, että milloin antaa lapsensa - joka ei ymmärrä välttämättä koko tilannetta - uhamta erilaisilla valinnoillaan kiusaajavaltaa, ja milloin suojella lasta, ettei tämä joutuisi kiusatuksi. Reaalimaailmaa voi muuttaa, olemme jo päässeet eteenpäin monissa asioissa: ennen oli orjuus laillista, ei ole enää, vaikka rasismi on edelleen ongelma. Mutta maailma on muuttunut ja muuttuu.

Drewin (Ei varmistettu)

Myös koulukiusattuna totean, että kiusaaminen on pienestä kiinni. Itse asiassa NIIN pienestä kuin se kiusaaja ja niin pienestä, että se voi olla mitä tahansa. Ei jää paljoa vaihtoehtoja jälelle, jos aletaan rajata kaikki pois mistä voidaan mahdollisesti kiusata. Onneksi näistä nyt keskustellaan enemmän, koska haluan uskoa vahvasti siihen, että lopulta ihmiset tajuaa, ettei päätökset ole kiusaajien käsissä, eivätkä he määrää sääntöjä. Ei neuvotella terroristien kanssa! Tasa-arvoisen avioliittolain päätöksen aikoihin minua pyydettiin olemaan tyytyväinen pikku askeliin ja siihen, että sentään jotain tapahtuu. En ymmärrä miten ihmiset jaksaa ajatella, että ihmisoikeudet on sellainen asia missä voidaan jäädä odottelemaan, että osa porukasta pääsee kärryille tai on sinut asian kanssa. Lapsuus on ihmiselämän aamu, ei voida odotella ja hyssytellä, että kaikki pääsee kärryille, ennen kuin jokainen saa viettää lapsuutensa onnellisena. Tieto lisää tuskaa mutta tietämättömyys toisten tuskaa!

Hemuli
Oisko tulta?

Niin, kiusatuksi voi joutua niin monesta syystä. Uskon, en tiedä, ja se on varmasti yksilöllistä, että kelle sitten on traumatisoivampaa tulla kiusatuksi kuin olla saamatta toteuttaa itseään. Mutta maailmaa ei toisaan voida rakentaa kiusaajien ehdoilla.

Hemuli
Oisko tulta?

Ei kiusaajien ehdoilla voi rakentaa maailmaa minusta, kuten joku muukin kommentoi. Ja aiemmin jo kommentoin, että siinä vanhemmalla tasapainottelemista, että miten antaa lapsen toteuttaa itseään ja kuitenkin suojella häntä pahimmilta kolhuilta.

Peace (Ei varmistettu)

Minä taas uskon lapsen pääsevän henkisesti helpommalla jos vanhemmat osaavat käsitellä oikealla lailla asioita lapsen kanssa. Mukailemalla ja antamalla ymmärtää että lapsen toiveet ja halut ovat jotain, joista pitää olla hiljaa ja kiusaamisen pelossa piilottaa vanhempi ei todellakaan rakenna lapselle itsetuntoa, joka auttaisi selviämään tässä maailmassa. Parhaiten täällä porskuttavat ne jotka oppivat käsitelemään omia tunteita, analysoimaan omia ja muiden tarkoitusperiä ja uskaltavat olla sellaisia kuin sisäinen ääni sanoo.

Hannaleena (Ei varmistettu)

Hei! Vau! Mahtavaa!
En ole kuulunut muutamaan vuoteen enää kirkkoon. Kirkon ahdasmielisyyden takia. Mutta upeaa, ihan vahingossa löysin tämän blogin ja jälleen kerran mietin, pitäisikö liittyä takaisin,koska kirkko on iso yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ja entistä enemmän kirkon piiristä alkaa löytyä teidän kaltaisianne avarakatseisia jäseniä ja vaikuttajia.
En tosin koe sitä varsinaista uskonnollista osuutta edelleenkään omakseni ja kerran selatessani liittymislomaketta, totesin, etten voi vannoa niitä valoja uskostani siellä ja jätin liittymättä.
Jään miettimään, mutta ei tämä sivusto ainakaan kauemmas kirkosta aja.

"Rakasta lähimmäistäsi ja älkää tuomitko,jottei teitä tuomittaisi" ovat mielestäni tärkeimmät kirkon ja uskonnon ohjenuorat ihmiselle. Ihanaa, että näitä ohjeita ainakin osa kirkkkon kuuluvista aktiivi-ihmisistä noudattaa omassa elämässään, eikä pelkästään saarnastuolin uumenista muille huutele!

Iloa ja voimia ja aurinkoa kesäänne!

T: Hanna Leena

Hemuli
Oisko tulta?

Kiitos <3

Merri (Ei varmistettu)

Sikäli "jännää", että aikuiset miehet voivat pukeutua pinkkiin ja vaaleanpunaiseen, kenenkään siitä huomauttelematta tai homottelematta. Monella kaverilla/tutulla on tuon värisiä t-paitoja ja kauluspaitoja eikä kukaan pidä niitä mitenkään naismaisina, niin miksi poikalapsi ei voi pukeutua, edes puseroissa noihin väreihin? Mikä tekee siitä niin väärän?

Oma poika rakasti vaaleanpunaisia ja pinkkejä t-paitoja, kun ei ollut vielä koulussa (ihan poikien puolelta olivat ostettu,, joten miksi edes myynnissä, jos niitä ei "saisi" käyttää?) Mutta kun meni kouluun, alkoi se, tyttöjen väri lällätys, ja sen jälkeen ei suostunut enää noita värejä käyttämään.

Nyt teini-iässä taas käyttää, ja niin käyttää moni muukin ennen lällättänyt kaverikin ;)

Hemuli
Oisko tulta?

Kiva kuulla, että pinkkikammo hävisi iän myötä. :)

heidiemilia (Ei varmistettu)

Aivan mahtava kirjoitus! Hyvä muistutus siitä, miten jo nelivuotiaskin ymmärtää hyvin mitä hänelle ja hänen kuullen sanotaan.

Mun mielestä vaaleanpunaiset paidat niin miehillä kuin pojillakin on useinmiten todella hyvännäköisiä - ihan kuten monet muutkin värit. Ja miksei sitten samantien saisi olla muitakin tavaroita samaan sävyyn?

Myönnän - itseäni toruen - että hämmästyisin, jos näkisin pojan, jolla on vaaleanpunaista yllään. Ja se on yleisen käsityksen tyttöjen ja poikien väreistä johtuvaa. Hämmästyksestäni päästyäni voisin kuvitella olevani ylpeä tuosta "tavallisesta" poikkeavasta pojasta (vaikkakin hänen ei todellakaan pitäisi olla "tavallisesta" poikkeava vaan "tavallinen"), ihan niin kuin olisin ylpeä mekkoon pukeutuneista pojista/miehistä, samaa sukupuolta olevien pussailemisesta ja muista, joita ei usein näe. Olen ylpeä heistä, koska he uskaltavat olla sitä mitä haluavat. Ihailtavaa.

Ps. Koulukiusattuna (ja sen takia itsemurhaa yrittäneenä) voin sanoa, että kiusaamiseen liittyy paljon muutakin kuin vain ulkonäkö. Minua kiusattiin, koska olin hyvä koulussa, koska minä välitin koulutuksestani yläasteella osan välittäessä vain kavereistaan ja siitä, että oli suosittu. Valitettavasti uskon, että niin kauan kuin ihmiset ovat erilaisia, on kiusaamista (niin väärin kuin se onkin). Toivon kuitenkin, että kiusaajat löydetään, heille kerrotaan, että ovat tehneet väärin, ja että he oppivat siitä. Ja pyytävät anteeksi, kuten pitäisi niiden vanhempienkin, jotka ovat jotakin ilkeää kommentoineet toisen lapsesta.
Ja tuli muuten mieleeni vaaleanpunaisesta ja taitoluistelusta; on paljon miehiä, jotka käyttävät vaaleanpunaista (mm. poikaystäväni) tai harrastavat taitoluistelua (sitähän tulee televisiostakin!), joten miksei pojat sitten saisi tehdä niin? Miksi heistä yhtäkkiä kasvaisi homoja, kun homous ei millään tavalla ole kiinni kasvatuksesta?
Niin paljon ajatuksia herättää tämä teksti!

Hemuli
Oisko tulta?

Tuo oli hyvin sanottu, että olet erilaisuuteen uskaltavista ihmisistä ylpeä sen tähden, että he uskaltavat olla sitä, mitä haluavat.

Eikä minusta sinun kannata itseäsi torua siitä, etät hämmästyt, kun näet pinkkiin puettuja poikia, koska me kaikki olemme aikakautamme käsityksiä omaksuneet. Se, että osaa kyseenalaistaa niitä ja miettiä niiden hedelmällisyyttä, on taito, jota kaikille toivoisi.

Viittauksesi siihen, että miksi pitäisi ajatella, että feminiinisiä asioita tekevästä pojasta kasvaisi homo, on ihan hyvä, mutta lisään vielä omasta ajatusmaailmastani, että itselleni on olisi aivan sama, kasvaisiko lapsestani homo tai hetero. Heteroseksuaalisuus ei ole minulle toive eikä uhka lapseni kohdalla. Lapsesta tulee, mitä tulee, kunhan vain olisi onnellinen ja saisi rakkautta elämässään.

Pebari (Ei varmistettu)

Miehen sukupuoliroolin pakottaminen pojalle ei johdu vanhempien suvaitsemattomuudesta, vaan se johtuu huolesta tämän tulevaisuuteen.

Vanhanaikaisella ja todistetusti toimivalla mallilla, mies saa kunnioitusta ja pystyy jatkamaan sukuaan, mikäli tämä näyttää miehisiä hyveitä kuten kykyä selviytyä haasteista, roukeutta, uhrautuvaisuutta, kykyä puollustaa rakkaitaan, kyvyä tehdä raskasta työtä sekä omavaraisuutta.

Miksi miehen on pakko sitten heidän mielestään olla tällaisia?
Koska mies joka käyttäytyy kuin tyttö ei tule pärjäämään elämässä.
Transmies kuolisi nälkään odottamalla prinssi rohkeaa.
Hänen on otettava elämänsä omiin käsiinsä niin kuin jokainen muukin mies muiden murheista välittämättä, joka tarkoittaa hänen epäonnistumistaan naisen identiteetin omaksumisessa.

Yleinen kuva on se, että mies joka yrittää olla nainen ei ole yhtä ahkera eikä henkisesti tasapainoinen ja todennäköisesti kuolee yksin ja lapsettomana.

Minun puolestani saa pukeutua miksi haluaa, mutta jos yrität oikeasti olla nainen, niin onnea matkaan vaan.

Syntyperäisilläkin naisilla on nykyään ihan järkyttävän vaikeaa tulla toimeen elämässä ilman, että käyttäytyvät kuin miehet ja ottaen huomioon sen kuinka paljon vaikeampaa naisten on nykyään löytää ketään joka suostuisi elättämään, sanoisin että kannattaisi varmaan opettaa heille ne samat asiat mitä pojillekin, että pärjäävät sitten omillaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Poika, joka haluaa laittaa ylleen pinkin paidan, ei yleensä halua olla tyttö. Hän haluaa olla poika, joka pitää pinkistä. Hän ei yritä olla tyttö. On älytöntä siirtää aikuisten oletuksia transsukupuolisuudesta lapsiin, jotka haluavat valita juttuja, joita itse pitävät kivoina.

On toki olemassa myös transsukupuolisia lapsia, mutta heitä ei erota paidan väristä. Myös heidän kannaltaan olisi helpompaa, että lapsia ei valmiiksi ahdettaisi valmiisiin muotteihin, joissa itsen toteuttaminen on yhdestä väristä, autosta tai nukesta kiinni.

Hemuli
Oisko tulta?

Kiitos näkemyksistäsi. :)

Saisa (Ei varmistettu)

Anteeksi mitä?! Nyt meni kahvi väärään kurkkuun. Tarkoitatko todella, että nainen tai naisellinen mies tarvitsee elättäjän? Tai että jos ei tarvitse, onkin epäonnistunut naiseudessaan, kun "joutuu" käyttäytymään "kuin mies". Millä vuosituhannella elät? Mahdat olla itse joko elättäjä tai elätti, niin outo tuo ajatuksesi on. Olen kanssasi samaa mieltä vain siinä asiassa, että kannattaa todellakin opettaa kaikille ihmisille - tytöille, pojille, transseksuaaleille, homoille ja ylipäätään ihmisille samat asiat "kuin pojille". Sitä kutsutaan tasa-arvoksi, että kaikilla on sukupuolesta riippumatta yhtäläinen oikeus ja velvollisuus "pärjätä omillaan".

Vierailija (Ei varmistettu)

Sulla on nyt aika rajoittunut käsitys naisista, jos olet sitä mieltä että naisen identiteettiin kuuluu odotella jotain prinssiä elättämään itseään ja "elämän ottaminen omiin käsiin" tarkoittaa epäonnistumista naiseudessa. Mä "syntyperäisenä naisena" olen sitten varmaan epäonnistunut oikein raskaimman kautta, kun olen kotoa oppinut pitämään ihan itse huolen itsestäni, käymään töissä ja pärjäämään ilman ketään elättäjää. Että joo, toivottavasti muutkin vanhemmat opettavat tytöille "samat asiat mitä pojillekin, että pärjäävät sitten omillaan" (olen ihan todella hämmästynyt, että joku vielä nykyään oikeasti ehdottaa tällaista, eikö tän nyt pitäisi olla jo täysin normaali käytäntö?)

Joten joo, jos joku on sitä mieltä että vaaleanpunaiseen pukeutuminen tekee pojasta tuollaisen mystisen stereotyyppisen avuttoman tytön joka ei tule yksinään toimeen, niin ymmärrän kyllä että huolestuttaa. Mutta onneksi vaatteiden värillä ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa, kuinka tuleen elämässään toimeen. Kun syntyperäiset tytötkään eivät täytä tuota sun stereotypiaa, niin tuskinpa on tarpeen pelätä vaaleanpunaiseen pukeutuvan pojankaan puolesta. Toivottavasti tulevaisuudessa lapset voivat pukeutua sen värisiin vaatteisiin kuin haluavat, ilman että sen perusteella aletaan tulkita tämän "hyveitä" tai elämänasenteita, jotka eivät liity vaatteiden väriin millään tavalla.

hsalonen (Ei varmistettu)

Hei!

Minä olen yksi niistä huomauttelevista aikuisista. Jatkan tällä linjalla.

Lopettakaa omien arvojenne pakkosyöttäminen lapselle. Nelivuotias lapsi ei ymmärrä mistään mitään ja voi ihan hyvin kokea välillä, että mekko on kiva ja pinkki ihana väri, kun äitikin tukee.

Sitten äidistä tulee uusien arvojen airut, trendikäs sukupuolineutraali sosiaalisesti palvottu edelläkävijä. Just joo. Tämä on taas yksi münchausenin oireryhmään viittaava piirre, jossa lasta käytetään oman sosiaalisen statuksen edistämiseen.

En nyt vastusta blogin ylläpitäjää, enkä mekkoja pitäviä poikia lyö turpaan, mutta.. näille asioille on aikansa ja se on teini-ikäisenä. Nyt vaan turhaan hämmentää lasta ja altistaa kiusaukselle. Itse koen tuon toiminnan itsekkäänä. Toiset naiset haluaa julkisuuttaa pyllykuvilla ja toiset tällä tavoin.

Huomenna on paremmin..

Et sä koe neljävuotiaan lyttäämistä sitten omien arvojen pakkosyöttämisenä lapselle ja itsekkäänä?

Vierailija (Ei varmistettu)

Mielestäsi sellaista mahdollisuutta ei siis voi edes ottaa huomioon, että poikalapsi itse pitäisi vaaleanpunaisia juttuja ihan vaan kivoina? On lapsen aliarvoimista sanoa, että lapsi itse ei ymmärrä mistään mitään. Nelivuotias poika ei automaattisesti pidä esim. autoista: yhdet pitävät, mutta toiset pitävät vaikka nukeista ja koirista. Kolmannet tykkäävät sitten vaikka autoista, nukeista ja koirista. Mikään näistä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että poika olisi oikealla tai väärällä tavalla, että poika ei haluaisi olla poika, että poika olisi drag tai transsukupuolinen tai että hänestä tulisi/että hän olisi homo.

Surullisinta on, jos lapsi kokee, että hänen omat vanhempansa eivät hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Mikään väri ei ole sukupuolikoodattu, vaan väreihin liitetyt asenteet ovat kulttuuri-, aika- ja paikkasidonnaisia. Samoin kuin tyttö voi tykätä sinisestä, poika saa tykätä (ihan itse tykätä!) pinkistä kenenkään hänen sukupuoltaan tai suuntautumistaan kyseenalaistamatta.

On ihan käsittämätöntä, millaisia asenteita aikuisten ihmisten keskuudessa on. Mille kiusaukselle lasta altistetaan, jos hän itse saa valita esim. pyöränsä värin?

Ala-asteikäisenä tykkäsin itse sinisestä ja vihreästä väristä sekä jääkiekkokorttien keräämisestä ja hevosista. Yläasteella joku väitti mun olevan lesbo. Kerran lukioikäisenä mulle sanottiin, että mun sen päivän asu näytti poikien vaatteilta. Tästä kaikesta huolimatta olen tänään kolmekymppinen heteroseksuaali, parisuhteessa elävä, feminiinisen näköinen ja kosmetiikkaan liikaa kuluttava nainen, joka pitää monista erilaisista väreistä ja jolle ei tulisi mieleenkään arvottaa lapsia sen perusteella, minkä värisiin vaatteisiin he pukeutuvat tai millaisilla leluilla he haluavat leikkiä.

Hemuli
Oisko tulta?

Ei ole olemassa mitään arvoneutraalia, jonka sijasta voisimme valita pakkosyötety arvot. On vain ajan ja kulttuurin käsityksiä, joita voi kyseenalaistaa tai noudattaa.

Minusta perinteiset sukupuoliroolit  ja nykykäsitykset sukupuolille kuuluvista asioista ovat ihan ok myös, jos ne kumpuavat yksilöstä itsestään eikä niihin ole pakotettu. Jos poika halauaa pukeutua vaan siniseen, niin ei häntä väkisin todellakaan vaaleanpunaiseen pidä pukea.

Kritiikkini tekstissä kohdistuu lähinnä juuri aikuisiin, ilmeisesti sinun kaltaisiin, jotka arvostelevat lapsia näiden kuullen, koska lapsi ei vastaa käsityksiä heidän omasta arvomaailmastaan. En minä huomauttele vanhemmille enkä heidän lapsilleen, jotka on puettu tytöt pinkkiin ja pojat siniseen. Se ei ole minun tehtäväni, vaikka itse kyseenalaistan tuo lapsien sukupuolivärikoodauksen.

jeppis (Ei varmistettu)

Tämä oli varmaankin pelkkä provo, mutta mikäli ei ollut, niin missasit koko jutun pointin. Jos pieni 4-vuotias poikalapsi sattuu tykkäämään pinkistä, miksei hän saisi sen värisiä vaatteita käyttää? Jos idea on syntynyt hänen omassa mielessään, miksi lapsen vanhempien pitäisi mennä tyrmäämään idea ja kieltämään pukeutumasta sen värisiin vaatteisiin kuin hän haluaa? Meilläkin on lapsilla ollut eri väreistä tykkäämisen kausia ja jos on tykätty sinisestä niin on sitten pyritty ostamaan enemmän sen värisiä vaatteita. Miten voi yksi väri pistää aikuiset ihmiset noin sekaisin?

Kuten tässä blogitekstissäkin todettiin, lapsille ei aiheuta vahinkoa vaatteiden väri tai malli, vaan siitä törkeästi huomauttelevat (muka) aikuiset ihmiset. Mikseivät aikuisen ihmisen ikään ehtineet ihmiset voi vaan pitää suutaan kiinni - miksi pitää mennä sanomaan lapselle tai tämän vanhemmalle asiasta jotain ikävää? Kyseessä on pieni lapsi! En ymmärrä sellaisen aikuisen ihmisen järjenjuoksua, joka kokee tarpeelliseksi mennä pahoittamaan pienen lapsen mielen. Nämä huomauttelijat lienevät niitä samoja vanhempia, jotka hylkäävät lapsensa, jos näistä ei tule sellaisia kuin vanhemmat ovat "suunnitelleet"...

Tässä sinulle kuva UFC:n legendaarisimmasta vapaaottelijasta Anderson Silvasta paidassa, missä on pinkkiä: http://cdn2.cagepotato.com/wp-content/uploads/2011/05/Anderson-Silva-com...

Voit Googlettaa Silvasta parit videot ja arvoida sitten, otteleeko hän makuusi liian "tyttömäisesti"..

Nelivuotiaalle paita on vaate ja pinkki väri muiden värien joukossa. Ja todellakin näille asioille on aikansa. Kun lapsi oppii pienestä pitäen hyväksymään ihmiset sellaisina kuin ovat, ei näistä asioista enää tarvitse kinata.

Timo Hellman (Ei varmistettu)

Missä vaiheessa tulit sellaiseen käsitykseen, että Lenniä pakotettaisiin pitämään pinkkejä vaatteita?

Oma tahto ja mieltymykset alkaa näkyä lapsessa jo 2. ikävuoden tienoilla.

Minun on pakko kysyä: Onko sinulla itselläsi lapsia ja onko heillä sananvaltaa oman pukeutumisensa suhteen.

Huomauttelemalla noin triviaalista asioista hämmennät lapsia ja luot ympärillesi ahdasmielisyyttä jonninjoutavan tekosyyn varjolla. Ajattele menettelytapojasi uudelleen, pyydän.

Mäd (Ei varmistettu)

Huomautatko lihavan lapsen vanhemmallekkin lapsen kuullen, et voisivat vähän kattoo mitä syö ja vaikka lenkkeilyttää ettei olis noin läski?

Varmaan tekee hyvää kasvulle, itsetunnolle ja sen kehitykselle.

Pages

Kommentoi