Vain elämää

Oisko tulta?

 

Kaupalliselta kanavalta tulee ohjelma: Vain elämää. No, miksi minä, pappi, siitä kirjoitan?



Minusta on upeaa, kun ihmiset kertovat tunteistaan. Minusta on upeaa katsella, kun toisilleen aikaisemmin tuntemattomat ihmiset alkavat tutustua, kertovat toisilleen elämästään ja sitten löytävät yllättäviä yhtymäkohtia ja samaistumisen kohteita. Kertovat siitä, kuinka heitä jännittää olla näin intiimisti toisen lähellä, laulaa toisen lyriikoita ja tulkita ne omalla tavallaan. Tällainen luo uskoa ihmisiin.



Ymmärrän sen jännityksen. Kastoin siskontyttöni ympärilläni läheiset ihmiset. Sanoitin lähellä olevien tunteita. Silloin on oltava täysin avoin, kaikki muu näkyy heti läpi. Tampereen tuomiokirkossa istui myös ihmisiä takapenkissä. Viimeisenä lauloimme virren. Takapenkistä kaikui vieno laulu. Tuntemattomat tulivat mukaan Jumalan kämmenelle, tulkitsivat hetkeä omalla tavallaan. Se oli upeaa.



Tällä viikolla ohjelmassa kuullaan Neumannin biisejä. Muistan kuusivuotiaana, kun serkkuni kasteessa kolmevuotias isoveli ehdotti papin kysymykseen, mitä laulettaisiin, Nahkatakkista tyttöä. Virsihän me sitten laulettiin, mutta Neumannin sanoja olen kuunnellut siitä lähtien aina tarkkaan. Luulen, että tulen itkemään katsoessani, kun Erin laulaa:

Hän on nahkatakkinen tyttö

Se sama tyttö on nähnyt helvetin

Nahkatakkinen tyttö

Se sama tyttö on uskonut ihmisiin



Share

Kommentit

MinnaT
matkoja eri planeetoille

jännittävää, että sinäkin Ulla kirjoitit jännittämisestä. Multa on tulossa illalla samasta teemasta blogi tänne. Lohdullista kuulla, että meitä jännittäjiä on useita. Ja silti me mennä porskutetaan. Mukavaa päivää ja kiitos blogista!

Ulla O.
Oisko tulta?

Hauska juttu! Keskustelu aiheesta jatkuu! Yllättäenkin aina löytää samoista tuntemuksista ja aiheistakin ihmiset toisensa. Elämän suola juurikin. Jään odottelmaan tekstiäsi ja mukavaa päivää Minna!

Ulla O.
Oisko tulta?

Ja muuten, itkin

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Erinin tulkinta oli aivan mahtava nahkatakkisesta tytöstä. Ja kyllä, minä itkin :)

Kommentoi