Voiko parisuhde korjata rikkinäisen?

Ladataan...
Oisko tulta?

Voiko parisuhde korjata sen mikä on mennyt rikki? Vai käykö niin, että rikkinäinen ihminen ei osaa muuta kuin sabotoida parisuhdettaan?

Näitä pohdimme blogikaverini kanssa jokin aika sitten. Voiko parisuhde korjata ihmistä? Ensimmäinen reaktioni ajatukseen on varovainen toiveikkuus mutta varauksellisuus - parisuhteelle ei pidä asettaa liikaa vaatimuksia ja paineita. Niitä on valmiiksi yleensä runsaasti. Epärealistiset odotukset voivat pilata hyvänkin alun.

Omaa paranemistaan ei voi sysätä parisuhteen vastuulle. Silloin voi suhteessa ottaa myös rennommin.

Mutta kyllä, parisuhde on tärkeässä osassa paranemisprosessia. Parisuhteessa eläminen ensinnäkin paljastaa omat kipukohdat, pelot ja haavat. Ja toiseksi, parisuhde voi tarjota paljon korvaavia kokemuksia sikäli, kun suhde perustuu keskinäiseen kunnioitukseen, rakkauteen ja arvostukseen. Korjaavassa parisuhteessa on hellyyttä, läheisyyttä, anteeksiantamista, kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Tällainen parisuhde tukee toipumisprosessia, olivatpa haavat tulleet missä elämänvaiheessa hyvänsä.

Kaikilla meistä on joku haava, se kuuluu ihmisyyteen. Joskus oma rikkinäinen kohta on itseltä aika hyvin piilossa. Sitä on oppinut väistämään ja sen kanssa osaa selvitä, kun on kuljettu samassa kehossa niin kauan. Mutta parisuhde on paikka missä tunteet saavatkin vallan ja  aiheuttavat monenlaista sotkua. Ne pulpahtelevat pintaan oudoissa asiayhteyksissä. Vesi muuttuu sameaksi ja epäselväksi. Mihin loppuu minun haavani, ja mistä alkaa toisen ihmisen persoona. Mikä on negatiivisten kokemusten tuottamaa kauhuskenaariota, mikä taas on todellisuutta ja nykyhetkeä. Totuus vapauttaa, mutta sen selvittäminen voi kestää ja vaatia työtä.

Onnekas se, jolla on puoliso, joka tukee paranemista sen sijaan että rikkoisi pahemmin. Onneksi tällainen puoliso voi olla ihan tavallinen ihminen, sitä ei ratkaise koulutus- tai tulotaso.

-Katja-Maaria

Kuvan kissapatsaan päät irtosivat matkalaukussa, sain sen mieheltäni kahdessa osassa. Nyt se on korjattu liimalla.

Share

Kommentit

Mahdoton Nainen

Riippuu varmaan vähän haavan laadusta ja syvyydestä. En usko, että parisuhde yksinään haavoja parantaa, muttei se parisuhde varmaan estä itsensä hoivaamista ja parantamista, vaan voi jopa parhaassa tapauksessa tukea sitä prosessia.

Omat haavani ovat olleet sitä luokkaa, että ne ovat nimenomaan estäneet mua muodostamasta mitään kestäviä parisuhteita. Vaikka tosi pitkään toivoin, että tulisi se ihminen ja suhde jossa olisi niin hyvä olla, että kaikki vanhat haavat paranisivat kuin taikaiskusta niin kaikki orastavat suhteet onnistuin enimmäkseen itse sabotoimaan. Mun piti ensin parantaa itseni jotta osaisin ja uskaltaisin olla parisuhteessa. Ironia tuntuu olevan siinä, että nyt kun vihdoin uskon olevani valmis parisuhteelle en tunnu sellaista mistään löytävän.

katja-maaria
Oisko tulta?

Kuulosti hyvältä itsensä hoivaaminen ja parantelu. Joskus omasta paranemisesta pitää maksaa kova hinta, mutta se on sen arvoista. Sä tiedät nyt paremmin mikä on sulle hyväksi.

Ei niitä sopivia kumppaneita joka oksalta löydykään. Ja kun löytyy, se tuntuu olevan yleensä todella erikoinen sattumus. Kun ei sitä tiedä että mitä, kuka, missä ja milloin, pitäisi jotenkin löytää tapa tulla mahdollisimman onnelliseksi ennen tai ilman parisuhdetta. Voimia kaipauksen kanssa elämiseen. Ja siihen, että pysyt auki elämälle!

 

Hailie (Ei varmistettu)

Osuipas hyvään väliin. Silloin kun tuon toisen kanssa alettiin miettiä missä mennään molemmat sanoivat olevansa liian rikki suhteelle. Kuitenkin toisen kanssa oli niin hyvä olla, että suhdehan siitä muodostui. Suhde on tukenut, antanut turvallisen tilan käsitellä omia haavoja. Mutta jotenkin nyt ollaan romahdettu molemmat melko samaan aikaan, minä ihan hiljattain, eikä olla päästy kunnolla puhumaan, no, mistään, ja mua epäilyttää kamalasti tokko tästä mitään tulee. Mutta ehkä tämän oman ahdistuksen läpi voisi muistaa ettei romahduksen syy ole kummallakaan parisuhteessa, korkeintaan siinä, että voi luottaa toiselta saamaan tukeen ja se on sitä kautta turvallista.

On myös todella lohdullista, että romahtamiseni hetkellä hyvä ystävä onnistui soittamaan ja otti minusta kopin. Nyt kun ahdistus suuntautuu väärin, saan luettavakseni epäilyksiäni hälventävän tekstin. Hetkiä jolloin voi luottaa johdatukseen, sitten kuitenkin.

katja-maaria
Oisko tulta?

Voi että, kiitos kun kerroit. Taitaa olla niin, että turvallinen suhde voi mahdollistaa sen että syvimmät pelot ja kivut nousevat pintaan. Sitä kaaosmaista olotilaa voi olla vaikea ymmärtää, ja onhan se paradoksi. Miksi hyvässä suhteessa on yhtäkkiä niin paha olla? Ja kuitenkin se on aivan normaalia ja ymmärrettävää. Se kuuluu prosessiin.

Rauhaa, rakkautta ja kärsivällisyyttä sinne itseä ja toista kohtaan. Ja haethan keskusteluapua, jos olo on vaikea. Ulkopuolinen kuuntelija voi tarjota kallisarvoisen, objektiivisen näkökulman. Yksin ei tarvitse kulkea.

Kommentoi

Ladataan...